risoo. Milloin kolottaa sieltä ja täältä, pää on kipeä, nuha ja räkätauti nyt(jokainen sairastaa lenssun sen yhden tai kaksi kertaa vuodessa), kurkku on kipeä, nenä vuotaa, yskäkin on(pientä yskää köh köh), ei tule uni, nyt kolottaa polvea,varvasta ja niskaa, voi voi ja vielä kerran voi minua sairasta raukkaa!! Ja kaikkea pikkuvaivojen valitusta!
Todellinen ja vakava sairaus, joka johtaa kuolemaan , siinä tilanteessa ei pikkuvaivat tunnu missään ja sellaiseen sairastunut ei valita!
Todellinen ja vakava sairaus, joka johtaa kuolemaan , siinä tilanteessa ei pikkuvaivat tunnu missään ja sellaiseen sairastunut ei valita!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Se jolla on elämän halua valittaa vaivoistaan.
Se jolla ei ole enään elämän halua ei enää valita.
Pienet nuhat ja sormipipi sairastelut ei paljoa paina. Mielelläni ottaisin vaihdossa kroonisiin tukielinvaivoihin yskän ja nuhan kolme kertaa vuodessa kahden viikon kuurina, tai vastaavasti nuhan neljä kertaa kolme viikkoa kuurina. Olisin onnellisempi, iloisempi, elinvoimaisempi ja enemmän itseäni huomioiva.
Aika pienestä vaivasta olet itsekin saanut mittavan itkupuuskan!
Arvauskeskusten vastaanotot täyttyy joka aamu kaikenmaailman tekosairaista ja luulotautisista, jotka haluaa näyttää jotain pikku näppyä lääkärille taikka kerjäävät antibiottia vähäiseen aivastukseen.
Minulla nousi melkoinen patti kivekseen viime viikolla. Ostin apteekista kirurgin veitsen. Sitten vaan desinfioin pallin illodinilla ja käsidesillä. Veitsellä viilsin patin auki ja puristelin sieltä sisukset ulos. Vielä uusi desinfinointi topz-tikulla myös paiseen sisältä ja lopuksi selstoffia ja teippiä päälle. Parin päivän perästä oli palli jo melkolailla parantunut ja tänä iltana on toiveena päästä upottelemaan. Ei siihen mitään lääkäriä tarvittu.
Selvisin kuolemasta. Ruumiini alkoi taas elää,mutta jotain kuoli sisältä. Nyt olen vain haamu joka vaeltaa ja ilman tarkoitusta ja suuntaa. Jos olisit sinäkin ruumiisi vankilassa elinkautista lusimassa ,saattas se nyppiä. Nauti elämästäsi ,kun sinulla on vielä terveyttä.
En selvinnyt kuolemastani,roppa kuoli mutta mieli on ihan saatanan virkeä!
Palovamman lapsena naamaan saaneena , seurauksena ohut ja punaisenkirjava naama kokoajan. Perintötekijöinä tähän tragediaan myös älytön punehtuminen.
Miltä tuntuisi naisena joka aamu rakentaa meikeillä naama kuntoon, että ilkiää ulos mennä? Peittävää pakkelia koko naamaan ja kaulan alueelle. Mihinkään et voi mennä ilman meikkiä, kun naama loistaisi kuin tomaatti.( Kiitos meikit!)
Koko lapsuuden ja aikuisuuden olen kuulut kommentit: mikä liikennevalo olet(punainen), miltä jarruvalot näyttää(punainen), miksi olet punainen?, onko painetta päässä?, sormella ollaan tökätty naamaan ja sanottu tsshh(punainen), älä nyt punastele, miksi punastelet, taskulampulla näytetty naamaan>valo, valot pois, valo, jne. , auton jarruvaloja poljettu edessäni kysyen: minkävärinen valo nyt on?, Onko täällä kuuma kun piti punaiseksi mennä?, Koulussa kiusattiin, tietyt tyypit kääntyi luokassa heti minua kohden kun ope jotain kysyi,,,naama punaisena olin ja se muutamien koulukiusaajien katsominen...inho minua kohtaan , kun naama punainen.
Työelämässä minua on väheksytty ja aliarvioitu tämän vaivan takia, vaikka olen ammattitaitoinen työni osaaja!
Minut ohitetaan ja väheksytään sen takia, koska olen punanaama.
Eräällä huolto-asemalla Kajaanissa kahvilla istuessa muutama vakio kävijä valittaa aina miten sairaita he ovat ja yrittävät saada sympatiaa osakseen. Sitten on niitä jotka käyvät töissä särkylääkkeiden avulla mutta eivät koskaan valita vaivoistaan. Eräälläkin oli jalan takia tulehdusarvot lähellä kolmesataa(kertoi vasta kun kysyttiin) ja eikun painoi vain töitä eikä valittanut.
Itekkö mittas tulehdusarvot? Kuka kysyi,oliko jalan omistaja ammatiltaan viininpolkija?
Tuosta tuli mieleen eräs viininpolkija, jonka työntekoa ei ripuli haitannut. Otti vain housut pois.
joskus luki kuuloluuri tai muu vastaava lukijaviesti, joku punkero eläkeläine oli tuuminut terv keskukseen menoa, sitten oli päättäny kävellä tai joutunu kävelemään pienen matkaa , oli tullut pieru, se oliki jo helpottanut oloa niin paljon että ei mennytkää terv keskukseen valittamaan