ykkösestä sataan, kuinka onnellinen olet juuri tällä hetkellä?
Oma lukuni on 65, eli
tietääkseni terve
opiskelen uutta
ihanat lapset
mahtavia ystäviä
- yhteenkuulumattomuuden tunne puolisoni kanssa
- velkahistoriani
Eli aika hyvä tilanne, mutta kaksi miinusmerkkiä,
joihin en pysty (yritetty on) vaikuttamaan.
Oma lukuni on 65, eli
tietääkseni terve
opiskelen uutta
ihanat lapset
mahtavia ystäviä
- yhteenkuulumattomuuden tunne puolisoni kanssa
- velkahistoriani
Eli aika hyvä tilanne, mutta kaksi miinusmerkkiä,
joihin en pysty (yritetty on) vaikuttamaan.
Vastaukset 27
Vanhimmat
varmaankin kokeilla täällä niin usein puhuttua,ns
sukkanauhaliivejä, sekä kunnon saumallisia sukkia.
Saiskohan tällä yhden miinuksen pois?????.
Sekä yhtä asiaa voisi myöskin ajatella lopettaa turhan mussutuksen.
ps."tästä tulee varmaankin lunta tupaan", mutta tosi asiahan tämä on.
aivan väärässä, kun olen luullut että sukanvarteen laitetaan rahaa, mutta että velatkin sinne... ja vielä saumalliseen...
hmmm täytyykin yrittää sitä, kiitos Pekka,
olet viksu mies.
Et varmaankiaan ihan eilisen teerentyttö ole ja liitto miehesi kanssa lienee pidempi kuin viimeisen kahden vuoden aikana solmittu.
Tsekkaapa seuraavia:
Montako kertaa viimeisen vuoden aikana
1. olet ollut lomalla kahdestaan miehesi kanssa? päiviä- viikkoja- tunteja ilman lapsia tai muita häiriötekijäöitä?
2. keskutellut miehesi kanssa siitä mitä ajattelet, mitä tunnet, mitä koet?
3. kysynyt mieheltäsi hänen toiveitaan, ajatuksiaan, mielihalujaan ja tekojaan?
4. olet teeskennellyt sängyssä orgasmia?
5. kieltäytynyt seksistä vedoten tekosyyhyn?
6. ollut seksissä itse aloitteellinen?
7. hakenut jotakin uutta seksielämäänne- pukeutmista, seksileluja, hauskaa ja hulluttelua?
8. kertonut itse miehellesi mitä haluat ja miten harrastavan seksia kanssasi?
Siinä joitakin, joihin voit its evastata niin rehellisesti kuin pystyt.
Olet vähintään puolet teidän liitostanne ja pienikin muutos voi olla juri se, jota liittonne kaipaa. Avoimuus, puhuminen ja yhdessä asioiden läpikäyminen voivat olla asioita, jotka vähentävät riskiä "me kasvoimme erilleen".
avoimuus olisi kivaa, jos se olisi molemminpuolista, eli kuten sanoin yritetty on.
kysymys kuuluikin
mikä on teidän onnellisuusasteenne?
Se on RAUHA omassa sydämessä, TIETOISUUS toisen ajatuksista, toiveista (josko niitä on), YHTEINEN NÄKEMYS loppuelämästä. Näitä asioita se on mun mielestä.
Mieti hetken - millainen oli se hetki, kun rakastuit puolisoosi? Minkälaisia tunteita koit? Kysy itseltäsi - löytyykö vielä ne tunteet?
Itse katson juuri puolisoani tuossa sohvalla nukkumassa, aivan ihanaa musiikkiohjelmaa tulee tv:stä ja yksin sitä saan katsoa. Aikaisemmin pisti todella vihaksi! tämä tilanne - ei enää. Jouduimme pysähtymään tällä elämän polulla ja uudelleen tutustumaan toisiimme. Rajua se oli, mutta nyt tiedän, kun eläkevuodet koittaa ja elää saamme niin varmasti yhdessä ollaan. Sait jo neuvoja puhumisesta - ota ne neuvot todesta ja puhukaa asiat halki-poikki-ja-pinoon! Kyllä se siitä sitten taas.....
Ensin rakastuu johonkin ainutlaatuiseen ihmiseen,sitten yrittää muuttaa häntä kaltaisekseen 20-30 vuotta ja yhtäkkiä huomaa ettei hän olekaan se sama nainen/mies johon rakastui!
Mitä opimme tästä?
Kysymys kuuluu: oletko sinä se sama?
Vastaus: molemmat olette muuttuneet vuosien varrella.
