Kertokaapa fiksummat isyyslain pykälistä:
tiedän olevani isä lapselle, mutta äiti haluaa kasvattaa lapsen ilman isää. Onko minulla tässä tapauksessä mitään oikeutta vaatia isyyden tunnustamista? Emme ole avio-/avopari.
tiedän olevani isä lapselle, mutta äiti haluaa kasvattaa lapsen ilman isää. Onko minulla tässä tapauksessä mitään oikeutta vaatia isyyden tunnustamista? Emme ole avio-/avopari.
Vastaukset 18
Vanhimmat
TOTTA HELVETISSÄ SULLA ON OIKEUS ISYYSTESTIIN ,JA MYÖS LAPSEN ELÄMÄÄN.JA PIDÄ NIISTÄ OIKEUKSISTA KIINNI.
haluat että tämän lapsen syntymä tutkitaan.isyys,
kietää isyyden selvittäminen. Vaatia voi tietenkin, mutta äidin kanssa on sovittava asiasta. Sitten kun lapsi täyttää 15 vuotta, niin voit lapsen suostuessa tutkituttaa isyytesi ja tunnustaa isyytesi tuomarin edessä.
Isyyttä ei pidä tunnustaa, ellei dna-testillä vielä varmisteta verisukulaisuus.
Lapsen ollessa alle 15 vuotta, isyyden selvittämisen ja tunnustamisen asiassa auttaa lastenvalvoja.
Jos äiti kieltää tunnustamisen, niin asia siirtyy kunnes lapsi täytettyään tuon 15. suostuu dna-testeihin ja hyväksyy isyydesi tunnustamiseen.
Ilman dna-testiä isyyttä ei pidä tunnustaa aviosuhteen ulkopuoliseen lapseen nähden.
Jos lapsi ehtii täyttää 15 vuotta, ei miehellä ole enää mahdollisuutta tulla ko. lapsen isäksi ilman lapsen suostumusta.
Eli asia on juuri päinvastoin kuin kirjoitat. Miehen on syytä tunnustaa lapsi ennen kuin lapsi viettää 15 vuotissynttäreitä.
Edellä oli sen verran paljon virhellistä tietoa, että syytä korjata.
Miehellä on aina oikeus tunnustaa isyys eikä tätä voi lapsen äiti estää.
Tunnustaminen tapahtuu lastenvalvojan luona. Sen jälkeen tunnustamispaperit lähtee maistraattiin, joka hyväksyy tai hylkää tunnustamisen.
Jos maistraatti hyväksyy tunnustamisen, mies on lapsen isä. Jos hylkää, miehellä on yksi vuosi aikaa nostaa isyyden vahvistamiskanne käräjäoikeudessa. Oikeus voi määrätä tehtäväksi isyystutkimuksen.
Lapsen äidillä (myös lapsella) on aina sanottavansa isyysasioissa, jos isä on avo-tai avioliiton ulkopuolinen.
Ei pidä vetää mutkia suoraksi, onhan meillä sentään isyyslaki ja laki lapsen oikeuksista olemassa.
Samaa mieltä "hakusessa" nimmarin kanssa.
Tuskinpa sitä isyyden vahvistamista aivan niin mutkattomasti vahvistetaan. Millä tavalla pakotat pienen lapsen äidin tulemaan vauvoineen verikokeeseen, jos vastapuolella ei ole myötävaikutamishalua? Vsi onko arvoisa §§§§ nähnyt jossain oikeuden päätöksen, jossa määrätään vauva verikokeisiin äidin vastustelusta huolimatta?
Kyllä siinä jokin sananen on äidillä ja varsinkin lapsellakin. Kyse on lähtökohtaisesti lapsen oikeudesta vanhempiinsa, ei isän oikeudesta lapseen.
Isyys selvitetään ennen kuin isyyden vahvistamiseen mennään ja silloin nimenomaan kun lapsi on avo-tai avioliiton ulkopuolinen, niin kuin kysyjän tapauksessa.
Vain oman biologisen lapsen voi tunnustaa, ei lasta kuin lasta joka vastaan kävelee.
§§§§ vastatkoon omasta puolestaan, mutta mitä tulee tuohon kohtaan: " Millä tavalla pakotat pienen lapsen äidin tulemaan vauvoineen verikokeeseen, jos vastapuolella ei ole myötävaikutamishalua? Vsi onko arvoisa §§§§ nähnyt jossain oikeuden päätöksen, jossa määrätään vauva verikokeisiin äidin vastustelusta huolimatta?"
