Kaksi lastani on Oulun Eteläpuolen lähikunnan ala-asteella. Molemmilla on eri englannin opettaja, naispuolisia, mutta molemmat ovat samanlaisia; oppilaat pelkäävät heitä. Molemmat ensinnäkin karjuvat oppilaille, nolaavat tunnilla oppilaita, toinen pitää unohteluista päiväkirjaa(mustaa kirjaa johon laittaa merkkejä koko vuoden ajan ja laskee ne vuoden lopussa), vertailee luokkia toisiin luokkiin tyyliin; toinen luokka sai kokeista niin ja niin hyvän keskiarvon ja teillä on näin huono! Siis suoranaista itsetunnon mollaamista! Lapsillani vatsakipuja ym. oireita hyvin usein juuri näinä aamuina kun on englantia, itkun kanssa lähdetään kouluun. Molemmat menestyvät hyvin koulussa, myös englannissa, eivätkä itse ole joutuneet näiden opettajien silmätikuiksi, kuten muutamat kaverinsa, mutta he pelkäävät sitä että jos kuitenkin on jotain unohtunut, jos ei osaa käyttäytyä oikein ja opettaja alkaa huutamaan jne. Kuulemma usein menee puolikin tuntia siihen jos joku on unohtanut jotain ja opettaja alkaa tätä oppilasta sitten mollaamaan kaikkien kuullen asiasta. Minusta on järkyttävää että koulussa pitää pelätä! Olemme puhuneet asiasta luokanvalojien kanssa ja asia on tiedossa varmasti rehtorillakin(useat vanhemmat ovat näistä kahdesta valittaneet), mutta en ymmärrä mikä on että he vain jatkavat virassaan vuodesta toiseen. Se varsinkin harmittaa, että tällä opetustavalla varmasti menee into englanninkielen opiskeluun joka olisi tärkeää tulevaisuutta ajatellen. Mitä asialle voi tehdä jos vanhempien suorat valitukset kouluun eivät riitä?? Pitääkö soittaa Karpolle, opetusvirastoon vai miten nämä kaksi tyrannia saadaan ojennukseen ja vaihtamaan alaa, kun ilmiselvästi tämä ei ole heille se oikea?
Englannin opetus meidän kunnassamme
Omituista!
10998
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitä ilmeisintä, että kyseiset henkilöt ovat ja pysyvät viroissaan... Eipä taida työnantajaa liiemmin painaa, kuka opettaa ja miten! Kun on virkaan palkattu, siitä on aika vaikea pois potkia. Lienee samoja ongelmia yhdessä sun toisessa koulussa, ja lisää tulee. Itse opetan ammatillisella puolella ja harmikseni huomaan samoja ongelmia päivästä toiseen. Esimies ei edes välitä... Taitaa olla vain tärkeää, että joku tunnit pitää...
T:Keskiuusimaalainen
Kommentti "mustaan kirjaan" liittyen: kyllä jokainen vastuullinen opettaja pitää kirjanpitoa unohduksista ja laskee ne vuoden lopussa yhteen. (Kirjan väri kai vaihtelee..) Tämä kuuluu oppilaan arviointiin oleellisena osana. Numeroarvionteja saaville oppilaille runsaat unohdukset vaikuttavat suoraan opiskeltavan aineen numeroon, sanallisen arvion saavien unohdukset huomioidaan huolellisuuden arvioinnin yhteydessä. Itse pidän ihan oikeutettna myös hiukan torua oppilasta, joka jättää läksynsä tekemättä. Olen aina sanonut, että yksi-kaksi unohdusta voi sattua kelle vaan, mutta useampi on jo laiskuutta/ huolimattomuutta. "Silmätikuksi" varmaan jollain tapaa joutuu väkisinkin, jos jatkuvasti jättää läksynsä tekemättä -- näitäkin sankareita oppilaissani on pari.
Jätän läksynsä unohtaneen lähes poikkeuksetta laiskanläksyyn koulun jälkeen, missä sitten tehdään läksyt ja vähän ylimääräisiä tehtäviä lisäksi. Nöyryytystä tämä ei ole, mutta hyvä muistutus siitä, että läksyt on parasta tehdä kotosalla. Mitään yleistä mollaamista ei tietenkään pidä harrastaa tai muuten asiaan käyttää yhteistä tuntiaikaa -- se on aina muilta pois.
