Valaistuminen omaksuminen

3. Iloitsen Buddhain valaistumista, sekä heidän poikiensa bodhisatvojen henkisistä saavutuksista.

OK. Ihan miten vaan. Kirjotan koko homman putkeen ku ehdin ni voit pohtia itekses koko hommaa..ei o temppu. Mantra jonka jostain löysin ja se o must hyvä.ei siitä haittaakaa oo. Jatkuu.
4.samoin iloitsen kaikkien olentojen onnellisuutta toivovan valaistusmielen syntymisestä ja iloitsen hyveiden valtameressä joka on kaikkien olentojen hyvinvoinnin lähde.

Obi1 kirjoitti:

OK. Ihan miten vaan. Kirjotan koko homman putkeen ku ehdin ni voit pohtia itekses koko hommaa..ei o temppu. Mantra jonka jostain löysin ja se o must hyvä.ei siitä haittaakaa oo. Jatkuu.
4.samoin iloitsen kaikkien olentojen onnellisuutta toivovan valaistusmielen syntymisestä ja iloitsen hyveiden valtameressä joka on kaikkien olentojen hyvinvoinnin lähde.

Lue lisää

5.yhteenliitetyin käsin esitän pyynnön kaikkien ilmansuuntien buddhille, saattakoot he dharman lampun loistamaan harhaluulojen pimeydessä vaeltaville.

Utopiassa on autuaallista ellee.

Jep.ei haittaa.
9.langetkoon ruuan ja juoman sade poistamaan nälän ja janon tuskat. Nälänhädän aikana tulkoon minusta ruoka ja juoma.

10. Tulkoon minusta ehtymätön aarre köyhille ja puutteen alaisille. Annettakoon heille minun kauttani kaikki välttämättömät tarvikkeet.

11.kiintymättä ruumiiseen, nautintoihin tai kolmen aikakauden ansioihin, annan kaikkeni edistääkseni elävien olentojen hyvinvointia.

12. Kaikesta luopuminen on Nirvana. Mieleni vapautuu kärsimyksistä. On parasta luopua kaikesta nyt, muiden olentojen hyväksi.kuten tulen tekemään kuolemassa.

13. Annettuani ruumiini elävien olentojen käytettäväksi, tehkööt he sille mitä haluavat. Vaikka solvaisivat löisivät tai tappaisiat.

14. Vaikka ruumistani kohdeltaisiin huonosti, pilkattaisiin ja häväistäisiin, mitä hyötyä olisi kiintyä siihen, olenhan luovuttanut sen eläville olennoille.

15. Tehkööt ne siis mitä tahansa mikä ei vahingoita niitä. Älköön kukaan saako osakseen mitään pahaa minun taholtani.

16. Jos kohtaamissani henkilöissä herää myötätuntoiset tai vihamieliset ajatukset, tulkoon niistä heidän toiveidensa täyttymyksen ehtymätön lähde.

17. Saavuttakoot kaikki solvaajat, vainoojat ja pilkkaajat mahdollisuuden täydelliseen valaistumiseen.

18. tulkoon minusta turvapaikka turvaa etsiville, lamppu valoa haluaville, lepopaikka lepoa tarvitseville, palvelija palveltaville.

Hohhoijaa, saapi sannoo.

Matka ei pääty tähän vaan se jatkuu. Eteenpäin.
19. Tulkoon minusta suojelija suojattomille, opas tiellä matkaaville. Tulkoon minusta silta, vene ja lautta kaikille virtaa ylittäville.

20. Tulkoon minusta toiveita toteuttava jalokivi, maaginen arpajaismalja, voimallinen mantra ja tehokas lääke. Tulkoon minusta toiveita toteuttava puu, sekä vaurauden lehmä maailman hyväksi.

21. Juuri kuten avaruus. maa ja muut elementit ovat olentojen lukemattomien joukon käytössä, samoin tulkoon minusta olentojen hyvinvoinnin edistäjä.

22. Tulkoon minusta myös elämän lähde olentojen moninaisuuden kautta rannattoman avaruuden, kunnes kaikki vapautuvat kärsimyksistä.

23. Juuri kuten menneisyyden BUddhat ovat kehittäneet valaistusmielen, ja noudattaneet menestyksellisesti boddhisatvain harjoitusmenetelmiä.

24. Samoin minäkin herätän valaistusmielen kaikkien olentojen tähden ja seuraan tarkoin boddhisatvain harjoitusmenetelmiä.

25. Niiden jotka ovat kehittäneet valaistusmielen tällä tavoin, tulisi kirkastaakäen sitä edelleen ylistää sitä seuraavasti:

31. Se on kaikkiallinen silta joka johtaa vapautumiseen kärsimyksen tiloista. Se on mielen nouseva kuu joka karkottaa harhaluulojen aiheuttamat tuskat.

