Pieni Murhaaja

Älä ihmeessä lue jos et tykkää murhaamisesta sun muusta....


Pieni murhaaja

Sinä seisoit siinä kuten aina,hymyilevänä lähikauppasi kassajonossa.Et kiinnittänyt minuun mitään huomiota,olinhan vain viaton pikku tyttö jota ujostutti hirveästi kun katsoit häneen.Mutta jos näkisit kuoreni alle,näkisit riivatun pikku sieluni joka vaatisi päästä vapauteen,enkä suinkaan halunnut mennä sinne yksin.Et tiennyt että sinä olisit lähtevä mukaani sinne.Olit niin julmetun suloinen ja minä olin vain tällainen tavallinen tallukka,mikälie pakkelinaama.Tänäiltana saisi tyttöystäväsi odottaa sinua turhaan,viettäisit koko illan minun kanssani,mukavasti tai vähemmän mukavasti.Ajatus lohdutti minua kun valitsin pitkälle odotusajalleni eväitä kaupan karkkihyllyltä.Sinä siirryit massan mukana ulos,ja hetken kuluttua minä tulin perässäsi.Asetuin kerrostalosi alakerrokseen odottamaan iltaa jolloin tulisit ulos ja suoraan minun syliini.
Ilta yhdentoista aikaan jolloin tulit ulos suojapaikastasi,olin jo hyvin väsynyt.Sinulla oli ylläsi tuo valkoinen villapaita jonka olin lähettänyt sinulle viime viikolla.Ei mikään ihme sillä paita sopi sinulle korostaen sinun vartalosi kaunista muotoa täydellisesti.Minulla oli ylläni samanlainen paita kun lähdin perääsi sinun mennessä kohti puistoa.Puiston syvinmässä kohdassa otin laukustani tuon teräväksi hiotun perunaveitsen,ja hiivin taaksesi.Käsiraudat naksahtivat helposti sinun kauniiden ranteidesi ympärille ja ennen kuin kerkesit hämmästykseltäsi huudahtaa paljoakaan olin tukkinut suusi nenäliinallani.Yritit vielä juosta karkuun ja potkia,mutta minun tarvitsi vain nykäistä sinun käsiraudoistasi käsiäsi hiukan ylemmäs ja vajosit polvillesi maahan.Olit täysin armoillani.
Hiukan huvittuneena katselin kun olit polvistuneena edessäni.Käskin sinun anella minulta armoa,käskin sinun kieriskellä edessäni kuin orja jolle langetetaan tuomiota,mutta et totellut.Sanomatta enään enenpää painoin perunaveitsen otsallesi ja pienellä liikkeellä tein sinusta Squall Leonhartin.Hitaasti kerroin sinulle miltä minusta tuntui kun sinä olit antanut minun madella edessäsi koko koulun nähden ja nöyryyttänyt minua koko taitosi voimalla.Nyt maksaisin sen takaisin ja korkojen kera.Sinä vain puistit päätäsi niin,että veri joka valui haavastasi levisi kauniiksi hunnuksi kasvoillesi.Eleistäsi päättelin että olit peloissasi,eihän sinulle koskaan voinut tapahtua mitään tällaista.Silitin kasvojasi ja käteeni tarttui vertasi.Piirsin verelläsi pienen ympyrän rintaasi,hiukan sydämesi alapuolelle.Katsoit minuun rukoilevasti,anovasti mutta en enään voinut päästää sinua.Hitaasti kohotin veitsen tuon ympyrän päälle,ja painoin sen paitasi läpi.
Kun veitsi kohtasi ihosi,sinun suustasi kohosi huuto,mutta painoin vain lujemmin.Hitaasti,kuolettavan hitaasti mutta varmasti pieni veitseni teki sinuun aukon josta tuo sinulle niin tärkeä elämäneliksiirisi pääsi karkuun.Vedin veitsen irti ja katselin kun tuo hohtavan valkoinen paitasi sotkeutui hitaasti vereesi.Katsoit minua todella hämmästyneenä ennen kuin vajosit hitaasti istumaan ja siitä makaamaan.Vaikeroit maatessasi kivusta kun veresi valui ulos tuosta pienestä reiästä joka oli rinnassasi.Vein veitsen taas lähelle mahaasi,nyt ihan napasi yläpuolelle ja painoin.Suustasi kuului parahdus,joka muuttui matalaksi vaikerrukseksi kun vedin veitseni pois sinusta.Tein sinuun vielä yhden aukon,nyt aivan oikean kylkiluurivisi alapuolelle.Suustasi kuului vaikerrusta ja nyyhkytystä joka kuului nenäliinasta huolimatta hiljaisessa yössa todella kauas.Et tarvinnut enään muuta,nyt oli minun vuoroni.Painoin terän hitaasti rannettani vasten ja katsoin,kuinka tuo sinun verestäsi värjäytynyt ase painui hellästi minun valkoiseen ohueen ranteeseeni yhä uudelleen.Istuin viereesi ja asetuin kainaloosi odottamaan sitä viimeistä vapautusta jonne sinä olit jo matkalla.Kaukaa kuulin vielä poliisiauton suurenevan hälytysäänen ennen kuin musta huppu peitti minut varjoonsa ja nukahdin sylissäsi ikuiseen uneen.



Kirjoittanut Joanette