Erikoinen kevät !
Kuolema mulle flirttailee
kuiskii korvaan kylmin huulin
tule` on aika lähteä
kevät tuulessa kuiskeen kuulin
matka äkisti pysähty ovelle sen
poislähdöstä antoi varotuksen
tuli suojelus enkeli auttamaan
paikkas haavan vuotavan
hento elämän liekki lepattaa
tahton nähdä vielä maailmaa
matka jatkuu lyhemmin askelin
elämässä kuitenkin.
Kuolema mulle flirttailee
kuiskii korvaan kylmin huulin
tule` on aika lähteä
kevät tuulessa kuiskeen kuulin
matka äkisti pysähty ovelle sen
poislähdöstä antoi varotuksen
tuli suojelus enkeli auttamaan
paikkas haavan vuotavan
hento elämän liekki lepattaa
tahton nähdä vielä maailmaa
matka jatkuu lyhemmin askelin
elämässä kuitenkin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joku seurustelee kuoleman kanssa
minä haluan elää ja seurustella elävien kanssa.
Olen pyyhkinyt lasipöytäni pinnan
ja täyttänyt kevään ilolla rinnan
Lasi taittaa auringon valon säteet
niistä sieluni laulu saa uudet säkeet
Kevät voimakas nostaa mullasta elon
siinä kasvaen voimasta auringon helon
Sinitaivaan siintävän kesään saamme
siitä nauttien iloa onnea jaamme
toinen toistamme auttaen tukien
luonnonkauneuden sanoiksi pukien.
Elämänvirrassa aamut illaksi vaihtuu
huomaamattamme
kuin kevyt usva haihtuu.
Hieno runo,
kiitos valoisasta runostasi,
jotkut kulkee kadun aurinkoisempaa puolta, siellä on luoja joka johdattaa,
Ei kukaan koko ajan aurinkoisella puolella kulje, kyllä elämässä on ja pitääkin olla myös varjoja. Aloitusruno on rehellinen , tuollaisia tuntemuksia väistämättä tulee eteen kun on vanha ja väsynyt, kun elämä kolhii.
Tosi itsekästä omia Luoja sinne aurinkoon, kyllä Luoja on läsnä myös kuoleman lähestyessä ja sen hetkellä. Hän on sairauksissa ja vastoinkäymisissä, ei ne rangaistuksia ole vaan elämää. Ei ole oma valintamme, miten tiemme täällä kulkee. Ainaisessa auringossa voi saada sydänkohtauksen tai ihosyövän. Ennen kaikkea voit kompastua kadulla nokka pystyssä kulkiessasi ja lyödä pääsi niin että vammaudut tai kuolet siihen paikkaan. Ainakin polvesi menee ruvelle. Itse jo runoasi kiittelitkin, vähänkin ajatteleva sen huomaa.
No en ole kukaan edellisistä, ja siksi en ihmettele erilaisia luonteita.
Jos jollain sykkii runosuoni niin se vain sykkii, on aihe nurjalta- tai oikealta puolen, mutta älkää vaan antako auringon vilahtaakaan elämässänne, siihen voi kuolla.
Kyllä kateus vie kalatkin vesistä saatikka auringon taivahalta.
Surkaa säälikää ja kadehtikaa sillä saa prinssin ja ½ valtakuntaa, voi olla että prinssi on sammakko, ja taivas kuralätäkkö johon taivas heijastuu.
Heh, hyvä kuvaus palstalaisten luonteesta,
meitä on moneksi,
kaikki ovat kuitenki hyviä ihmisiä,
tuli mieleen eräs näytelmän,
en muista kuka on sen kirjoittanu,
" tavallista parempi ihminen "
olikohan se jotain sinnepäin,
jokatapuksessa meissä kaikissa piilee tavallista parempi ihminen,
valossa tai varjossa kulkien,
Pakinoitsija Aapeli kirjoitti lämpimässä Pikku Pietarin pihassa olevista ihmisistä. Liikuttavinta Pikku Pietarissa oli, kun hän katolla piippuun nojaten jutteli Jumalalle ja lähetti terveisiä äidilleen, joka ehkä vielä on aika väsynyt sen kuolemisensa jälkeen.
