Minä vanhenen, sinä vanhenet,hän vanh..

Kreikkalainen, vanha mies istuu oliivipuun varjossa, kun jenkkituristi hiippailee paikalle.
Hän huomaa vanhan miehen ottavan oliivin maasta pistäen sen suuhunsa ja kysyy:
"Kuka omistaa nämä oliivipuut?" "Omiani ovat ", vastaa vanhus.
Turisti huomaa puita olevan enemmänkin ja pudonneita oliiveja on maa kirjavanaan.
"Miksi et kerää oliiveja ja myy niitä, sillä ihmiset ovat hulluina oliiviöljyyn, saisit paljon rahaa, hyvä business olisi?"
"Mitä minä rahalla tekisin? kysyy vanhus.
"Voisit rakentaa ison huvilan ja ottaa monta palvelijaa."
"No, mitä minä sitten tekisin?''
"Kuulehan, silloin voisit tehdä mitä tahansa haluaisitkaan."
"Hmm, tarkoitat kai, että voisin istua täällä oliivipuun varjossa ja napostella oliiveja."

*Kalo pascha!* sanoo kreikkalainen eli hyvää pääsiäist (taitaa olla viimeiset minuutit menossa, mutta jääköön ensi vuodeksi)

Ihailen 80 vuotta täyttänyttä Seela Sellaa. Hänellä on vanhenemisen taito, uteliaisuus ja intohimo säilynyt elämää kohtaan, hän on myös hyvin kaunis ja viisas nainen. Sella on sanonut, että hänellä on kolme kotia : perhe, seurakunta ja teatteri. Hän jatkaa teatteriuraansa eläkepäivinään, sanojensa mukaan jäljellä on tekemisen ilo, kun enää ei tarvitse päteä. Pääsiäishaastattelussa hän sanoi, että hänen ei tarvitse miettiä kuolemanjälkeistä aikaa. Parasta elää tämä elämä hyvin, tässäkin elämässä on tarpeeksi hoitamista. Hän peräänkuuluttaa sitä, että jo nuorena, viimeistään keski-iässä, olisi hyvä löytää rauha ja onnellisuus. Ei sen tarvitse olla välttämättä työ, mutta joku sellainen tila, ettei vanhana tarvitse olla katkera. Se on pahinta, jos viettää vanhuutensa tyytymättömyydessä ja katuvana. Ihmiset katuvat kuolinvuoteellaan eniten elämätöntä elämää, laiminlyöntejä läheisiä kohtaan, liikaa työhön keskittymistä.

Tasapaino elämän eri alueiden välillä on tärkeää työikäiselläkin, yhden asian ihminen jää helposti tyhjän päälle eläkkeelle jäätyään. Itse en pyöri eläkeläisten liitoissa, vaikka sinänsä niiden työtä arvostankin. Tärkeämpänä pidän yhteyttä perheeseeni, sukuuni, vanhoihin ystäviini, entisiin työkavereihini, naapureihini. Siksi en usko myöskään eläkeläisten puolueeseen, se eristää liikaa sukupolvia itsekkäisiin poteroihin. Yleesä valitetaan, että vanhukset jätetään yksin, mutta näen asiassa myös omaehtoista lokeroitumista.

Minusta näissä eläkepäivissä on ollut ihanaa , ettei ole kiirettä, saa keskittyä tekemisiinsä, vaikkapa kauniiseen pöydän kattaukseen ja kukka-asetelman tekoon. Voi unohtua ihailemaan iltaruskoa, antaa ajatuksilleen minkäväriset siivet tahansa.

Lauri Viita kiteyttää :

Ei pidetä kiirettä, istutaan
ei hätäillä, annetaan mennä
ei maata somemmin ainoakaan
satelliitti lennä.

@Ruuneman "Seuraa on kovasti vanheta, mutta rattoa antavaa ei yhtään. Hyvä kirjoitusseura täällä palstalla olisi eetwarttia"

Kokeiles @Ruuneman tätä!
"kaikki, mitä te tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää myös te samoin heille"

Anna sinä palstalaisille rattoa, (olisitko silloin Rattopoika-Ruuneman :D
Vain itseään voi muuttaa! Ei toisia voi vaatia muuttumaan eikä tekemään mitään muutakaan. Kokeile ottaa yhteyttä mol.fi

Vanheneminen on kyllä etuoikeus 😊 On saanut elää pitkään, nähdä maailmaa, ja monia monia ihmisiä ympärillään!
Kiire ei ole mihinkään, siinä yhdyn Ramoonan aina hyviin viesteihin. Koskaan en ole saanut elää näin vapaana, vain itseäni varten 😊 ja hyvän hoidon seurauksena voin nyt hyvin ja iloitsen elämästä, omaisistani ja ystävistänikin!

Hymyilytti tuo "tässä istun minäkin univajeisena", sellainen personallinen suorapuhuja olet kyllä! Toivottavasti olet jo saanut nukkua lisää,..kaikkea hauskaa kevääseesi!

Paljon olen kärsinyt ihmisistä täällä. Paljon olen karsinut ihmisiä läheltäni. Laiminlyönyt läheisiäni, koska luulen sen olevan huomavaista heitä kohtaan. Eilen sain tekstiviestin klo.12.03 naisystävältä Tampereella vaihdoimme useita viestejä keskenämme seurauksella että uneliaisuus meni tipotiehensä pariksi tunniksi.

Hienosti Loiri esittää tämän, nykyisin on jo hänen äänensä ja esityksensä lähinnä lausumista ei laulamista. Vaan runo tämäkin on alunperin kuten kaikki Loirin esittämät Leinot 😌
Lisää alakuloa..

https://youtu.be/m5_fiVnuAh4

Eikös ruunemanni tiedä,
vaivoista valittaminen helpottaa
yksin jäänyttä ihmistä,

yleensä ymmärtäjä symppis on raksa oma puoliso,
mutta monelta puoliso on jo tuonpuoleisessa,

Ruuneman on viisas.


Kaikilla on elämä--siihen aika on vain kohtalolla kuinka kauan.

OI, Ruune!
Veit lapsuudenuskoni, Narraako se tunnettu joululaulu, jossa kerrotaan, että vanhakin nyt nuortuu?
Olen jo muutaman kymmenen vuotta odottanut nuortumisen alkamista, pelännyt koukkuselän tulemista ja pohtinut onko suortuminen yhtä tuskallista kuin usein toistuva kipu ristiselässä.

Kiitos kuitenkin , että kirjoituksellasi paljastit totuuden.
Rupean realistiksi ja lakkaan odottamasat nuortumista.

Sitä paitsi taisi tulla muuta mietittävää:
Pitäisiköhän kaikki joululaulut tarkastaa siltä varalta, että niissä kerrotaan lapsille perättömyyksiä?

Ts. me kaikki vanhenemme. Se ei olekaan jutun pointsi vaan se, miten vanhenemme. On olemassa erilaisia tapoja 'tehdä' ja 'suorittaa' ko. aihe ...