kuolema ei muuta mitään

Kehon kuolema ei välttämättä tarkoita sitä, että ihminen olisi valinnut olevansa samaistumatta kehoonsa. Kun mieli valitsee täysin samaistumisen totuuteen eli siihen, joka me olemme Jumalan viattomana Poikana, samaistuminen kehoon siirtyy syrjään: ”Kun kehosi. egosi ja unesi ovat kaikonneet, tiedät, että olemassaolosi on ikuista. Ehkä ajattelet, että ikuisuus saavutetaan kuolemassa, mutta sen kautta ei saavuteta mitään, koska kuolemalla ei ole mitään merkitystä. Kaikki saavutetaan elämässä. Elämä on mielen asia ja elämä on mielessä.” (T.6.V.A.1:1,2,3).

Koska mieli ei ole kehossa, se ei mene minnekään silloin, kun keho kuolee. Se mielen osa, joka samaistuu jonkin aikaa tiettyyn kehoon, jatkaa omassa ”mielen tilassaan”, mikä ei tietysti ole mikään paikka. Mieli ei tarvitse kehoa valitakseen oikein. Itse asiassa jos mieli todella valitsee oikein, se ei lainkaan tarvitse kehoa, koska kehoon samaistumisen valinta oli alun perin virheellinen valinta.

Yksi Ihmeiden Oppikurssin tärkeä tavoite on opettaa meille, että olemme mieliä, emme kehoja. Mieli on se missä kaikki toiminta tapahtuu ja ainoa ”toiminta” on valinnan tekemistä. Koska mieli ei tarvitse kehoa valinnan tekemiseen, mielen toiminnassa ei tapahdu mitään muutosta kehon ”kuollessa”. Keho on pelkästään näennäinen seuraus mielen tekemästä erheellisestä valinnasta uskoa, että erillisyyden ajatus on totta. Keho ei tee mitään: ”Keho ei sen enempää kuole kuin se voi tuntea mitään. Keho ei tee mitään. Se ei ole mitään.” (T.19.IV.C.5:2,3,5).