En vain kestä tätä; haluan poikaystävän, haluan kavereita, olen jäänyt kaikesta ulkopuolelle. Kukaan ei tuu sanomaan mulle, et "nähäänkö", "rakastan sua", "mulla on sua ikävä"... Eikä ole ketään, jolle voisin sanoa samoja takaisin. Tuntuu niin turhalta elämä. :/
Mun elämä on yksinäistä
Homoa
7322
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä ymmärrän sua ja mulla on sama.
Saisin kyl varmasti jonkun jos vaan tulisin ulos yms. tai oon kyl myös vähä hiljanen niin... :/
Missäpäin asut?
Asun Tampereella. Siis oon iteki tosi ujo/introvertti.
Annan sun kik
Onks sul snäppii
Tuttu tunne
Yksin oleminen tuntuu pahalta, erityisesti silloin kun myös kokee itsensä yksinäiseksi, ja että kaikilla muilla on ystäviä tai ajattelee, ettei muiden tarvitse tuntea itseään yksinäiseksi ja ja muilla on joku jonka kanssa jakaa ajatuksia.
Helpointa olisi oppia olemaan yksin kokematta itseään yksinäiseksi :). Niin, että on hyvä olla itsensä kanssa silloinkin, kun on yksin ja oppia se, ettei kannata tehdä hirveästi vertailuja muihin ihmisiin. Moni, joka vaikuttaa olevan kaiken keskipisteenä, saattaa myös tuntea itsensä kovin yksinäiseksi ja epävarmaksi. Myös parisuhteessa elävä voi tuntea itsensä yksinäiseksi.
Yksinäisyyttä vastaan taistelu on yksinäiseksi ja/tai ulkopuoliseksi itsensä kokevalle ihmiselle usein koko elämänkaaren mittainen prosessi. Se on myös todella yleistä. Sinulla on ehkä jo sellaisia ihmisiä elämässäsi, joiden kanssa aiheen rohkeasti esille nostaminen helpottaisi ja jotka ehkä ovat itsekin kokeneet samalla tavalla, mutta eivät ole rohjenneet puhua aiheesta. Ehdotan että ottaisit asian joskus rohkeasti esille, yksinäisyydestä puhuminen on ihan luonteva puheenaihe, eikä siinä ole mitään hävettävää.
Voi olla, että et ole vielä tavannut ns. oikeita ihmisiä elämässäsi. Neuvon olemaan rohkea ja luopumaan ujoudesta, vaikka se onkin vaikeaa, eikä monille kovin luontevaa. Kokeile olla rohkea, silloin, kun koet törmääväsi sellaiseen ihmiseen, joka vaikuttaa sinusta sielunveljeltä, mahdollisesti itsekin yksinäiseltä. Hän voi ilahtua kovasti, että hänelle puhutaan, niin kuin mahdollisesti itsekin ilahtuisit, jos sinut huomioitaisiin samalla tavalla. Yritä samalla luopua häpeästä, mikä tulee siitä, kun otat kontaktia toiseen ihmiseen. Varaudu kuitenkin siihen, että virhearvioita tulee, mutta vedessä on paljon kaloja, vai miten se sanonta menee. Suuri osa ihmisistä on kuitenkin melko mukavia ja moni on valmis hankkimaan uusia ystäviä.
Pystyn liian hyvin tähän samaistumaan en oikeestaan jaksa enään.