Kanadassa kerrotaan muutama päivä sitten psyykikon auttaneen poliisia löytämään kadonneen retkeilijän ruumiin. Poliisi oli kuulemma käyttänyt "kaikki keinot" kadonneen naisen löytämiseksi, mukaanlukien etsintäkoirat, helikopteri ja lämpökamera. Lopullinen apu oli kuitenkin tullut ylikonstaapelin kääntyessä paikallisen selvänäkijän puoleen. Tämä oli kykyjensä turvin opastanut poliisin erääseen metsikköön kilometrin päässä paikalta, jossa nainen oli viimeksi havaittu. Tältä metsikköalueelta poliisi löysikin 23-vuotiaan naisen ruumiin. Ilmeisesti poliisi ei epäile tapauksen yhteydessä rikosta.
"Psychic helps B.C. police find hiker's body"
http://www.cbc.ca/story/canada/national/2005/01/27/psychic-body050127.html
Psyykikkoetsivien (psychic detectives, PD:t) käyttö rikosten selvittämisessä on ollut jo pitkän aikaa kiistakapula. PD:llä tarkoitetaan yleisesti henkilöä, joka tarjoaa virkavallalle paranormaaleihin kykyihin pohjautuvaa apua. Kuitenkin kykyjen toimivuudesta ei olla yhtä mieltä; jopa erittäin kuuluisat väitettyjä yliluonnollisia kykyjä omaavat henkilöt, kuten Edgar Cayce aikoinaan, ovat epäonnistuneet ratkaisevien vihjeiden antamisessa. Caycen tapaus on tunnetuimpia esimerkkejä siitä, että useat hänen antamistaan vihjeistä olivat jopa lähestulkoon päinvastaisia sittemmin paljastuneen todellisuuden kanssa.
Kuitenkin tänäkin päivänä mediassa nousee esiin Kanadan esimerkin mukaisesti tapauksia, jossa väitetään selvänäkemisestä olleen ratkaisevaa apua ongelman selvittämisessä. Lyons ja Truzzi ovat PD:tä koskevassa kirjassaan selvittäneet ilmiön taustoja. Heidän mukaansa voidaan selvästi erottaa psyykikkojen ryhmä, jotka ovat nousseet julkisuuteen väärin perustein ja ilman todellisia paranormaaleja kykyjä.
Tälläisiä perusteita ovat ensinnäkin se, että tiedotusvälineet käyttävät ennemmin psyykikolta itseltään saatua tietoa "onnistunutta apua" koskevassa uutisoinnissa, kuin riippumattoman kolmannen osapuolen antamaa tietoa. Tähän liittyy myös tiedotusvälineiden kritiikittömyys tätä tietoa ja asiaa kohtaan. Tuloksena syntyy ansiotonta positiivista julkisuutta. Lehdistö ei myöskään uutisoi pieleen menneitä kertoja, jolloin psyykikosta ei ollut mitään apua.
PD:n "paranormaalein keinoin saadut tiedot" selittyvät usein myös luonnollisella todennäköisyydellä; kenellä tahansa on 50% mahdollisuus osua oikeaan arvellessa sitä, onko kadonnut kuollut vai elossa. Siinä vaiheessa kun PD otetaan avuksi, on kadonnut henkilö vieläpä todennäköisemmin jo kuollut. Vastaavia todennäköisyyteen ja tilastoihin liittyviä itsestäänselvyyksiä, joita kuitenkin jotkut pitävät osoituksena psyykikon kyvyistä, on paljon.
Paranormaalia apua tarjoavan PD:n työkalupakkiin kuuluu mm. haulikkostrategia, jossa hän antaa suuren määrän erilaista tietoa, josta ainakin jokin osuu oikeaan. Tähän liittyy se, että asiakas eli esimerkiksi selvänäkijän puoleen kääntynyt poliisi "unohtaa" lukuisat pieleen menneet tiedonjyvät ja "huomioi" ne harvat oikeaan tai tapaukseen sopivat tiedot. Tyypillisesti osa haulikkostrategian tiedoista on samoja, jotka poliisi on itse psyykikolle antanut. Asia on sama kuin usein konsulttien menestyksen salaisuus; asiakas haluaa jonkun kertomaan itselleen ne asiat, jotka asiakas jo tietää ennestään. Tämä poistaa asiakkaan omaa epävarmuutta, kun itseään silmään viilaamalla luo kuvan siitä, että konsulttikin on samaa mieltä. Asiakas luottaa kuitenkin konsultin imagon tuomaan kuvaan erikoisosaajasta, eli selvänäkijän tapauksessa tämän kykyihin. Psyykikon avukseen ottavat poliisit uskovatkin useimmiten jo valmiiksi psyykikon paranormaaleihin kykyihin ja niiden todenperäisyyteen.
