säkki naurua
viiltävänä kaikuvaa
omaa hölmöyttään
nainen keski-ikäinen
yksinänsä kiroilee
viiltävänä kaikuvaa
omaa hölmöyttään
nainen keski-ikäinen
yksinänsä kiroilee
Tanka
kaalisoppa
18864
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
lopettaa tämä
typerä kirjoittelu
heti pitäisi
keksiä jotain muuta
vaatekaappi siivota
miksi pitäisi
sydämensä sykkeillä
varjoisilla väreillä
maailmaansa maalailla
realistiksi tahdon
illan viileän
lumi juoksee tuulessa
mitä miettivät
tähdet takana tuulen
linnunradan reunalla
päivän hetkissä
nopeaa kiitävissä
asuu kauneus
hyvyys, rakkaus, ystävyys
todellisuutta kaikki
kuka kertoisi
milloin olen aikuinen
kelloni heitin
sillalta virtaan synkkään
valovuosia sitten
lumetta talvi
harhautusta kevätkin
villahousuitta
kohmettuu pakkasella
viipeltäjä viisainkin
tiedät varmaankin
ihme jos et tietäisi
lumisateessa
kirjoittelen runoja
ajattelen sinua
Eiliseen annoit,
parastasi yrittelit,
en huomannut,
ajatuksesi lähetit,
ennenkuin myöhäistä on.
...nyt tuo rivien tavumäärä taida olla oikeaoppisesti hallinnassa...
kauniita ovat
ja luontoa lähellä
sanasi kaikki
vain kirjoitetut tiedän
illanhämyä, Rike
Vasta opettelen,
näiden ajattelemiseen ei,
sydämeni valmis,
huomenna toisin on jos,
mulle aikaasi annat.
sunnuntaina en
kirjoittele tankoja
lepäilen päivän
jotta jaksaisin viikon
leipään rahat tienata
Ystävä opetti, mutta hitaana hämäläisenä kestää....
osaa itsekin
soppansa hyvin keittää
runotyttö hentoinen
siniset kuin silmänsä
on terävä järkensä
Yksinkertainen,
Jumalatar ei ollut,
Petyinpä pahoin.
Kuka ihminen
Kertoisi minullekin
Ennen kevättä
Menetetyn tunteen tilalle
Rakkauden jälkeen uusi
Kyllin syvää ei
Talvinen lumipeite
Ei jäädy kyynel
Ennenkuin lumeen putoaa
Kirvelee valuessaan
Takanako jo
Koko tämä kärsimys
Muistojako vain
Ne mitkä raatelevat -
Missä kohde miekkani ?
Tiesinhän sen jo,
Nämä kirotut silmät,
Niin kovin suorat,
Eivät milloinkaan taivu
Eivät kohtuunöyryyteen.
En harjoittele
Vaan aina tuskittelen,
Vuodenajatkin
Hukkaan vaihtuen karkaavat,
En majastani poistu.
Mitähän pelkään,
Samurai länsimainen,
Sitäkö että
Tehdyt lupaukset
Tulee lunastaa joskus?
Ellen mitään tee,
Miksi mitään koskaan saan,
Pienestä kiinni
On se että on mitään
Tai että on se kaikki.
Aikaako hukkaan,
Samanmielisiä kaipaan,
Mutta etsinkö
Vai vain unelmoinkohan
Läpi vuodenaikojen?