Sodanajan käpykaarti?

Kyllä niitä oli Konnevedelläkin....

Aikooko asiasta.kiinnostunut siirtyä kaiken varalta käpykaartiin. Onko sinulla käsitys, että isänmaan puolustamiseen kutsutaan väkeä jo piakkoin ja että aiot skipata sen velvollisuuden toisille? Tuntuu kaukaa haetulta. Liittyisikö piilopaikan kysely enempi perinteiseen pontikankeittoon?

Varmaankin alueen vasemmistolaiset tietävät metsä/käpykaartin piiloluolat hyvinkin tarkasti??

Kyllä niistä on kuultu monenmoista tarinaa. Kokonaan toinen asia on, että miksi niitä täällä asiaan kuulumattomien kanssa pitäisi vatvoa? Mitä sillä tiedolla tekisitte?

Kyllä näitä oli konnevetisissäkin.Isäni joka oli aktiivinen veteraanien toiminnassa kertoili
joskus yhteisen kupinoton ohessa kuinka sodan jälkeen nämät yleensä silloisen laitavasemmiston (Skdl) metsäveljet tulivat osaston kokoukseen hakemaan jäsenyyttä ja
samaa veteraanistatusta mutta kyllä heidät aika kylmästi pistettiin aisoihin.
-Mutta aiheesta on hyvä keskustella sillä ei historia ole pelkkiä otsikoita ja oppikirjoja.
Konnevedellä kyllä tunnetaan niin käpykaartilaiset kuin kansalaissodan jälkeiset murhaa-
jatkin. Monelle suvulle tästä on tullut kirous.

Taitavat olla nykyään Oulussa kaikki. Ja yksi pääpukari Tampereella.

Vielä jyrkempään kasvuun liikenne lähti kesällä, kun taistelut rintamilla olivat alkaneet. Heinäkuussa Ruotsin viranomaiset ilmoittivat saapuneiden kokonaisluvuksi jo noin tuhat, joista vajaa puolet oli Valpon arvion mukaan sotilaskarkureita. Pohjanlahden rannikon metsissä ja saarissa tiedettiin piileskelevän lisää väkeä odottamassa otollista ajankohtaa ylimenolle ja öiden elokuussa pimennyttyä alueelle kerrottiin levinneen “oikein Ruotsiin lähtemisen vimma”.

“Liikehdintä heijastui veneiden hintojen voimakkaana nousuna, ja jotkut veneenomistajat näkivät kuljetuksissa myös mahdollisuuden sievoisiin ylimääräisiin ansioihin. Karkureiden kertomusten mukaan matkasta saatettiin enimmillään veloittaa kymmenenkintuhatta markkaa.”

Ruotsinkielisille myötämielisenä pidetty Antti Juutilaisen kirja “Rinta rinnan. Suomenruotsalaisten joukkojen sotatiet 1939-1944.” (WSOY. Juva 1997 . 250 s.) käsittelee Uumajan-karkuruuden samoin kuin edelliset lähteet.

Kun 1980- ja 1990 -luvuilla puhuttiin rintamakarkuruudesta, se yhdistettiin usein ruotsinkieliseen Pohjanmaahan ja JR61:een. Tähän syyllisiksi ei voida osoittaa pahansuopia suomalaiskiihkoilijoita, vaan asian on pitänyt esillä se voimakas keskustelu, jota ruotsinkielisella Pohjanmaalla asiasta on käyty.

Munsalalaisuus jatkoi 1944 myyräntyötään ruotsinkielisellä Etelä-Pohjanmaalla. Moni hylkäsi kotikontunsa ja Isänmaansa ja lähti joko ennen palvelukseen astumista tai lomilta Pohjanlahden yli.

Ruotsiin siirtyminen ruotsinkielisen Pohjanmaan kunnista oli vuonna 1944 selvästi yleisempää kuin muualta, sillä matka oli lyhyt ja lahden takana puhuttiin samaa kieltä. Tehdyn tilaston mukaan kolme neljäsosaa (3/4) Ruotsiin paenneista sotilaskarkureista oli kotoisin Pohjanmaan ruotsinkieliseltä alueelta.

Erityisen pahaksi tilanne oli kehittynyt Munsalan seudulla. Myös ruotsinkielisen Pohjanmaan kenraali F. U. Fagernäs kiinnitti huomiota samaan tahraan hänelle niin rakkaan Pohjanmaan kilvessä useaan otteeseen. Vuoden 1944 heinäkuun alusta lähtien kuolemanrangaistus oli mahdollista langettaa karkureita tuomittaessa.

Kun Pohjanmaalla tästä kysymyksestä on taitettu peistä, monelle on muodostunut kuva, että Pohjanmaan ruotsinkieliset olisivat yliedustettuina teloitettujen joukossa. Sodan aikainen tilasto kertoo päinvastaista, sillä ruotsinkielisistä kunnista teloitus kohdistui vain kahteen karkuriin.” (Sivuilta 275-276)

Juutilaisen tiedot Pohjanmaan ruotsinkielisten osuudesta karkuruudesta teloitetuissa näyttävät puutteellisilta, mutta ongelman kätkeminen ei sisälly hänen tehtävänasetteluunsa.

Lähde: tappis.0catch.com

Kyse oli Konneveden käpykaartilaisista ja heidän mahdollisista piilopaikoistaan metsissä?

Minulla on lasinen talo mustikkaniityllä ja sinne ullakolle kyllä hyvin näkyy. Olen aina halunnut lasitalon ja nyt mieheni sai sen valmiiksi. Pimeän tullen valoni valaisee koko mustikkaniityn, eikä erillisiä pihavaloja tarvita.
Nyt olen valmentautumassa mustikkakautta varten keräämällä ilmaisia muoviämpäreitä kauppojen jakaessa niitä ensimmäisille asiakkailleen. Toivon runsasta satoa, enkä kaipaa vieraita niitylleni. Haluan itse poimia joka ikisen mustikan. Toisaalta en pidä myöskään töllistelijöistä tuvan nurkalla. Talo ei ole näytöskappale.
Haluan olla aivan rauhassa mieheni kanssa mustikkaniitylläni!

Nytkö tämä hörhö tullut tänne Konnevedenkin palstalle, höyryää tuosta lasitalostaan Jyväskylän palstalla.