Vietin 70-luvulla kesäni Hauholla ja olin jotain 14 v.
Jotenkin se sydän vain jäi sinne muistoihin ja funtsin usein, kannattaisiko sinne muuttaa.
Se oli minun ikioma kesäparatiisini lehmineen ja järvineen.
Yllättäen pidin suunnattomasti työnteosta, varsinkin kun siitä sai kehujakin ja minähän painoin hommia aamusta iltaan sydämeni innolla.
Ihmetyksen vallatessa piiriään, minusta tuli oikea työmyyrä.
Ei ole nykyisin ainuttakaan iltaa, etten ajattelisi niitä seutuja ja sitä tunnetta kun sain työstäni kiitoksen.,, jopa rahaa...
Raha tulikin yllätyksenä, kun suvut ja perhe auttoivat usein töissä keskenään ja talkoita pidettiinkin lähes joka toinen viikonloppu.
Pettymys oli aina suuri, kun piti lähteä kesän jälkeen takaisin pääkaupunkiseudulle ja tavalliseen arkeen, mutta olinhan taas muuttunut enemmän minuksi palaten iltaisin muistojeni luo.
Jotenkin se sydän vain jäi sinne muistoihin ja funtsin usein, kannattaisiko sinne muuttaa.
Se oli minun ikioma kesäparatiisini lehmineen ja järvineen.
Yllättäen pidin suunnattomasti työnteosta, varsinkin kun siitä sai kehujakin ja minähän painoin hommia aamusta iltaan sydämeni innolla.
Ihmetyksen vallatessa piiriään, minusta tuli oikea työmyyrä.
Ei ole nykyisin ainuttakaan iltaa, etten ajattelisi niitä seutuja ja sitä tunnetta kun sain työstäni kiitoksen.,, jopa rahaa...
Raha tulikin yllätyksenä, kun suvut ja perhe auttoivat usein töissä keskenään ja talkoita pidettiinkin lähes joka toinen viikonloppu.
Pettymys oli aina suuri, kun piti lähteä kesän jälkeen takaisin pääkaupunkiseudulle ja tavalliseen arkeen, mutta olinhan taas muuttunut enemmän minuksi palaten iltaisin muistojeni luo.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Rakkautta lehmiin sitä se minullakin on.