Kuolemaan suhtaudutaan niin eri tavoin. Aina ei ole pelko päälimmäisenä. Eräs lähiomaiseni oli suorastaan innostunut ja sanoi, että kaikki hänen läheisensä ovat jo "siellä". Oma äitinsäkin oli jo käynyt, ja on vastassa.
Toisille lähtö on ikuinen uni. Sekin on varmasti monelle unettomalle ja vaivojensa vangille helpotus.
Runosuonta on turha heristää tänään.
Kevät näyttää kuitenkin tulevan. On aurinkoista ja kuivaa.
eilen huomaamatta kuljin matkaani nopeaan
vielä kiireesti raput nousin käsin kaiteesta vetäen
syytä en enää ihmetellyt kun olo tuntui huonolta
vuoteessa mietin, pelastunko vielä kuololta.
Sataa sataa ja taaaas sataa.
Saden on hyväksi luonnolle ja vesisade edistää maan sulamista, pääsee kasvien juuret hoitamaan veden ja muut tarveaineet kasvavalle puulle. Lehtipuiden silmut ovatkin silminnähden kasvaneet, nyt vain odotamme lämpimiä lounatuulia tuomaan kevään tuntua ja siis valoa ja voimaa luonnolle.
Istuskelin eilen erään järven rannalla ja alon kuulemaan jotain hyvin outoa ääntä, kuuntelin ja ihmettelin hiukan alkoi pelkokin painamaan ajatuksia, ukkonen...ei, ei se ukkonen silti äänestä päätellen voi olla.
Sitten tuli lisää ihmisiä, se ääni oli jäiden ahtautuminen rantaan tiesivät nämä tulijat ja ottivat valokuvia isoilla kameroilla. Haltioissaan tuntuivat olevan nämä nuoret ja kertoivat että useita vuosia ovat yrittäneet jostain saada tämän kevättapahtuman kuvattua ja nyt se onnistui.
Pari tuntia siinä ihmetellessä ja jutellessa meni, innoissaan olimme kaikki olihan se luonnon suuri näytelmä joka toistuu vuosittain mutta eri tavalla joka vuosi sanoivat nuoret
Joen vesi alkoi nousta silmissä ja pian suuri osa peltoakin alkoi näyttämään järveltä.
Kotimatkalla vasta tajusin kuinka valtavat voimat olivatkaan liikkeellä, vaikka luonto on muutenkin meillä täällä pohjoisessa monesti täynnä yllätyksiä, joskus iloisia joskus pelottavia, taas joskus molempia.
Lapsuuteni asuin järven rannalla mutta koskaan en ole nähnyt vastaavaa tapahtumaa aikaisemmin, elämälle kiitos nyt sen olen kokenut.
Olen nyt taas yhtä kokemusta rikkaampi ja ajattelin kirjoitaa asiasta teillekin.
Samassa odotushuoneessa olemme kaikki - jokainen meistä. Ilta-auringon
aikaa elämme. Joku huomaa auringon kultaamat pilvien reunat, toinen tarkastelee
tummia, uhkaavia pilviä. Musiikki soi toisille duurissa toisille mollissa.
Vuoronumeroamme emme tiedä, kukahan kutsutaan seuraavaksi...
Kiitos runoilijoille, kaikki kelpaavat, mummi- on muistanut meitä monta kertaa
ennenkin hellillä, nostalgisilla mietteillään.
Nuorena joskus olin kirjoittanut Eino Leinon runon *Elegia* , lempirunoni silloin, pienelle kortille, erittäin ohutta rapidographkynää käyttäen. Jossain elämäni vaiheessa liimasin kortin lompakkoni sisälle. Korttihan kului, joten päällystin sen muovilla ehkä kerran ehkä useammankin kerran.
Sitten minut ryöstettiin ja lompakko runoineen meni, mutta uudessa eli nykyisessä lompakossani on myös kortti tekstillä:
*Vielä tallattunakin mato näyttää hampaitaan*.