32. Suurena aurinkona se hajottaa täydellisesti tietämättömyyden sumupilvet maailmasta. Se on dharman maidon kirnuamisesta syntyvä voi.

33. Onnen täyteyttä halajaville , ehdollisen olemassaolon polkujen kulkijoille valaistusmielli tuo iloa ja johtaa heidät korkeimpaan autuuteen.

34. Tänään kaikkien suojeöijoiden läsnäollessa kutsun kaikki olennot vieraiksi ajallisen ja lopullisen ilon juhlaan. Riemuitkoot deevat asurat ja muut olennot.

Että semmoista. Tässä mun top3 biisit. Hyvää kesää. Jatketaan harjoituksia hyvillä fiiliksillä.. hyvin menee!
1. Tupac : changes
2. Lost tribe : gamemaster mandrake chillout
3. Beatles : imagine
;>

En muista alkup. tarinaa, mutta toi, että osaisi istua edes hetken hiljaa paikoillaan, joku melko vanhakin buddhalainen stoori, jota toistetaan aina eri muodoissa.

Ei imistään. Kuka Sinua estää soveltamasta? Mua ei kukaan.Gautama ei puhunut myöskään sanaakaan Jumalasta mutta itse uskon korkeimpaan voimaan josta mestari Jeesus ystävällisesti kävi kertomassa. Tunnen Buddhan opetukset silti olevan hyvä tapa elää kuin ihminen. Fyysinen puoli kiinnostaa myös ja kokemukseni mukaan Aurinko tervehdys on helppo ja toimiva tapa ylläpitää kuntoa. Kävelen myös paljon. Nautin kesästä edelleen. Matka ei pääty tähän vaan se jatkuu!

Noinhan olisi, jos etsijä olisi ikuinen etsijä. Mutta kuten etsiessämme avainnippua olemme etsijöitä vain siihen saakka kunnen löydämme sen, ja kuten olemme toiselle paikkakunnalle kulkijoita vain siihen saakka kunnes saavumme perille, niin tuskin olemme sisäiseltä olemukseltamme mitään ikuisia etsijöitä ja harjoittajiakaan. Mutta lähtemällä kulkemaan toiselle paikkakunnalle pääsemme perille todennäköisemmin kuin jäämällä vanhoille sijoillemme. Mahdotonta paikalleen jäämälläkään ei ole päätyä toiselle paikkakunnalle, jos joku toinen meidät sinne kuljettaa.

Tismalleen näin.

Elämme ajattomassa nykyhetkessä.

Tässä ajallis-avaruudellisiin muotoihin järjestäytyneessä fenomenaalisessa maailmankaikkeudessa kaikella on kuitenkin seurauksensa. Asiantilat eivät pysy vakiona ja aika etenee kokemuksellisesti yksisuuntaisine tapahtumaketjuineen johtaen toivottuihin ja ei-toivottuihin asiantiloihin tekojen laadun mukaisesti, vaikka ajattomuus voikin olla perimmäisen todellisuuden ominaisuus. Jos tapahtumaketjut, joissa toimimme, etenevät kannaltamme oikein hyvin, pääsemme mahdollisesti myös kokemaan ajattoman todellisuuden. Nythän se on kohdallamme vain lausetietoa.

Perimmäisen todellisuuden ominaisuuksista meillä suhteellisen todellisuuden olennoilla ei ole juurikaan aavistusta, ellemme koe perimmäistä todellisuutta omakohtaisesti. Ei ole mitään hyötyä jäädä hokemaan: "minä olen jo perimmäinen todellisuus, minun ei tarvitse tavoitella sitä." Virke voi olla ontologisesti totta, mutta ei episteemisesti kokemuksellisen tiedon mielessä. Vasta kokemuksen kautta todella tiedetään, mistä asiassa lopulta edes on kysymys. Ilman valaistumista, ilman perimmäisen todellisuuden kokemuksellista tietoa pysymme suhteellisen maailman otteessa ja pikkumaisten ominaisuuksiemme vankeina, eikä sitä asiantilaa muuta mikään toistelu, että "minähän olen jo".

Joka ei ole jotakin asiaa itse kokenut, voi toistella olevansa vain jotakin sellaista, jotka joku muu on hänelle kertonut. Hänen omat suhteelliset ominaisuutensa pikkumaisuuksineen eivät ole poistuneet, koska valaistuminen on yhä saavuttamatta.

Terveisiä vaan Krishnamurteille.