Niin vastaus on helppo, poliisisetä tulee sosiaalivirkailijoiden ja lastenvalvojan kanssa, ja vie verikokeisiin, siinä vaiheessa on aika vaikea pullikoida, koska pahimmillaan toimitusta estävä äiti voidaan viedä putkaan rauhoittumaan.
Tuon kaltainen tilanne on varsin harvinainen, mutta niin tapahtuu toisinaan, eli jos tuomioistuin menettää kärsivällisyytensä, siis on annettu jo useita kehoituksia ja uhkasakkoja, niin se voi velvoittaa ao viranomaisia isyystutkimuspäätöksen täytäntöönpanoon.
Tässähän jokunen vuosi sitten tuli eräs dokumentti tv:stä eräästä vaikeasta erosta, jossa kumpikin puoli osoitti melkoista byrokratian hyväksikäytön asiantuntemusta, ainakin jos sen avulla saatiin vaikeutettua entisen kumppaninsa elämää. Siinä mm. kuvattiin tämänkaltainen tapahtuma isän vastaiskuna, kun hänelle ei huoltajuuskiistassa ollut tulemassa muuta kuin elatusvelvollisuus, huoltajuuden jääden kokonaan äidille.
Eli siinäkin poliisi tuli ja vei piltin verikokeeseen, antaen äidille mahdollisuuden tulla mukaan, jos on rauhassa, tai jäädä kotiin, tai luvattiin viedä putkaan jos vastustelee. Lapsi muistaakseni oli noin 3-4 vuotias.
Kirjoitin:
Tunnustaminen tapahtuu lastenvalvojan luona. Sen jälkeen tunnustamispaperit lähtee maistraattiin, joka hyväksyy tai hylkää tunnustamisen.
Jos maistraatti hyväksyy tunnustamisen, mies on lapsen isä. Jos hylkää, miehellä on yksi vuosi aikaa nostaa isyyden vahvistamiskanne käräjäoikeudessa. Oikeus voi määrätä tehtäväksi isyystutkimuksen.
Asia etenee juuri niin kuin olen yllä kirjoittanut. Mies, joka pitää itseään biologisena isänä menee lastenvalvojan luokse ja kertoo olleensa sukupuoliyhteydessä naisen kanssa 9 kuukautta ennen lapsen syntymää ja tunnustaa lapsensa isyyden. Tämän jälkeen annetaan äidille oikeus lausua mielipiteensä, mitä hänen ei ole pakko tehdä, koska lapsen äidillä on oikeus vastustaa isyyden selvittämistä.
Maistraatti kuitenkin voi hyväksyä tunnustamisen ja näin on käytännössä myös tehty, jos äiti ei ol sanonut juuta eikä jaata isyysasiassa. Tällöin miehestä tulee tunnustamisen perusteella lapsen (virallinen) isä.
Verikokeet eivät ole pakollisia ennen isyyden tunnustamista eikä se onnistuisikaan, jos äiti kiletäytyy niistä.
Lapsi ja äiti voidaan pakottaa verikokeeseen ainoastaan isyysoikeudenkäynnissä oikeuden määräyksellä ja tällöin pakkokeino on uhkasakko. Lapselta tai äidiltä ei voi voimakeinoin verikoetta ottaa (kuten ei isäkandidaatiltakaan).
Isyysasiat eivät ole monimutkaisia. Yleinen väärinkäsitys on, että äiti voisi estää miehen isäksi tulon. Tämä ei pidä paikkansa.
Äidin kertomus lapsen isyydestä luonnollisesti vaikuttaa yhtä paljon kuin isänkin.
Jos äiti kertoo lastenvalvojalle, että joku muu mies on lapsen isä, lastenvalvoja ryhtyy tutkimaan, pitääkö tämä paikkansa. Jos esim. verikoe osoittaa jonkun muun miehen isäksi, väärän miehen tekemä tunnustaminen ei tietenkään johda isyyden vahvistamiseen hänelle.
"Lapsi ja äiti voidaan pakottaa verikokeeseen ainoastaan isyysoikeudenkäynnissä oikeuden määräyksellä ja tällöin pakkokeino on uhkasakko. Lapselta tai äidiltä ei voi voimakeinoin verikoetta ottaa (kuten ei isäkandidaatiltakaan)."