PD:t ovat myös usein erittäin taitavia "tavallisia etsiviä", eli he kykenevät poliisin hallussa olevien tietojen ja aineiston pohjalta, lisää vihjeitä keräämällä, intuitiota ja järkeä käyttämällä ja vaihtoehtoja punnitsemalla päätymään ratkaisuun, jota voidaan pitää ratkaisevana vihjeenä tapauksen selvittämisen kannalta. Tähän he eivät ole tarvinneet minkäänlaista yliluonnollista kykyä. Tuloksen he esittävät kuitenkin paranormaalein keinoin saavutetuksi.
Lisää aiheesta ja PD:n työkalupakista:
"Psychic detectives"
http://skepdic.com/psychdet.html
Onko Kanadan tapauksessa kyseessä sitten Lyonsin ja Truzzin termein "Pseudo-psyykikko" vai onko tapaus esimerkki todellisesta paranormaaleja kykyjä omaavasta henkilöstä? Koska jälkimmäisiä eli todellisia psyykikoita ei esimerkiksi skeptikkojärjestöjen mukaan ole kertaaakaan kyetty osoittamaan todelliseksi, niin siinä tapauksessa tälläiset esimerkit kävisivät parapsykologian kaipaamasta todistusaineistosta. Pitäisi vain ensin pohtia, onko tapauksessa kyseessä mediakanavan intressit ja tietojen pohjaaminen selvänäkijän lausuntoihin vaiko puolueettomaan virkavallan lausuntoon? Entä onko uutisessa esiintynyt psyykikon avukseen pyytänyt poliisi ja hänen myönteinen "ilman selvänäkijän apua tapaus ei olisi ratkennut" -kommenttinsa vain osoitus, jolla hän voi perustella esimiehilleen ja muille "huuhaa-henkilön pestaamista tutkimuksen avuksi"?
Koska tälläistä tietoa ei tapauksesta ole saatavilla, niin jokaiselle jäänee vain oma mielipide. Oma perustelematon, saatavilla olevaan tietoon ja ennenkaikkea intuitioon pohjaava mielipiteeni on kaikesta huolimatta se, että tässä tapauksessa kyse ei ole todellisesta psyykikosta.
"Psychic helps B.C. police find hiker's body"
http://www.cbc.ca/story/canada/national/2005/01/27/psychic-body050127.html
Psyykikkoetsivien (psychic detectives, PD:t) käyttö rikosten selvittämisessä on ollut jo pitkän aikaa kiistakapula. PD:llä tarkoitetaan yleisesti henkilöä, joka tarjoaa virkavallalle paranormaaleihin kykyihin pohjautuvaa apua. Kuitenkin kykyjen toimivuudesta ei olla yhtä mieltä; jopa erittäin kuuluisat väitettyjä yliluonnollisia kykyjä omaavat henkilöt, kuten Edgar Cayce aikoinaan, ovat epäonnistuneet ratkaisevien vihjeiden antamisessa. Caycen tapaus on tunnetuimpia esimerkkejä siitä, että useat hänen antamistaan vihjeistä olivat jopa lähestulkoon päinvastaisia sittemmin paljastuneen todellisuuden kanssa.
Kuitenkin tänäkin päivänä mediassa nousee esiin Kanadan esimerkin mukaisesti tapauksia, jossa väitetään selvänäkemisestä olleen ratkaisevaa apua ongelman selvittämisessä. Lyons ja Truzzi ovat PD:tä koskevassa kirjassaan selvittäneet ilmiön taustoja. Heidän mukaansa voidaan selvästi erottaa psyykikkojen ryhmä, jotka ovat nousseet julkisuuteen väärin perustein ja ilman todellisia paranormaaleja kykyjä.
