Mitä muistat kahvista

En muista mitään. En mitään.
Liian vähän on renkaita vuosissani.

Vaan on yksi muistipläiskä kuitenkin.
Johtuu siitä, että se muistipläiskä on niin pitkää pötköä, että se nuoruudesta aina tähän päivään asti on jatkumollisesti läsnä:)

Pannukahvi on se paras kahvi.
Siitä en tingi, vaikka pitkin naamoin juonkin silloin tällöin muiden keittämää suodatinkahvia.
Ero näiden kahvien kesken on suunnaton.

Minäkään en ole vielä noin iki-vanha.
Aloitus on väärällä palstalla.

H.

Vanhempieni mökillä oli kahvinpaahdin eli brännäri, jolla paahdoimme joskus raakoja papuja. Kahvimyllyllä jauhoimme pavut hienoiksi ennen kahvin keittämistä, Mummon luona jauhettiin annos kahvinpapuja joka kerran, kun ryhdyttiin keittämään kahvia.

Ikäihmisten mielestä valmiiksi jauhetusta kahvista ei yhtä hyvää kahvia saanutkaan.

Mummolassa kahvinpavut jauhettiin itse kahvijauheeksi ja mummo laittoi pikkasen suolaa kahviin.

Äitini äidillä oli purkissa vaaleita kahvinpapuja. Ne paahdettiin. Sitten laitettiin myllyyn. Minäkin sain jauhaa. Myllyn sivusta aukesi luukku joka vedettiin ulos. Voi sitä ihanaa kahvin tuoksua. Juuri haetusta kaivovedestä keitettiin pannukahvia. Kiehautus ja pannu hetken hellan kulmalla, että porot painuivat pohjaan. Orvokkikupeista joivat. Minä sain mukiin tilkan ja maitoa päälle.
Kahvin tuoksu on muistijäljessäni.

Pikku likkana muistan kuinka äidilläni oli vanhassa puutalossa kauppa, siellä oli nurkassa kahvimylly, korkea hökötys, suppilo oli lasia, johon böönat kaadettiin, sillä sitten kahvinporot jauhettiin kauheassa metelissä passeliksi kahvipannuun. Vieläkin muistan sen hyvän tuoksun, mikä sieltä nurkasta levisi koko siirtomaaosastolle.

Jauhetun kahvin päälle pantiin pyöreänurkkainen läpyskä ja niitä sitten keräiltiin ja vaihdeltiin.
Erilaiset autonkuvat olivat haluttuja, ruutuvihkoon niitä sitten liimailtiin.

Kahvimerkeistä muistan Vaalean ja Tumman Johannan.
Kahvin sekaan kaadettiin sitten Vuokko-kermaa.

Vieläkin voi Kuopion kauppahallista ostaa papukahvia ja varmaan he myös jauhavat pavut.
Porokahvin keitossakin ihan omat rituaalinsa, nythän samaa herkkua saa nuotioilla.

Tuosta edellisestä tuli vielä mieleeni peräpohjola, laittoivatkohan siellä myös leipäjuustoa kahvin sekaan. Olen sitä kokeillut ja hyvältä maistui.

Muistan lapsuuden ihanat kesät, ne jolloin aina paistoi aurinko.
Vietin kesiä Hilma-tädin luona oikeassa lapsen paratiisissa. Hän leipoi aivan ihanaa hiivaleipää.
Istuimme päiväkahvilla pihalla sireenimajassa, kahvikuppini pohjalle pantiin tippa kahvia, sokeria, ja paljon maitoa. Sen kanssa lämmintä hiivaleipää, johon päälle pantu voi suli.
Perhoset lentelivät, kimalaiset pörräsivät.

Noin minut opetettiin kahvia juomaan, maistuu vieläkin kohtuullisesti nautittuna.

Minusta on varmaankin tullut niin kova kahvitratti, kun niin nuorena aloin kahvia pritkistämään.
Olen ollut neljä vuotias (äidin kertomaa), kun minä ja äiti menimme äidin tädin luo kylään. Pöydällä oli hänen leipoma rahkapiirakka.
Noin 5 minuuttia ehdin vasta pöydän äärellä istua ja täti ei ollut vieläkään alkanut kahvinkeittoon, niin minä sanoin: Eikö tässä talossa keitetä kaffetta ollenkaan. :)
Olivat kuulemma meinanneet kuolla naurusta.