Ja jos on vähän puhuttu - eletty vain - niin se päivä tulee, joilloin on "kissa pöydälle" nostettava ja opeteltava puhumaan. Vaasille sanoisin vielä, että älä lannistu - YRITÄ UUDELLEEN, UUDELLEEN JA VIELÄ KERRAN UUDELLEEN - ei se kerrasta parista yrityksestä onnistu. En tiiä olisko meilläkään onnistunut, ellei pysähdystä olisi tullut. Tsemppiä vaan.
mutta hän ei ole ollut valmis käsittelemään eron syytä ja minun virheeni on se etten vaatinut sitä ennen kuin aloimme uudelleen.
Eli yhdessä 30 vuotta sitten 5 vuotta erossa ja nyt kolmas vuosi yhdessä taas.
Miten saada toinen puhumaan ja käsittelemään asioita, luulen että vain siten ja silloin kun hän on valmis siihen.
Jo ennenkuin täytätte 50!
Olen oman onneni seppä!
En usko! Aina tulee asioita, joihin ei oma onnesi, seppänä, pysty vaikuttamaan!!!
Laskehan, kuinka monta asiaa onkaan sellaista, mihin ET pysty olemaan onnesi seppä!?
Olen oppinut arvostamaan elämän pieniä onnenhetkiä!
Kyllä me useimmat 50 ihmiset,varsinkin naiset,olemme suhtkoht tyytyväisiä elämäämme ja ajattelemme eteenpäin emmekä taaksepäin!
Olkaa myönteisempiä älkääkä niuhottako pikkuasioista jotka itse voitte muuttaa!
Ykkösestä sataan, koko asteikko......
* 1-10 asteikolla, asiaa kohti
Oma lukuni on 33
ne lapset= 8
ihana lapsenlapsi= 10
terveys= 7
asunto pään päällä(kallista)= 5
ystävät(liian vähän)= 3
Miinusta sitten on
- hirveät velat pilaavat elämäni(300.ooo euroa)
- pienet tulot(asumisen&laskujen jälkeen n.180e)
- yksinäisyys
Eli en ole yhtään tyytyväinen tuohon pistetilanteeseen. Rahalla saisin pisteet nousemaan hiumasti!!!!
että raha ei tee onnelliseksi, mutta rauhoittaisi monen meistä mieltä. Olisi niin kiva saada pois se painolasti, joka tulee noista menneisyyden erheistä.
Mutta kun se on lähes mahdotonta, laitan ainakin itse ne sinne mappi ÖÖhön tällä hetkellä ja palaan sitten kun voin.
Mun ystävät ovat olleet lähes hengenpelastajia, silloin kun oli oikein vaikeaa (kaikki meni).
Nyt sitten yritän itse auttaa niillä keinoilla kun voin heitä.
Nautitaan plussamerkkisistä!
Olen miettinyt viimeaikoina paljon tuota rahaa. Ennen olin sitä mieltä, että voisin elää ilman sitä, kunhan VAAN saisin ihanan ja kunnollisen miehen....vaikka köyhänkin.
NYT olen tajunnut, ettei tässä maailmassa elä ilman rahaa. Kituu kyllä, mutta EI elä.
Mietin ja mietin, mitä sillä rahalla EI SAA?!
En keksinyt muuta kuin: aitoa rakkautta ja ystävyyttä. Ja kuolemaa se raha ei voi ESTÄÄ.
Kyllä sillä melkein kaiken muun oikeastaan saa. Terveydenkin, hyvin pitkälle, kun on varaa KUNNON LÄÄKÄREIHIN JA HOITOON. Ja tietysti hyvän ruokavalion kautta saa hyvän terveyden. MUTTA, kaikkeen tarvitaan RAHAA!!
Kaikki meni meiltäkin, taloa myöten, mutta ainoastaan exän tekemien velkojen takia, joita minultakin karhutaan. Häneltä ne ovatkin oudosti kadonneet, kun kysyin ulosottomieheltä!!?? Taistelutahtoni on alkanut hiipua. En jaksa enää laatia kirjelmiä asioista.
Olisi tosi kurjaa olla lapseton! Vaikka ne välillä saavatkin raivon partaalle. Siitä annoin lapsille vain 8 pointtia!
nähdä TOSI rikkaan pariskunnan elämää heidän viimeisinä vuosinaan.
Kyllä kaikkein tärkeintä heille oli se puoliso,
raha ei sisänsä merkinnyt siinä vaiheessa mitään.
Varsinkin kun dementia vei muistin, eli oli paljon tai vähän rahaa, ei siitä ollut kuitenkaan havaintoa. Tärkeintä oli se hoiva ja tuttu henkilö vierellä.
Opin paljon heidän ansiostaan.
Eli vielä uskallan sanoa että ihminen ensin sitten raha.