No isyyslaissa kyllä sanotaan noin, mutta toisaalta laki jota sovelletaan verikokeen ottamiseen antaa toisenlaisen kuvan eli:
"Laki eräistä veri- ja muita periytyviä ominaisuuksia koskevista tutkimuksista 5.9.1975/702
3 §
Määräyksen noudattamiseksi asetettava velvoitus.
(2.mom)Velvoitettu, joka ilman laillista estettä on jättänyt noudattamatta tutkimusta koskevan määräyksen, on tuomittava uhkasakkoon. Tuomioistuin voi uuden sakon uhalla määrätä hänet täyttämään velvollisuutensa tai tarvittaessa määrätä hänet tuotavaksi tutkimukseen."
Lisäksi esim. oikeudenkäymiskaaressa on 7. luvussa turvaamistoimet, joita ainakin käsittääkseni tuomioistuin voi tarvittaessa soveltaa. esim 4 §:n 5 kohta: "5) määrätä jostakin muusta toimenpiteestä, joka on tarpeen hakijan oikeuden turvaamiseksi."
Lisäksi, kuten aiemmin kerroin, niin ainakin sellaisissa tapauksissa joissa isyydestä on haluttu päästä eroon, näitä pykäliä on sovellettu silloin mikäli alaikäistä lasta ei muuten ole saatu verikokeeseen.
Lisätietoa verikokeissa käytettävistä pakkokeinoista saat HE 56/2004.
"Velvoitettu, joka ilman laillista estettä on jättänyt noudattamatta tutkimusta koskevaa määräystä, on tuomittava uhkasakkoon. Tuomioistuin voi tällöin uuden sakon uhalla määrätä hänet täyttämään velvollisuutensa. Vaihtoehtoisesti tuomioistuin voi tarvittaessa määrätä hänet tuotavaksi tutkimukseen. Nimenomaista säännöstä ei sitä vastoin ole siitä, voidaanko näyte ottaa, jos tutkittava sitä vastustaa."
Tutkittava voidaan noutaa veritutkimukseen, mutta säännös itse näytteen ottamisesta puuttuu. Näin ollen kun säännöstä ei verinäytteen ottamisesta voimakeinoin ole, ei sitä yleisten periaatteiden vuoksi voi ottaa. Tämä on käsitys vahvistettu oikeuskäytännössä.
Lakivaliokunnassa on vireillä ehdotus (sama HE 56/2004), jossa voimakeinot sallittaisiin.
"Jos on todennäköistä, ettei velvoitettu uhkasakosta huolimatta noudattaisi näytteen ottamista koskevaa määräystä tai jos velvoitettu on ilman laillista estettä jättänyt noudattamatta näytteen ottamista koskevan määräyksen, tuomioistuin voisi määrätä, että hänet on tuotava näytteen ottamiseen ja että näyte saadaan ottaa vastoin hänen tahtoaan. Näissä tilanteissa lääkärillä olisi oikeus saada poliisilta virka-apua."
"Näin ollen kun säännöstä ei verinäytteen ottamisesta voimakeinoin ole, ei sitä yleisten periaatteiden vuoksi voi ottaa. Tämä on käsitys vahvistettu oikeuskäytännössä."
Mihin oikeudenpäätökseen viittaat? Lisäksi juridiikka on täynnä periaatteita, tarkoitatko tällä kenties periaatetta, että perusoikeuksien suojan alla oleviin oikeuksiin saa koskea vain jos lailla on niin päätetty vai mitä? Sitäpaitsi käsittääkseni nykyisen lain sanamuoto on määritelty alunperin juuri tapauksiin jossa verikoe otetaan tahdonvastaisesti, vaikkei sitä suoraan mainitakaan, joten mielestäni se ei varsinaisesti edes riko perusoikeuksia.
Minusta tuossa uudessa laissa näyttää enemmänkin verikokeiden kohdalla olevan kysymys siitä että nykyinen juridisesti epäselvä tilanne halutaan muuttaa nykyaikaiseen selkeään muotoon, jossa juridiikka vastaa olemassaolevaa käytäntöä. Ilmeisesti siinä on taustalla tuo uusi perustuslaki ja eräät eurooppalaiset ihmisoikeussopimukset, ja -periaatteet johon Suomi on sitoutunut.