"Kevät keikkuen tulevi"
Minulle se merkitsee vaihtelevia ilmoja eikä sitä mitä entisaikojen rospuuttoajasta kärsineille ihmisille.
Eilinen päivä ei ole lainkaan tämän päivän sisar eikä veli. Eilen aamulla sankka lumisade tuli, mutta hetken päästä suli. Pilkahti aurinko välillä, mutta taas satoi. Lopulta sateet rauhoittuivat.
Tänään aamusta asti aurinko paistaa ja mittarissa plusasteet lisääntyvät, aurinko lämmittää.
Mustarastas antoi aamukonsertin anivarhain. Pakko oli sulkea raollaan ollut parvekkeen ovi, jotta pystyin jatkamaan aamu-unia.
Luontoääni tämäkin. Turussa leviää mölysammakko, kuunnelkaahan tuota, taitaa silläkin olla kevättä rinnassa.
https://audioboom.com/posts/959975-molysammakko-leviaa-turussa-nopeasti?playlist_direction=forward&t=0
Jo palasi aurinkoin loistamaan
tuon kylmän harmauden poistamaan.
Minä aamupäivän istuin ommellen
brodyyrillä tyynyliinaa somistaen.
Vihreät parsat nyt kattilaan
voin kanssa saa olla malttia vaan.
Muuta ei lounaaksi tarvitse lain
naulasta takkini päälle nyt hain.
Kuuntelin illalla rastasta mustaa
lauloi kuin muinoin mustalais Kustaa.
Hellästi huilunsa naaraalle soi
herkistyin, lähdettävä on, moi, moi!
Hah haa kun on huvittava riimi. "lauloi kuin muinoin mustalais Kustaa" DD
Jos se ois väsätty:
Mustaa rastasta illalla kuuntelin
hetken soinnuissa mukana elin
eeeei ei, ei, tuo on verraton rinnastus,
soikoon kevätillassa
mustalaislaulut ja huilut!
" taka talvi jäinen ehti, kevät kukkamme vei valkean "
koko päivän satanu lunta ja räntää, maa valkosena,
Kevättä
Kevään kuuluu ja näkyy luonnossa
laulaa linnut sekakuorossa.
Harakka risuja pesään kantaa
naurullaan varoituksen varikselle antaa;
" Älä tule kuomaseni liian liki "
levittelee siipiään, " tuli ihan hiki."
" Sovinnossa valitsen tämän puun,
harakalle vastaan kunhan tyhjennän suun "
mutisee varis itsekseen
" tähän minä pesäni teen."
Nauru ja vaakunta täyttää tienoon
kunnes pääsevät sovintoon.
" Mahtuuhan tänne, mahtuu toki
ei harakka variksen silmiä noki,"
tuumii orava istuen oksallaan
eikä sekaannu riitaan laisinkaan.
Oravalle kelpaa vanha pesä
jota remontoi joka ainut kesä.
Huomaa tiainen pesäpöntön uuden,
heti käyttää tilaisuuden
kurkistaa aukosta pönttöön sisään.
" Tämä kelpaa kun vähän pehmusteita lisään.
Tulee taistelu kyllä tästäkin pesästä
kunhan kirjosieppo saapuu nauttimaan kesästä."
Käy kuivia korsia keräilemään
pesän pohjaa pehmentämään.
Tien vierellä pupujussi loikki
siitä pihaan ja pellon poikki
säntäsi pitkin säärin pakoon..
jyrsi rotta kas reikää hirren rakoon.
" On aitassa jyviä, " rotta tietää
" en voi tätä nälkää enää sietää."
Kissa joka yöllä mourusi tiellä
on alla aitan, piilossa siellä.
Väsyneenä miettii kevättä tätä
miksi kaikilla on kiire ja hätä:
" Miksi pesää pitää rakentaa,
miksi hirsiä rotan nakertaa?
Rapsahtaa hiekkaan kirkkoreen jalas,
tippuu jääpuikoista vesi alas
kun aurinko aamuun herää.
Mustarastas jälleen kuoroa kerää.
K.J.