Tälläisiä perusteita ovat ensinnäkin se, että tiedotusvälineet käyttävät ennemmin psyykikolta itseltään saatua tietoa "onnistunutta apua" koskevassa uutisoinnissa, kuin riippumattoman kolmannen osapuolen antamaa tietoa. Tähän liittyy myös tiedotusvälineiden kritiikittömyys tätä tietoa ja asiaa kohtaan. Tuloksena syntyy ansiotonta positiivista julkisuutta. Lehdistö ei myöskään uutisoi pieleen menneitä kertoja, jolloin psyykikosta ei ollut mitään apua.
PD:n "paranormaalein keinoin saadut tiedot" selittyvät usein myös luonnollisella todennäköisyydellä; kenellä tahansa on 50% mahdollisuus osua oikeaan arvellessa sitä, onko kadonnut kuollut vai elossa. Siinä vaiheessa kun PD otetaan avuksi, on kadonnut henkilö vieläpä todennäköisemmin jo kuollut. Vastaavia todennäköisyyteen ja tilastoihin liittyviä itsestäänselvyyksiä, joita kuitenkin jotkut pitävät osoituksena psyykikon kyvyistä, on paljon.
Paranormaalia apua tarjoavan PD:n työkalupakkiin kuuluu mm. haulikkostrategia, jossa hän antaa suuren määrän erilaista tietoa, josta ainakin jokin osuu oikeaan. Tähän liittyy se, että asiakas eli esimerkiksi selvänäkijän puoleen kääntynyt poliisi "unohtaa" lukuisat pieleen menneet tiedonjyvät ja "huomioi" ne harvat oikeaan tai tapaukseen sopivat tiedot. Tyypillisesti osa haulikkostrategian tiedoista on samoja, jotka poliisi on itse psyykikolle antanut. Asia on sama kuin usein konsulttien menestyksen salaisuus; asiakas haluaa jonkun kertomaan itselleen ne asiat, jotka asiakas jo tietää ennestään. Tämä poistaa asiakkaan omaa epävarmuutta, kun itseään silmään viilaamalla luo kuvan siitä, että konsulttikin on samaa mieltä. Asiakas luottaa kuitenkin konsultin imagon tuomaan kuvaan erikoisosaajasta, eli selvänäkijän tapauksessa tämän kykyihin. Psyykikon avukseen ottavat poliisit uskovatkin useimmiten jo valmiiksi psyykikon paranormaaleihin kykyihin ja niiden todenperäisyyteen.
PD:t ovat myös usein erittäin taitavia "tavallisia etsiviä", eli he kykenevät poliisin hallussa olevien tietojen ja aineiston pohjalta, lisää vihjeitä keräämällä, intuitiota ja järkeä käyttämällä ja vaihtoehtoja punnitsemalla päätymään ratkaisuun, jota voidaan pitää ratkaisevana vihjeenä tapauksen selvittämisen kannalta. Tähän he eivät ole tarvinneet minkäänlaista yliluonnollista kykyä. Tuloksen he esittävät kuitenkin paranormaalein keinoin saavutetuksi.
Lisää aiheesta ja PD:n työkalupakista:
"Psychic detectives"
http://skepdic.com/psychdet.html
Onko Kanadan tapauksessa kyseessä sitten Lyonsin ja Truzzin termein "Pseudo-psyykikko" vai onko tapaus esimerkki todellisesta paranormaaleja kykyjä omaavasta henkilöstä? Koska jälkimmäisiä eli todellisia psyykikoita ei esimerkiksi skeptikkojärjestöjen mukaan ole kertaaakaan kyetty osoittamaan todelliseksi, niin siinä tapauksessa tälläiset esimerkit kävisivät parapsykologian kaipaamasta todistusaineistosta. Pitäisi vain ensin pohtia, onko tapauksessa kyseessä mediakanavan intressit ja tietojen pohjaaminen selvänäkijän lausuntoihin vaiko puolueettomaan virkavallan lausuntoon? Entä onko uutisessa esiintynyt psyykikon avukseen pyytänyt poliisi ja hänen myönteinen "ilman selvänäkijän apua tapaus ei olisi ratkennut" -kommenttinsa vain osoitus, jolla hän voi perustella esimiehilleen ja muille "huuhaa-henkilön pestaamista tutkimuksen avuksi"?