Luokassa joutuu monesti korottamaan ääntään, sillä työrauha täytyy saada aikaan. Joskus pitää hiukan "tulistuakin", jos oppilaat eivät muuten rauhoitu (kovampi äänensävy ja tuima katse sekä mahdollinen jälki-istunto -- ei sen kummempaa). Se yleensä sitten rauhoittaa. Tällainen komento luokassa voi herkemmille oppilaille olla tietysti jollain tapaa pelottavaa, mutta itse yritän aina muistaa sanoa, että syylliset itse tietävät, kenelle sanani kohdistan -- toisia koetan muistaa kehua hyvästä käytöksestä.
Ikävää, jos lapsesi pelkäävät kielten tunteja. Into voi tosiaan lannistua. Koeta itse tuoda esille, että kieltä tarvitaan luokan ulkopuolellakin, ja sen osaaminen ja käyttö voi olla hauskaa ja stressitöntä! Muutenkin toivoa on: itsekin pelkäsin englannin tunteja valtavasti vielä lukiossakin (en tosin opettajan vuoksi, vaan oman jännittämiseni takia), ja silti olen päätynyt itse opettajaksi, ja nautin (lähes) jokaisesta työpäivästäni!
Nimim. Ekaa vuotta opena
'Mustan kirjan' pitämisen voi hoitaa varmaankin pienemmin elein, tapauksessamme musta kirja on kuin raamattu joka tunnin alussa avataan ja läksyjen tarkistuksen jälkeen ajoittain lasketaan kenellä on eniten merkintöjä unohduksista, kuka on luokan huolimattomin ja julkistetaan se koko luokalle. Vertaillaan myös naapuriluokan huolellisuuteen. Aikuismaista käytöstä? Jos on niin että joku unohtaa jatkuvasti, liian usein jotain, niin en tiedä, jotenkin vain uskoisin että kyllä se jää opettajan mieleen ilman kirjanpitoakin ja silloin on ihan ymmärrettävää että se vaikuttaa myös arviointiin. Sellainen asia tulee mieleeni, että jos unohtamiset eivät haittaa tämän kyseisen yksilön oppimista, asiat tulevat opittua ja kokeista hyvät numerot, onko Englannin kielen opettajan tehtävä arvioida englannin kielen arvosana huolellisuuden perusteella? Huolellisuusnumero on meilläkin erikseen ja sen arviointi on luokanvalvojan tehtävä.
'yksi-kaksi unohdusta voi sattua kelle vaan, mutta useampi on jo laiskuutta/ huolimattomuutta. "Silmätikuksi" varmaan jollain tapaa joutuu väkisinkin, jos jatkuvasti jättää läksynsä tekemättä -- näitäkin sankareita oppilaissani on pari'
Tämä lauseesi todella huolestuttaa. Toivon, että opettajan opintoihin kuuluu sen verran psykologiaa ymmärtämään että jos oppilasta haukut laiskaksi tai huolimattomaksi usean kerran hän hyvin helposti sen uskoo. Oppi menee kyllä perille ja voi kestää hänen lopun elämäänsä päästä uskomuksestaan eroon. Tästä varoitellaan yleisesti myös meitä vanhempia. Toivon että sinä ymmärrät sen myös, sillä muutoin terveen itsetunnon kasvatus on melkoisen vaikeaa vanhemmille. Jos on unohduksia, ota yhteys vanhempiin, miettikää yhdessä mitä asialle voisi tehdä. Tietävätkö silmätikkusi vanhemmat edes unohduksista? Minä haluaisin ainakin ehdottomasti ala-aste ikäisten lasten vanhempana tietää asiasta. Miten lastani voisin auttaa ellen edes siitä tiedä. Sitä että jotain oppilaita unohtamisien vuoksi pidät silmätikkuna en kyllä voi millään keinoin ymmärtää. Minun mielestä opettajien pitäisi olla tällaisen 'silmätikuttamiskäytöksen' yläpuolella.
Laiskanläksyjen teettäminen koulun jälkeen on mielestäni ihan hyvä tapa.
Toinen asia : 'itse yritän aina muistaa sanoa, että syylliset itse tietävät, kenelle sanani kohdistan'. Usko huviksesi että näin ei ole. Kaikki eivät todellakaan tiedä että et huudollasi tarkoita varsinaisesti juuri häntä. Eikö olisi kaikin puolin järkevämpää viedä lapsi tai lapset keneen asiasi kohdistuu sivummalle, vaikka eri huoneeseen, ja käsittelet asian heidän kanssaan kahden kesken. Millä oikeudella panet koko luokan kärsimään huudostasi joka ei heitä millään tavalla koske? Ei kenenkään tarvitse sellaista sietää eikä kärsiä. Aikaa se ei vie oppitunnista sen enempää se että sanot asiasi kohteelle kahden kesken kuin huudat sen koko luokalle. Yleisen hälinän vuoksi ääntä varmasti nykykouluissa tarvitsee korottaa välillä ja olla vihainen ja tiukka, mutta yhteen-kahteen yksilöön kohdistuva raivoaminen koko luokan kuullen jostain unohtamisasista, se on vähän eri asia.