Voit teoriassa vaatia isyyden selvittämistä äidin vastustuksesta huolimatta, mutta käytännössä se tuskin onnistuu. Jos äiti kieltää että olet lapsen isä, asia pitäisi tutkia verikokeilla, ja niihin taas ei käytännössä koskaan pakoteta. Jos äiti ykisnkertaisesti kieltäytyy tuomasta lasta verikokeisiin niin et voi tehdä mitään. Lasta ei lain mukaan ole pakko viedä edes neuvolan rokotettavaksi jos ei tahdo, joten jos äiti, joka siis on lapsen ainoa huoltaja ( yhteishuollosta sinun on turha edes haaveilla, koska siihen äidin ei tarvitse lain mukaan suostua siinäkään tapauksessa että isyys tunnustettaisiin ), ei vie vauvaansa verikokeisiin niin tuskin häntä siihen voidaan pakottaa.
Mitä hyötyä sinulle olisi siitä että änkeät väkisit heidän elämäänsä? Parhaassa taapuksessa saat äidin suostutelluksi isyystesteihin ( eli tuomaan lapsen piikitettäväksi ) ja sinut todetaan isäksi. Pääset maksamaan elatusmaksuja siihen asti kunnes lapsi täyttää 18 v. Tapaamisissa tulee todennäköisesti olemaan vaikeuksia: en usko että äiti, joka ei olisi halunut sinua kuvioihin mukaan ollenkaan, ryhtyisi kovin yhteistyöhaluiseksi tapaamisten järjestelyssä.
Onko kyse siitä että haluat kuulua ÄIDIN elämään eli tykkäät siitä naisesta, vai haluatko nimenomaan olla osallisena LAPSEN elämään?
Ehdotat että annat olla, ja jos olet VARMA sitä että olet se isä ( miten muuten voit olla siitä nin varma, jospa äti ei halua sinua mukaan kuvioihin koska teitä ettet ole ainoa isäehdokas? ), otat lapseen oma-alotteisesti yhteyttä sitten kun hän on n. 10-vuotias.
Luin isyyslain pykälät ja ne antoivat paljon infoa asian tiimoilta...
Käytännössä minulla ei pitäisi olla mitään hätää!
"Mitä hyötyä sinulle olisi siitä että änkeät väkisit heidän elämäänsä?"
Mikä kysymys tuo on? Naisillako on ainoastaan oikeus lapsiin? Voisihan asian esittää toisinkin päin: miksi äiti haluaa väkisin pitää lapsen erossa biologisesta isästään?
Kysymyksesi osoittaa äärimmäisen itsekeskeistä ajattelua! Tuollaisen asenteenko opetat omille lapsillesi?
"Onko kyse siitä että haluat kuulua ÄIDIN elämään eli tykkäät siitä naisesta, vai haluatko nimenomaan olla osallisena LAPSEN elämään?"
Jälkimmäinen vaihtoehto!
En haluaisi alkaa asiaa netissä ruotimaan, mutta kaipa se on pakko antaa lisävalaistusta tästä tilanteesta:
Äiti on lesbo, jonka kanssa päätimme tehdä lapsen. Asiat menivät yhteisymmärryksessä siihen saakka, kunnes äiti tapasi naisystävänsä. Nyt nämä haluavat kasvattaa lapsen AINOASTAAN kahdestaan, eikä isällä ole tilaa lapsen elämässä.
Tuolla naisystävällä on hirveä huoli siitä, että "joutuuko" lapsi minulle, jos biologiselle äidille sattuu jotain. Hän haluaa varmistua siitä, että isää ei olisi vaan hän saisi tuossa tapauksessa pitää lapsen. Tuo nainen ei vaan ymmärrä sitä, ettei lapsi lain mukaan jäisi kuitenkaan tuolle ns. sosiaaliselle äidille tuossa tilanteessa...
Minä aion pitää oikeuksistani kiinni, koska kyseessä on myös minun jälkeläinen! En minä ole mikään siementäjä, joka unohtaa asian toimituksen jälkeen! Jotkut voivat toki noinkin tehdä, mutta minä en.
Kaikki ajallaan ja kyllä sinä isyytesi saat voimaan. Ei siis mitään hätää.
On vain lapsia (ikä 58 v.) ja kun isäehdokas kuolee, niin lähdetään oikein vihassa sukua vastaan toimien hakemaan perintöjä isyyden vahvistamisen kautta.
Oikeusvarmuutta isyyteen ei enää ole kymmenien vuosien jälkeen, mutta taistelu on kova rahasta.