Tajusin juuri eilen, että olen kirjoittanut kirjani puoleen väliin asti, vähän jopa yli sen, ja sivuja vain sata ja hieman päälle. 21 000 sanaa. Luin jostain, että romaanien suositeltava pituus on 300-400 sivua, 80 000-120 000 sanaa. Lähes kaikki romaanit, joita olen lukenut loppuvat kummasti heti kuin sivumäärä on 350 tai 400.
Minusta tuntuu, että kirjassani tapahtuu vaikka mitä, mutta silti siitä tulee tosi tosi tosi lyhyt tuohon suositeltuun verrattavana. En vain pidä pakonomaisesta kuvailusta tai mietiskelykohdista, jotka eivät ole juonen kannalta tärkeitä. En haluaisi pakosti tehdä lisää tapahtumia, mutta tämä silti vaivaa minua! Tuntuu siltä kuin minulla ei olisi tarpeeksi sanottavaa. Kuin minun tarinani ei olisi tarpeeksi täyteläinen.
Kokemuksia? Ajatuksia?
Minusta tuntuu, että kirjassani tapahtuu vaikka mitä, mutta silti siitä tulee tosi tosi tosi lyhyt tuohon suositeltuun verrattavana. En vain pidä pakonomaisesta kuvailusta tai mietiskelykohdista, jotka eivät ole juonen kannalta tärkeitä. En haluaisi pakosti tehdä lisää tapahtumia, mutta tämä silti vaivaa minua! Tuntuu siltä kuin minulla ei olisi tarpeeksi sanottavaa. Kuin minun tarinani ei olisi tarpeeksi täyteläinen.
Kokemuksia? Ajatuksia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kirjoita ne tapahtumat mitkä ovat oleellisia ja tärkeitä. Älä liikaa mieti sivujen tai sanojen määrää. (se on lopulta aika epäoleellinen asia) Kun tarina on mielestäsi valmis, niin sitten se on valmis. Nälkävuosi, Henkireikä, Baby jane... muutamia "luisevia" romaaneja. Ja hyviä sellaisenaan.
Luovuutta tarinan kanssa! :)
En ole varma mistä olet nuo ohjepituudet ottanut, sillä ne tuntuvat aika pitkiltä. Jos nuo ovat jostain englanninkielisestä ohjeesta, niin ota huomioon että suomeksi sama asia voidaan sanoa vähemmillä sanoilla, eli sanamäärät ovat alhaisempia verrattuna englantiin. Esimerkiksi: oli kaunis päivä vrt. It was a beautiful day. 3 sanaa vs 5 sanaa, aika iso ero. Niinpä sanamääria ei kannata sellaisenaan vertailla. Itse katselen merkkimääriä ja arvioin sivumäärää sen perusteella.
Mielestäni 40-50 tuhatta sanaa on jo ok pituus suomalaiselle romaanille, mutta kuten edellinen kirjoittaja kirjoitti, ei kannata liikaa tuijottaa pituutta vaan keskittyä sisältöön.
On olemassa kirjoja, jotka "alkavat" vasta ensimmäisen sadan sivun jälkeen. Siinä mielessä ymmärrän, että kirja on 400 sivua pitkä, koska lopusta ei voisi lyhentää. Mutta alusta usein voisi! Valtaosassa kirjoja on aivan liian pitkä alku. Kuin kirjailija vasta verryttelisi aihetta. Monesta kirjasta voisi pätkäistä jopa ensimmäisen puolikkaan pois, ja teos vain paranisi.
Lyhyt kirja on paljon parempi kuin kirja jonka alkujännitettä venytetään liian pitkälle. Joskus hyvä loppuosa pelastaa ja useimmat ihmiset unohtavat unisen alun. Mutta mielestäni ei ole silti mitään syytä tehdä unohdettavaa alkua tai keskiosaa.
Lisäksi jos ajattelee mikä on "myyvää", niin Nälkävuosi ja Akvarelleja Engelin kaupungista olivat tiiviitä ja ytimekkäitä, ja fyysisesti riittävän kevyitä ihmisten napata mukaan ja ojentaa lahjoina. Moni varmaan ajattelee, että ohuen kirjan voi pienemmällä riskillä antaa sellaiselle joka ei ole lukemisen harrastaja, koska se saattaa rohkaista aloittamaan. Tiivissisältöinen, mutta väljäksi aseteltu teksti myös herättelee ajattelemaan ja pohdiskelemaan toisin kuin tiiliskivi joka pitää ehtiä lukea eräpäivään mennessä.
En oikeastaan näe yhtään syytä miksi kirjan pitäisi olla yli 300 sivua, paitsi ehkä jos ei halua että lukija miettii lukiessaan vaan haluaa kuvittaa jokaisen tilanteen ja tunteen hänen puolestaan jottei juonen aukot paljastuisi. Jos asiaa riittää, sen voinee jakaa vaikkapa trilogiaksi.