atlantistaru kiehtoo aina. Platonhan sijoitti sen keskelle Atlanttia. Azorit ovat jäljellä Atlantiksesta. Se onkin iso mullistus maapallolla kun uusi manner pullahtaa päivänvaloon. Kuka sinne sitten muuttaa, Amerikkalaisetko? Sopiiko Atlantis Marcel 1 :sen
ajatusmaailmaan? Nämä "mullistavat" ajatukset aihettakoon keskustelua. Mitäs jos joku meistä on elänyt jossain aikaisemmassa elämässä Atlantiksella. Minä olin siellä muuten..
olin lentolaivan rakentaja.
ajatusmaailmaan? Nämä "mullistavat" ajatukset aihettakoon keskustelua. Mitäs jos joku meistä on elänyt jossain aikaisemmassa elämässä Atlantiksella. Minä olin siellä muuten..
olin lentolaivan rakentaja.
Vastaukset 12
Vanhimmat
http://www.360d.com/damanhur/federation/index.html
ja sieltä paintings osasta löytyy loistavia kuvia.
mitä muuta muistat?minuakin on aina kiinnostanut atlantis,ja kaikki muukin mystinen.olisi tosi hurjaa jos oikeasti muistaisi,entiset elämänsä.ja voihan joku muistaakkin,sellaisten pitäisi avoimesti pystyä kertomaan,kokemuksitaan ja muistoista.pelkäämättä tulla leimatuksi,kahjoksi.tai kylähulluksi.rohkeutta vaan.
ei niitä menneitä elämiä voi varmuudella muistaa, ainostaan sen voi tuntea ja päätellä mielihaluistaan ja missä maassa esim haluaisi käydä. Tunnen kuitenkin syvää kaipuuta Atlantista, Egyptiä (olen käynyt), vanhaa Venäjää, Karjalan kannasta kohtaan. Että siinä järjestyksessä...
olin. Mutta Atlantiksella joka tapauksessa. Muistan sen tuhon. Näimme kun meri alkoi vyörymään meitä kohti. En tiedä mikä rakennus se oli, mutta osa ihmisista pakeni sisälle! Se rakennus vaikutti joltain bunkkerin tapaiselta..minäkin pakenin johonkin pieneen, tiiviiseen huoneeseen. Sen metalliovessa oli pyöreä ikkuna. Katsoessani siitä ulos, näin kun sen ulkopuolella olevat tilat olivat veden vallassa, ja ruumiita leijui vedessä..
Suurimman osan sieluni elämänkaaresta olen ollut kiinalainen tms. Ne elämät muistan hyvin. Kerran olin myös ranskalainen, mutta se elämä loppui lyhyeen.
Olen ollut myös näkemässä maya-kansan kukoistuksen. Muistan erityisen hyvin erään "kuutamojuhlan" jonne olivat kokoontuneet aivan kaikki. Sitä näkyä en unohda koskaan, kun ylipappi nousi korkeimman rakennuksen huipulle suorittamaan seremoniaa. Niin paljon ihmisiä! Ja ne rakennukset olivat sanoinkuvaamattomia..
Myös intiaani olen ollut :P miespuolinen sellainen..ah, niin tosiaan..olen btw ollut miespuolinen suurimman osan sieluni elämäkaaresta. Ja nyt olen nainen..ellei joku sitä sattunut tajuamaan..Tuosta intiaanielämästä en muista paljoakaan, paitsi sen kun minun kunniakseni pidettiin jotkin juhlat, koska olin lähdössä tekemään jotain "urotyötä". Ja toisen heimon joku bimbo neitokainen oli lääpällään minuun, ja tuli kuokkimaan isänsä kanssa sinne juhliin.. :D Se olisi halunnut minusta ukon itselleen, mutten itse ollut järin innoissani ajatuksesta..
perustetaanko Atlantis fan club?. Perustava kokous voitaisiin pitää Azoreilla.
..vitsi? :D Ei kiitos..tiesitkö muuten, tuo Azori kuulostaa suhteellisen tutulta. Atlantislaisethan siis tulivat Maahan alunperin Azatlanilta, Maan toiselta kuulta.
joutuessaan liian lähelle maata.
Osa nykyisistä Kiinalaisista ovat heidän jälkeläisiään.
Muistatko jotain Lemurian aikaisista elämistäsi?
noenhän minä tosissaan sitä clupia..
mutta egyptiläisiä on pidetty aina pelastautuneina atlantislaisina. Samoin inkoja.
Miten noin mahtava kulttuuri olisi tyhjästä nousut? Egyptissä olen ollut erään uneni perusteella hautakammioiden koristemaalarina.
Teosofisen seuran sivuilla on juttu Scott Elliotin tarina Atlantiksesta. Mielenkiintoinen.
