Minun rakkaani,
Hän oli ja hän on mennyt,
Minä siis itken.
Hän katsoi minuun,
Vaikka laulelmia inhoan,
Niin suurin silmin.
Hän sylinsä avasi,
En syöveristä tiennyt,
Mukaansa menin.
En häntä palvonut,
Vaikka palvonnasta eli,
Nin etsi toisen.
Rokonarpinen
Hän sielussaan olikin,
Läheltä kun katsoin.
Uskoinhan arkeen,
Vaan hänpä hullaannukseen,
Ja jouduin vaihtoon.
Uusi syksy kun on,
Uskon, ettei haava vuoda,
Ei enää koske.
Hän oli ja hän on mennyt,
Minä siis itken.
Hän katsoi minuun,
Vaikka laulelmia inhoan,
Niin suurin silmin.
Hän sylinsä avasi,
En syöveristä tiennyt,
Mukaansa menin.
En häntä palvonut,
Vaikka palvonnasta eli,
Nin etsi toisen.
Rokonarpinen
Hän sielussaan olikin,
Läheltä kun katsoin.
Uskoinhan arkeen,
Vaan hänpä hullaannukseen,
Ja jouduin vaihtoon.
Uusi syksy kun on,
Uskon, ettei haava vuoda,
Ei enää koske.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tunteiden vuoristorata heittelee ihmistä laidalta toiselle