mikä neuvoksi

Syyllinen löytyy sieltä!

sun pitäs keksii uusia harrastuksia itselles, matkustella, shoppailla tai lähtee vaikka v- loppuna riennoille.
Askartelu, lukeminen tai leffassa käynti...tai teeppä sellaista mitä aina olet halunnut tehdä. Minä ainakin olen álkanut tehdä mitä haluan koska elämä on elämistä varten...tai mee chattiin ja etsi joku uusi ystävä itselles... tiedän kyllä tunteen että mikään ei kiinnosta mutta se on vaan pakko yrittää ei siitä muuten mitään tule! Tsemppiä sulle!

Kaikki aina ovat antamassa ohjeita mutta todellisuudessahan on niin että kun masennus ja tai saamattomuus iskee oikein kunnolla ei siinä millään neuvoilla ole merkitystä.Ei hyvilä ohjeilla eikä millään. Itse olen oppinut kantapään kautta etta kun se huono päivä tulee kohalle, antaa sen olla ja mennä ja vaikka toisenkin, Yhtä äkkiä huomaakin miten turhaan onkin masentunut ollu. Usko pois niin se menee.Ei kukaan väkisin pysty nouseman eikä ees toisen avulla vaan se on annettava sen ajan tulla ja mennä ja se jää siihen. Niin käy sinulekin.Uskoppa vain.

Tunnen myötätuntoa, sillä minäkin olen kokenut masennuksen, vaikean sellaisen. Sitä kesti parikymmentä vuotta. Sen lopetti ulkoapäin tuleva kriisi, joka ensin pahensi masiksen todella syväksi. Aluksi en tiennyt haluanko jatkaa elämääni.Nyt menee paremmin ja tiedän taistelevani onnellisuuteni eteen jatkossa.

Sain voimia ystäviltä, terapiasta, masennuslääkkeistä, liikunnasta, vertaistuesta (www.tukiasema.net, masennusryhmästä). Pakotin itseni liikkeelle, vaikka olisin halunnut vain nukkua. Päivän paras hetki oli, kun otin unilääkkeen ja tiesi kohta nukahtavani. Lopulta hyväksyin alavireisyyteni huomaten, että pahin tunne menee kuitenkin aina ohi aikanaan. Opin löytämään tyytyväisyyden aiheita, aivan pieniä, elämässäni. Yritin kääntää huomion pois itsestäni ympärilleni (toiset ihmiset, luonto, musiikki ym. taiteet, maailmantapahtumien seuraaminen, harrastukset), vaikka mieluiten olisin kieriskellyt jatkuvasti omassa pahassa olossani.

Toivottavasti jaksat repiä itsesi ylös. Tiedän että se on raakaa työtä ja tapahtuu vähin erin. Tee edes yksi hyvä asia itsellesi tänään. Esim. lähde pitkälle tai lyhyemmälle kävelylle, katsele ymärillesi samalla:ihmiset, luonto, eläimet. Kun palaat kotiin, huomaat, että olosi on hieman parempi ainakin hetken. Siitä se lähtee, hyvänolon hetket lisääntyvät ja pitenevät vähitellen. Kärsivällisyyttä ja halauksia sinulle. Muista että olet tärkein ihminen itsellesi!

En minäkään paljon pysty neuvomaan, koska tiedän ei ole mitään pahempaa, kuin sanoa, että tee sitä ja tee tätä, niin kyllä se siitä. Itse olen aina ollut masennukseen, jopa pahaan semmoiseen taipuvainen. Elämä on heilahdellut laidasta laitaan, siis ilmeisesti myös maanisuus jossain määrin kuvioissa mukana. Masennus vaiheessa on ollut aikoja etten ole saanut mitään aikaiseksi, mutta sitten pikkuhiljaa huomaa, että asiat ovat vähän paremmin. Minulle tärkeitä asioita ovat olleet omat lapset tietysti, mutta myös lukeminen, aluksi ihan jotain pientä esim. iltapäivälehtien lööpit, joku hauska pieni juttu jstn lehdestä, sitten jo jossain vaiheessa jopa kevyt kirja jne. Lisäksi joskus harvoin televisiosta tulee joku mukava ohjelma jne. Tietysti ulkoilua ei sovi unohtaa, minulla se on tullut vain myöhemmin, sitten kun olen kestänyt muita ihmisiä edes näköetäisyydellä. Tsemppiä.

Kerro mimmonen olo sulla on ja onko noista vastauksista löytynyt mitään, josta vois olla apua?

toivottavasti sinulla on ystävä, jolle voisit kertoa miltä sinusta juuri nyt tuntuu. Hän voisi ilahtua huomatessaan, että sinä tarvitset apua ja käännyt hänen puoleensa. Ehkä voisitte yhdessä tuulettaa toisianne ja ajatuksianne.

Tai olisiko lähelläsi joku, jonka tiedät tarvitsevan apua ja piristystä. Jos jaksaisit ryhtyä epäitsekkäästi toista auttamaan, samalla voisit saada uusia voimia sinäkin.

Jos katsot peiliin niinkuin Olavi ehdotti, muista hymyillä itsellesi lempeästi. Joskus pelkkä hymyilykin auttaa vähän, kokeile vaikka.

Luminen luonto on kaunis, saisitkohan siitä voimaa, jos jaksat lähteä liikkeelle?

Haluaisitko kertoa lisää tilanteestasi? Uskon, että meistä monet "keskustelisivat" mielellään kanssasi.