En tykännyt lapsena "vasikan juomisesta" eli semmosesta litkusta, että kahvia puoli kupillista ja loput maitoa. Tahdoin lapsena juoda kahvin samalla tavalla, kuin meillä kotona muutkin eli kahvia melkein kuppi täyteen ja vain hivenen verran kermaa. Kermaa niin vähän, että kahvi pysyi melkein mustana.

Erään kerran olin tien toisella puolella asuvan kaverin luona kylässä. Olin jotain 5-6 vuotias, en vielä koulussa. Lahja-täti kaatoi meille kahvia ja tälläs NIIN paljon maitoa kuppiin, että kahvi oli aivan vaaleata väriltään. Olin kauhuissani, koska tiesin, että en pysty sitä juomaan.
Sekoitin lusikalla kahvia ja yritin kuluttaa aikaa. Katsoin silmä kovana tien toisella puolella olevaan kotini pihaan. Pihaan oli suora näkyvyys ikkunasta.
Oli minun onneni, kun äitini tuli pihalle ja käveli pihan poikki. Minä ampaisin pystyyn ja huudahdin, että äiti tuola huutaa mua. Oli mukamas NIIN kiire, että se kahvi jäi juomatta:)

Ostin aamulla kaksi pakettia.
Molemmissa luki Onnea Äiti!
Paulig.
Vaikka se on kuollut.
Äiti osti leivät kaupasta.
Itse hän teki vain pullaa, Marja- ja Sieni-piirakkaa.
Keräilijä-luonne kun oli.
Kaksi Mehu-Maijaakin.
Sienet paistoi aina Valu-Rauta-Pannulla.
Mulla on nyt se pannu.
Itse suosin Pakaste-Vihanneksia nykyään.
Kanaa ja Jauhe-Lihaa SF.
Niin ja Sieniä SF.
En tosin Kahvin kanssa.
Kahvin kera on täysj.Vehnä-Paahto 2vpl.SF
Juustoa Allerum Greve SE. ja kinkkua a'la Superior SF.
Leivät toisen mukillisen kera.
Eka muki pelkällä sokerilla 2tl. DK.

H.

Onko kukaan syönyt pullamössöä? Maitokahviin survottiin pullaa ja paljon sokeria, hyvää oli!

Jaa kahvista?
Äiti keitti pannussa hellalla. Sitä piti vahtia, ei saanut kiehua kuin kerran kiehahtaa niin että porot ja vesi meni sekaisin. Sitten nostettiin hellan reunalle selviämään. Lapsillekin annettiin kahvia, tilkkanen, sokerin ja maidon kaa. Pullaa kimpale toiseen käteen. Meitin aamupala. Terveellisyydestä en mene vannomaan, mutta näillä eväillä jaksettiin monta tuntia ja käytiin koulua ja hiihdettiin ja pyöräiltiin bussipysäkille isompana kun käytiin jo kirkonkylällä koulua.
Mammalla oli kahvimyllykin, vissiin ihan Viipurista evakkoon tullut mukana.
***
Sittemin isona opin että kahvia ei missään nimessä saa antaa lapsille, että niiden kasvu pysähtyy, niistä tulee hyperkineettisiä, ruskeasilmäisiä, näsäviisaita, pikkuvanhoja, kommunisteja.....

Paula-tytöt muistan. Joka vuosi taidettiin valita uusi tyttö edustamaan Paulingin kahveja. Kuva oli kahvipaketissa ja tyttö kiersi maata kaikenlaisissa kissanristiäisissä.

"Vuokkoa kahviin, se on solakan lantion niksi." Noin sitä pullo-Vuokkoa mainostettiin. Sitten taisi tulla Pekka Puska ja kerma muuttui maidoksi ja punaisesta siniseksi ja sitten vaaleansiniseksi rasvattomaksi.