Myös Blavatskin kirjoissa on kerrottu aiheesta.
Lemuria menee jo niin kauas ihmiskunan alkulähteille "että muisti pätkii". Pääsiäis-saaret saattavat olla jäänteitä, samoin Australian alkuperäiskansat, niiltä ajoilta.
..miten Azatlanille sitten lopulta kävi. Onhan se voinut joutua jonkin toisen planeetan kiertoradalle? Mallonan kuista ainakin osa joutui Jupiterin kiertoradalle ko. planeetan tuhoutuessa.
>>Osa nykyisistä Kiinalaisista ovat heidän jälkeläisiään...Muistatko jotain Lemurian aikaisista elämistäsi? >>
Varhaisin muisto kiinalaisena on n. 1100-luvulta. En ole aiemmin kuullut Lemuriasta, tai en ainakaan muista. Tässä elämässäni on ollut aina eräs seikka, joka voisi viitata aiempiin elämiini -palava kaipaus Tiibettiin. Olenkin jo muutaman vuoden ajan ollut aikeissa lähteä sinne, lopullisesti.
Azatlan (toinen kuumme noihin aikoihin) tuhoutui jouduttuaan liian lähelle maata. Se hajosi siis maan vetovoiman vaikutuksesta.
Planeetta oli runsaasti asuttu ja valtaosa sen asukkaista pelastettiin nykyisen Kiinan/ Tiibetin alueille.
Tuolloin meillä oli vielä myös vesikehä, joka suojasi mm. haitalliselta ultraviolettisäteilyltä.
Ihmiset elivätkin tuolloin noin dekadin verran pidempään kuin nykyään. Esimerkiksi vanhoissa raamatun teksteissä viitataan 900-, jopa yli tuhat vuotiaisiin henkilöihin.
Azatlanin tuhoutumisen jälkeen tuo vesikehä kirjaimellisesti satoi alas (vedenpaisumus) ja osa tuosta valtavasta vesimassasta on edelleen maan molemmilla navoilla.
on kirjoittanut muutamissa kirjoissaan Lemuriasta kuten myös Atlantiksesta.
>>Ihmiset elivätkin tuolloin noin dekadin verran pidempään kuin nykyään. Esimerkiksi vanhoissa raamatun teksteissä viitataan 900-, jopa yli tuhat vuotiaisiin henkilöihin. >>
Juu, olen lukenut Raamattua kans jonkin verran, ja lähinnä naureskelin väitteille joiden mukaan monet elivät lähes 1000-vuotiaiksi. Mietin sitä lukiessani, että kyseessä on varmaankin käännösvirhe tms. että ehkä nyt enintään 100-vuotiaiksi kuitenkin..
Ja nyt kun asia tuli puheeksi..niin mietin, että kuinkas kauas ajassa tämä tapahtuma sitten sijoittuukaan? Siis Azatlanin tuho, ja sen seuraukset. Koska jos jotkut elivät lähes tuhat vuotiaiksi, niin jos se tapahtui kaksikin tuhatta vuotta sitten..niin eihän siinä ajassa ole sitten voinut elää kovin montaa elämää. Ja minä muistan eläneeni ainakin kuluneen tuhannen vuoden aikana monia (lähes kymmenen) elämiä! En tosin ole varma muutamasta elämästä, että onko ne kauempaa kuin tuhannen vuoden takaa..siis varmaankin on..koska niissä tulee esille täysin kadonneita kulttuureja.
>>Azatlanin tuhoutumisen jälkeen tuo vesikehä kirjaimellisesti satoi alas (vedenpaisumus) ja osa tuosta valtavasta vesimassasta on edelleen maan molemmilla navoilla. >>
Siis uskomaton yhteensattuma. Noin viikko sitten näin unen, että kun heräsin yöllä, niin vettä satoi taivaan täydeltä. Sitä oli kertynyt ainakin jo viisi metriä, ja vaikutti siltä kuin kokonainen meri olisi ollut satamaisillaan alas. Satoi niin tiuhaan, että kauemmas tuskin näki. Olin hädissäni, koska huomasin erään läheiseni kadonneen, lähteneen ilm. ulos yöllä sateeseen. Mietin kuinka kauan siitä mahtoi olla kun hän oli lähtenyt, koska olin ollut nukkumassa. Lähdin kahlaamaan veteen etsimään häntä..enkä löytänyt..koska satoi niin rankasti, ja kaiken lisäksi sateesta lähti jonkinlainen höyry-efekti sen osuessa veden pintaan, että muutamaa metriä kauemmas ei nähnyt.
Se oli pelottavaa :/ Uni oli niin vaikuttava, että adrenaliini oli koholla monen tunnin ajan vielä tuon unen näkemisen jälkeenkin..