Ei-valaistunut kirjoitti:

Tässä ajallis-avaruudellisiin muotoihin järjestäytyneessä fenomenaalisessa maailmankaikkeudessa kaikella on kuitenkin seurauksensa. Asiantilat eivät pysy vakiona ja aika etenee kokemuksellisesti yksisuuntaisine tapahtumaketjuineen johtaen toivottuihin ja ei-toivottuihin asiantiloihin tekojen laadun mukaisesti, vaikka ajattomuus voikin olla perimmäisen todellisuuden ominaisuus. Jos tapahtumaketjut, joissa toimimme, etenevät kannaltamme oikein hyvin, pääsemme mahdollisesti myös kokemaan ajattoman todellisuuden. Nythän se on kohdallamme vain lausetietoa.

Perimmäisen todellisuuden ominaisuuksista meillä suhteellisen todellisuuden olennoilla ei ole juurikaan aavistusta, ellemme koe perimmäistä todellisuutta omakohtaisesti. Ei ole mitään hyötyä jäädä hokemaan: "minä olen jo perimmäinen todellisuus, minun ei tarvitse tavoitella sitä." Virke voi olla ontologisesti totta, mutta ei episteemisesti kokemuksellisen tiedon mielessä. Vasta kokemuksen kautta todella tiedetään, mistä asiassa lopulta edes on kysymys. Ilman valaistumista, ilman perimmäisen todellisuuden kokemuksellista tietoa pysymme suhteellisen maailman otteessa ja pikkumaisten ominaisuuksiemme vankeina, eikä sitä asiantilaa muuta mikään toistelu, että "minähän olen jo".

Joka ei ole jotakin asiaa itse kokenut, voi toistella olevansa vain jotakin sellaista, jotka joku muu on hänelle kertonut. Hänen omat suhteelliset ominaisuutensa pikkumaisuuksineen eivät ole poistuneet, koska valaistuminen on yhä saavuttamatta.

Terveisiä vaan Krishnamurteille.

Lue lisää

"Nythän se on kohdallamme vain lausetietoa."

Kelle on, kelle ei.

Ei-valaistunut kirjoitti:

Tässä ajallis-avaruudellisiin muotoihin järjestäytyneessä fenomenaalisessa maailmankaikkeudessa kaikella on kuitenkin seurauksensa. Asiantilat eivät pysy vakiona ja aika etenee kokemuksellisesti yksisuuntaisine tapahtumaketjuineen johtaen toivottuihin ja ei-toivottuihin asiantiloihin tekojen laadun mukaisesti, vaikka ajattomuus voikin olla perimmäisen todellisuuden ominaisuus. Jos tapahtumaketjut, joissa toimimme, etenevät kannaltamme oikein hyvin, pääsemme mahdollisesti myös kokemaan ajattoman todellisuuden. Nythän se on kohdallamme vain lausetietoa.

Perimmäisen todellisuuden ominaisuuksista meillä suhteellisen todellisuuden olennoilla ei ole juurikaan aavistusta, ellemme koe perimmäistä todellisuutta omakohtaisesti. Ei ole mitään hyötyä jäädä hokemaan: "minä olen jo perimmäinen todellisuus, minun ei tarvitse tavoitella sitä." Virke voi olla ontologisesti totta, mutta ei episteemisesti kokemuksellisen tiedon mielessä. Vasta kokemuksen kautta todella tiedetään, mistä asiassa lopulta edes on kysymys. Ilman valaistumista, ilman perimmäisen todellisuuden kokemuksellista tietoa pysymme suhteellisen maailman otteessa ja pikkumaisten ominaisuuksiemme vankeina, eikä sitä asiantilaa muuta mikään toistelu, että "minähän olen jo".

Joka ei ole jotakin asiaa itse kokenut, voi toistella olevansa vain jotakin sellaista, jotka joku muu on hänelle kertonut. Hänen omat suhteelliset ominaisuutensa pikkumaisuuksineen eivät ole poistuneet, koska valaistuminen on yhä saavuttamatta.

Terveisiä vaan Krishnamurteille.

Lue lisää

Tässä ajallis-avaruudellisiin muotoihin järjestäytyneessä fenomenaalisessa maailmankaikkeudessa kaikella on kuitenkin seurauksensa. Asiantilat eivät pysy vakiona ja aika etenee kokemuksellisesti yksisuuntaisine tapahtumaketjuineen johtaen toivottuihin ja ei-toivottuihin asiantiloihin tekojen laadun mukaisesti, vaikka ajattomuus voikin olla perimmäisen todellisuuden ominaisuus. Jos tapahtumaketjut, joissa toimimme, etenevät kannaltamme oikein hyvin, pääsemme mahdollisesti myös kokemaan ajattoman todellisuuden. Nythän se on kohdallamme vain lausetietoa.