Kaikenkaikkiaan, asioita voi hoitaa monella tavalla ja toivoisin kaikilta opettajilta yhtä hyviä ja rakentavia opettamismetodeja kuin onneksi suurimmalla osalla meidänkin koulun opeista on. Pilkka, alistus, ahdistaminen, julmuus-ketä se opettaa ja mitä se opettaa? Ainakin pelkäämään ja inhoamaan englantia meidän koulussamme.
Niinpä niin, vaikeaa on saada itseään ymmärretyksi... "Silmätikuksi" en ole itse ottanut ketään oppilastani. Kirjoitin yleisellä tasolla, että näin voi käydä. Toki läksyjen tarkistuksen yhteydessä sitten näitä oppilaita pitää vähän huolellisemmin huomioida, mutta muussa opetuksessani en heitä toden totta "rankaise".
En ole koskaan ketään laiskaksi haukkunut, ja laiskanläksyssä koulun jälkeen puhumme oppilaiden kanssa siitä, miksi läksyt kannattaa tehdä ja kannustan ja rohkaisen heitä siinä, en todellakaan parjaa ja hauku. Hyvillä mielin oppilaani kotiin lähtevät ja ymmärtävät kyllä laiskanläksyn oikeutuksen. Kotiin menee joka laiskanläksystä viesti reissuvihkossa. (Ja oikeassa olit "duunari": ei tästä ylimääräisestä laiskanläksyssä istuttamisesta lisäpennosia heru.)
Parin "sankarini" luokanopettajat ja kotiväki tietävät kyllä hyvin lastensa tilanteen. Itse ja luokanope ovat niistä kotiin päin jutelleet. Toisen lapsen kotona ei välitetä tilanteesta höykäsen pölähdystä, ja tilanne on sama joka aineessa. Surullista.
Mitä kurinpitoon tulee: tottakai minä nimeltä lapsia komennan tunnin aikana, joten taatusti tietävät jo tunnin lopussa, kenestä on kyse, kun sitten saatan vielä "yhteenvetona" jotain tunnin kulusta sanoa.
Alkuperäiselle:
Tekstisi on aika yleistävää ja heijastat selvästi minuunkin turhautumiasi omien lastesi kieltenopetuksesta. En sano, etteikö minullakin olisi vielä paljon opittavaa, mutta on aika turhauttavaa, kun tätä työtä ei voi tehdä rauhassa ilman että joku olisi jatkuvasti kyseenalaistamassa ja kertomassa oikeat tavat toimia -- ilman että olisi itse päivääkään tätä työtä tehnyt.
Tottakai olen turhautunut tilanteessa että lapseni pelkäävät mennä englanin opetukseen ja en yrityksistäni huolimatta ole asialle voinut mitään, ja varmasti se heijastuu. Koulunvaihto näyttää ainoalta mahdollisuudelta parannukseen, mutta harmittaa kun muuten koulu on mukava ja kaverit ovat tärkeitä.
Ikävää että sinusta tuntuu siltä kuin työtäsi häirittäisiin jos vanhemmat ovat lastensa asioista kiinnostuneita ja huolissaan ja aktiivisia asiassa. Tämä on valitettavasti myös monesti syynä siihen että vanhemmat eivät osallistu ja ota opettajiin yhteyttä. Opettajilla on usein niin vahva oikeassaolemisen tarve, joka työssänsä toki on etu, että väärässä olemisen myöntäminen ei ole helppoa. Monesti he ovat myös oikeassa. Jos sydämmessäsi tunnet olevasi oikeassa jossain asiassa jota vanhemmat eivät ymmärrä (opettajankoulutuksen puutteessa), niin uskon että osaat sen vanhemmille myös selittää. Lapsen etu on että joku osaa oikeat tavat toimia eri tilanteissa ja eivät tule väärin kohdelluksi.
Opettajan työ ei varmasti ole helppo ja vaatii todella pitkää pinnaa, minusta ei siihen olisi, mutta alalle alkaneen ja alalla olevan pitäisi pystyä opetus hoitamaan ilman lapsiin kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Ellei, niin silloin pitää päteä samat lait kuin kaikilla muillakin aloilla, eli ammatinvalinta uudelleen mietintään.
Voimia sinulle opetustyöhösi!
Vielä parilla sanalla kommentoisin...