Koska tälläistä tietoa ei tapauksesta ole saatavilla, niin jokaiselle jäänee vain oma mielipide. Oma perustelematon, saatavilla olevaan tietoon ja ennenkaikkea intuitioon pohjaava mielipiteeni on kaikesta huolimatta se, että tässä tapauksessa kyse ei ole todellisesta psyykikosta.
Vastaukset 9
Vanhimmat
yliluonnollinen ilmiö. Mikä tahansa. Ette pysty. 6 miljardista ihmisestä kukaan ei ole pystynyt.
a) MITEN? eli millaiset todisteet pitäisi olla ja kriteerit täyttää, jotta ilmiö katsotaan todistetuksi. Ainoastaan paranormaalit kyvyt (esim. psykokinesia) tulevat varmaankin kysymykseen, koska niiden voisi ajatella tapahtuvan omasta tahdosta, haluttuna hetkenä. Kummittelun kaltaiset ilmiöt ovat pois laskuista; eihän ne tapahdu silloin kun todistamista yrittävä tai vaativa haluaa ja siellä missä haluaa, vaan ihmisestä riippumattomattomasti. Valokuva kummituksesta ei liene nykypäivänä sekään riittävä todiste.
b) KENELLE? eli miksi ilmiö pitäisi nimenomaan todistaa usein viitatuille, tunnetuille skeptikoille tai skeptikkojärjestöille. Siksikö että juuri he ovat kertoneet maksavansa siitä, että omin silmin saavat nähdä ilmiön? Muuttuisiko ilmiö tieteessä tunnustetuksi ja painettaisiinko se tietokirjoihin sitten, jos jokin skeptikko kuten Randi kaikkien kriteerien ja epäuskon jälkeen laittaisikin nettisivulleen jutun "todistimme psykokinesia-tapauksen". Jos todistan naapurin Markolle ennaltatietämiskyvyn kertomalla tulevan tapahtuman kahvilla istuessamme ja tapaus toteutuukin, niin miksei se ole hyväksytty todistus ilmiön oikeellisuudesta?
Esim.kysyjän vasen jalka on 5mm lyhyempi,johtuu L2 nikamanlukosta.Jos pidät tätä yliluonnollisena voit tarkistuttaa asian jäsenkorjaajan tai muun asiantuntijan luona.
pystyn
Mikä on mielestäsi luonnollista?
Naissa "katoamistapauksissa" ja vastaavissa...eiko paamaara ole se olennaisin juttu? Etta se kadonnut henkilo vihdoin loytyy?
Vaikka siina tulisi psyykikolle jotain "harha-ammuksiakin", niin jos lopputulos palvelee kaikkien etua, niin eiko se ole paaasia?
Siis kuten muitakin "tyontekijoita", psyykikoitakin on varmaan "moneen lahtoon"...
Mutta ansio sille kelle ansio kuuluu. Tässä käy helposti niin, että "psyykikko" saa ansiota arvonnousua.
Siitä olen samaa mieltä, että psyykikoita on moneen lähtöön.
tuohon täysin, koska minulla on smanlainen kokemus täältä suomesta.
Samankaltaisen jutun täältä suomesta. Eräs selvänäkijä (jo edesmennyt) kertoi, että häneltä ruotsin poliisit pyysivä apua eräässä asiassa Oli kysesssä nuoren miehen katoaminen, jota ei löydetty suurista etsinnöistä huolimatta. Ystäväni tämä selvänäkijä antoi heille ohjeet, että menkää erääseen ruotsin kaupunkiin ja siellä on kirkko, jonka hän kuvaili tarkoin, vaikka ei ollut kaupungissa koskaan käynytkään. Käski istua kirkon edessä olevalle penkille ja vastapäätä kadun toisella puolella on talo, jonka myös kuvaili tarkoin. käski mennä sen talon toiseen kerrokseen ja siellä huoneeseen. Sieltä poika löytyi hyvin huonossa kunnossa, kuolemaisillaan (huumeiden yliannostus), ja vietiin sairaalaan. Elää tänäkin päivänä.