Tärkein ja rakkain on puoliso(lasten jälkeen), jos se puoliso ON RAKAS ja hyvä. Kyllä se dementia vie sen muistin siitä rahakkuudesta, mutta jäljelle jää se pitkän yhdessäolon ja läheisyyden muisti/muisto-mieleen.
Rahalla voi dementiapotilas asua kotona, yhdessä rakkaan puolison kanssa. Köyhät joutuvat hoitokotiin, koska ei ole rahaa, millä maksaa hoitajaa kotiinsa. Uskon, että jokainen ihminen olisi kotonaan kaikista onnellisin, vaikka muisti menisi, koska siellä on tuttu ympäristö.
Tässä jälleen syyni arvostaa rahan valtaa.
Mummiani ja vaariani pidän maailman onnellisimpana avioparina. He hoitivat myös minua. Eivät olleet rikkaita, mutta tarkkoja ja säästäväisiä.
Sellaisen suhteen minäkin ottaisin, ilman rikkauksia, mutta tuskin nykyaikana enää sellaisia pareja nuoremmista löytyy.
kokonaan nuo mummi ja vaari muistot, ole onnellinen niistäkin, rikkaushan nekin...
Onneksi omat lapseni ovat saaneet nähdä ja kokea mummin/mummun ukin/papan, se oli ihana asia.
Voimia sulle ja kirjoitellaan kun sille päälle satutaan taas. Öitä
Öitä sinullekin Vaasi. Kirjotellaan vaan, jos tunnistamme toisemme, kun kirjoitan aina eri merkeillä yleensä. Jos en sitten ole viitsinyt kirjautua sisälle. Silloin näkyy se kirjelätkä. Olen Trölli. Ja kova puhumaan!!
En pysty edes sanoin kuvaamaan, kuinka kiitollinen olen siitä, että minulla oli juuri se Mummi ja Vaari! Joka päivä muistan heitä kiitollisuudella, siitä, millaisia olivat ihmisinä kaikille!! Onneksi äitini ei oikein kestänyt lapsia, niin sain asua Mummin ja Vaarin luona. Paitsi kouluajat. Lomilla sain taas mennä.
Olin päättänyt jo lapsena, että he elävät 87 vuotiaaksi! En tiedä mistä luvun keksin? Oli kait tarpeeksi iso luku. Niin myös kävi. Kuolivat kuukauden välein. Mummi 87v. ja Vaari 91v.
Olen usein pohtinut, voiko ihmisen tahdolla olla sellainen voima?
No se siitä ja hyvät yöt!!
paremmpi vähän velkaa kun kirstullinen rahaa.ei nouse meinaan neste hiuksiin.
Minä tyttö se annan mielelläni sinulle kaikki velkani, joita en ole edes itse tehnyt. Annathan sinä sitten vastineeksi sen kirstullisen RAHAA?
TAHTOO SEN RAHAKIRSTUN...RAHOINEEN!
Lupaan, että nesteet laitan WC-pyttyyn.
KIITOS etukäteen. IHANAA!
Ne jotka ovat rahan perään eivät ilmeisesti ole sitä silti oppineet tienaamaan,olet itse oman elintasosi valinnut!
tuohon, että rahalla ei ole mitään merkitystä niin kauan kuin sitä on riittävästi tai paljon, mutta kun se loppuu kokonaan, niin silloin se yleensä muuttuu tärkeäksi ja on ajatuksissamme aina.
Yksi eurokin, kun se puuttuu maksettavasta laskusta, on silloin suuri summa.
menneiltä vuosilta ja siellä oli monta tilannetta, jolloin en yksinkertaisesti pystynyt maksamaan kuin yhden laskun, muut jäivät odottamaan aikaa tulevaa. Oli aika jolloin nauratti (sisäisesti) kun joku kiirehti laskunmaksuun kun se oli JO päivän myöhässä! Olinhan itsekin joskus samalla tavalla huolehtinut asioista, mutta kun ei ole rahaa, niin millä maksat.
Mutta maailma meni eteenpäin, enkä ihan aina miettinyt rahattomuuttani, sienimetsässäkin koirukseni kanssa rahahuolet ja muut olivat tipotiessään.
ei ollakkaan köyhiä ja kippeitä, on se niin ihanaa puuhaa ja yleensäkin metsässä liikkuminen syksyllä.
Olen sanonut ja uhoillutkin monta kertaa, että käyn suorittamassa metsästyskortin ja lähen metälle, ihan vaan vaikka kävelen sen pyssyn kanssa siellä, ettei ihan pöhköksi katsota, jos vaan kuljen metsässä ilman asiaa.
Tarkoitan sieni- ja marja-ajan jälkeen tietty.