Perimmäisen todellisuuden ominaisuuksista meillä suhteellisen todellisuuden olennoilla ei ole juurikaan aavistusta, ellemme koe perimmäistä todellisuutta omakohtaisesti. Ei ole mitään hyötyä jäädä hokemaan: "minä olen jo perimmäinen todellisuus, minun ei tarvitse tavoitella sitä." Virke voi olla ontologisesti totta, mutta ei episteemisesti kokemuksellisen tiedon mielessä. Vasta kokemuksen kautta todella tiedetään, mistä asiassa lopulta edes on kysymys. Ilman valaistumista, ilman perimmäisen todellisuuden kokemuksellista tietoa pysymme suhteellisen maailman otteessa ja pikkumaisten ominaisuuksiemme vankeina, eikä sitä asiantilaa muuta mikään toistelu, että "minähän olen jo".

Joka ei ole jotakin asiaa itse kokenut, voi toistella olevansa vain jotakin sellaista, jotka joku muu on hänelle kertonut. Hänen omat suhteelliset ominaisuutensa pikkumaisuuksineen eivät ole poistuneet, koska valaistuminen on yhä saavuttamatta.

Sama lyhyesti:

Ajatus ilmenee, maailma ilmenee.
Ajatus ei ilmene, maailma ei ilmene.

Maailma on ajatuksen tuote.

Itseä, pysyvää onnea ja ylipäätään vakaata perustaa onkin aina kehotettu etsimään sisältä, ei ulkoa. Ihmisen draama pohjautuukin siihen, että etsitään onnea ulkopuolelta maailman muuttuvista, ailahtelevista ja katoavista objekteista. Valaistunut on löytänyt kaiken onnellisuuden lähteen sisältään ja on vapaa maailman kohteiden tavoittelusta.

Hän myös näkee kaiken olevan yhtä, yhtä tietoisuutta tai yhtä mieltä. Rajallinen ego (ahamkara) peittää tämän ykseyden näkyvistä. Valaistunut on kuitenkin vapautunut egonsa otteesta, koska se on tullut läpinäkyväksi ja harventunut niin, että se on laajentunut käsittämään kaiken.

Mutta sitä edeltää prosessi, joka on käytävä läpi, mikäli egon otteesta halutaan vapautua (eli valaistua).

Koska asumme äärettömyydessä, olemme vahvoja ja vapaita saavuttuamme perille tässä ja nyt.

Jos olet vakaasti päättänyt olla sitä mieltä, että perille päästään jäämällä paikoilleen -- tai että herääminen tapahtuu jäämällä siihen univaiheeseen jossa nyt ollaan -- niin en tiedä, onko millään tavoin mielekästä tai järkevää yrittää muuttaa vakaumustasi/päätöstäsi. Ehkä sinulla on siihen hyvät syysi.

Silti: Unesta tuskin kuitenkaan vapaudutaan vain kiistämällä unen olemassaolo ja jatkamalla uneksimista kuten ennenkin.

""Valaistumattomuus" ja "Valaistuminen" ovat molemmat unta perustuen subjektiiviseen henkilöön/olentoon ja "minuuteen", jota ei ole olemassa eikä ole koskaan ollutkaan. "

Ei välttämättä. Otetaan yksinkertaisempi esimerkki pohdittavaksi.

Kolikot kilisevät taskussa. Missä kilinä tapahtuu? Mikä kilisee? Tässä on kolme lähestymistapaa:(yksinkertaistan selityksiä, joten ajatelkaa mieluummin mitä yritän sanoa kuin detskuja)

Kilinä tapahtuu kolikoiden osuessa yhteen ja ilma vain kuljettaa äänen korvaan jolloin tapahtuu kuuleminen. Me vain havaitsemme kilinän.

Kaikki mitä havaitsemme perustuu mieleen. Kilinä tapahtuu vain ja ainoastaan mielessä eli meissä itsessämme.

Kolikko kilisee. Ilma kilisee. Mieli kilisee. Kilinä ei ole yksin kolikossa, ilmassa tai mielessä. Kilinä on näiden tekijöiden vuorovaikutuksessa, niiden toiminta yhdessä.

Jos otetaan valaistuminen samaan tarkasteluun. Se, että minuutta joka valaistuu ei ole, ei tarkoita sitä, että valaistumista ei ole. Se ei vain ole "minun" valaistumistani. Siksi voidaan sanoa, että kun yksi valaistuu niin koko maailma valaistuu. Tai voidaan sanoa, että meillä ei ole Buddha-luontoa, me olemme Buddha-luonto. Tai: me emme ole yksi, me emme vain ole kaksi.