"Ikävää että sinusta tuntuu siltä kuin työtäsi häirittäisiin jos vanhemmat ovat lastensa asioista kiinnostuneita ja huolissaan ja aktiivisia asiassa."
Ei ja ei, tätä en tarkoittanut. Minusta on hienoa, että sinä olet lastesi tilanteesta kiinnostunut ja yrität keksiä keinoja tilanteen ratkaisemiseen. Mutta minusta tuntuu epäreilulta, että arvostelet sitten muidenkin opettajien (=minun) opetusmenetelmiä muutaman väärin ymmärretyn lauseen perusteella.
Nämä tämäntyyliset nettipalstat ovat ylipäänsä omiaan siihen, että jokaista tänne kirjottavaa opettajaa arvostellaan ja hänen opetystyyliään ja persoonaansa kyseenalaistetaan -- onhan toki jokainen peruskoulunsa käynyt omasta mielestään pätevä antamaan ajanmukaista ja oikeanlaista "opettajankoulutusta". (Tätä en kohdistanut sinuun, alkuperäinen kirjoittaja.)
Toivon, että sinun, Alkup., lastesi englannin opiskeluun löytyy ratkaisu. En puolustele opettajien ratkaisuja ja toimintatapoja, mutta yritinpä vain tuoda toisen opettajan näkökulmaa muutamiin mainitsemiisi asioihin.
Hyvää jatkoa sinulle ja lapsillesi!
Se on valitettavasti niin,että nyky yläasteella
on pidettävä kuri tavalla tai toisella.
Niistä unohteluista ei tule muuten koskaan loppua.
Jatkuvasti häiriköivät oppilaat on myös saatava
aisoihin. Miten luulet ,että sirkuksessa kukaan
voi oppia mitään?
On helvatun helppoa arvostella ,jos joskus on itse sattunut peruskoulun käymään ,mutta
menepä sinne opettajaksi! Rupeaisit ehkä
pikku hiljaa tajuamaan,että järjestyksen pitävä opettaja on aarre koululle. Siihen ei nimittäin
tänä päivänä moni pysty.
Jäi ehkä mainitsematta(?), mutta kirjoitin ala-asteestamme.
Järjestyksen pitävä opettaja on varmasti aarre, varsinkin yläasteilla se on nykyisin vaikeaa. Näitäkin opettajia kuitenkin onneksi on ja varmasti usealla opettajalla olisi heiltä paljon opittavaa.
Pitkälle voisi kuvitella asiassa auttavan että jaksaa olla itse aikuinen eikä alennu oppilaiden tasolle.
Mikään ei ole muuttunut vuosien saatossa. Se on hyvä että kuria ylläpidetään ja linja on vakio, nämä pelisäännöt tulisi tehdä oppilaille selväksi heti kun oppilas ja opettaja tapaavat ensimmäisen kerranuuden aineen parissa.
Se mikä on ratkaisee on auktoriteetti, valitettavasti monelta opettajalta se puuttuu lähes täysin. Muistan omista kouluajoista kuinka ruotsin-, saksan- ja englanninkielen opettajilla oli eroja (kuten muissakin opettajissa sekä myös nykyisin duunissa esimiehissäkin), sääliksi kävi niitä opettajia jotka eivät saaneet otetta oppilaisiin vaan itkua tihrustaen lähtivät useasti luokasta ulos ja jotkut jopa vaihtoivat työpaikkaa kun eivät kestäneet murrosikäisten näppäryyksiä.
Toisilla opettajilla taas oli "isällinen ote" ja pelkkä luokassa oleminen aiheutti kunnioitusta ja oppimisympäristö oli loistava! Tuo isällinen ote ei tarkoita fyysistä eikä henkistä väkivaltaa vaan tarvittaessa useaa pientä keskustelutuokiota ehkäpä opettavaisine rangaistuksineen, se on lapsesta välittämistä.
Minusta kuulosti siltä että tuosta alkuperäisen topicin opettajasta voisi kehittyä pienellä viilauksella vieläkin parempi opetusalan ammattilainen.
Tuo että joku vielä jaksaa pitää oppilaita laiskanläksyssä on hyvä asia, niistä ei varmaankaan palkkaa makseta? Tosin se hyvä opettaja saa asiat hoidettua toisinkin. Onkohan edes selvää että miksi oppilas jättää läksyt tekemättä, onko se tosiaan laiskuutta vai osaamattomuutta, meitä kun on moneen junaan.
Mutta tsemppiä kaikille, hyvässä työympäristössä on mukavampaa työskennellä. Pilkkaamisella saadaan vain arpisia tulevaisuuden rakentajia.
Puhut niin totta, olen täysin samaa mieltä.