Sumuinen verho oli laskeutunut ylle tämän maan
Hiljaisuus oli kahlinnut sen,
vain hiljainen tuuli riudutti verkkoa,
mutta se ei ollut tarpeeksi vahva repäistääkseen sitä pois,eikä sen ollut tarkoituskaan niin autuas oli maa.
Keskellä asfalttia,
sumuisuuden ja hiljaisuuden peittämässä maassa seisoi tyttö,
tyttö joka nautti jokaisesta sumupisarasta,
jokaisesta heiljaisesta hetkestä,
jokaisesta tuulen leudosta tuuhlahduksesta
Tyttö oli vapaa ja autuas,hänen jalkansa veivät häntä ja hän pyöri ja levitti kätensä hiljalleen taistoon tuulta vastaan
Tyttä pyöri kerran tullelle,
kerran sumulle,
kerran hiljaisuudelle,
kerran rakkaudelle,
kerran tuskalle,
kerran onnelle,
kerran surulle,
kerran itselleen,
kerran veljelleen,
kerran kuolemalle,
Ja kerran hän pyöri elämälle,sille hän pyöri isoimman ja rakkaimman ympyrän,sille ympyrälle hän myös antoi sydämmensä,
sillä niin rakas se hänelle oli
Hän nosti kätensä yhä ylemmäs ja ylemmäs ja hän tiesi,
että tulisi voittamaan
Hiljaisuus sitoi edelleen sumua päin maata ja lempeä tuuli riudutti niitä,
mutta ei liian kovaa
Vähitellen tytön hahmo katosi tähän maailmaan
ja vielä jonain päivänä tyttö palaisi,
voittajana.
Kiitos et jaksoitte lukee ja jos joku saavutti sellasen fiiliksen että!Ni skrivatkaa vaan palautetta,myös negatiivistä...
Hiljaisuus oli kahlinnut sen,
vain hiljainen tuuli riudutti verkkoa,
mutta se ei ollut tarpeeksi vahva repäistääkseen sitä pois,eikä sen ollut tarkoituskaan niin autuas oli maa.
Keskellä asfalttia,
sumuisuuden ja hiljaisuuden peittämässä maassa seisoi tyttö,
tyttö joka nautti jokaisesta sumupisarasta,
jokaisesta heiljaisesta hetkestä,
jokaisesta tuulen leudosta tuuhlahduksesta
Tyttö oli vapaa ja autuas,hänen jalkansa veivät häntä ja hän pyöri ja levitti kätensä hiljalleen taistoon tuulta vastaan
Tyttä pyöri kerran tullelle,
kerran sumulle,
kerran hiljaisuudelle,
kerran rakkaudelle,
kerran tuskalle,
kerran onnelle,
kerran surulle,
kerran itselleen,
kerran veljelleen,
kerran kuolemalle,
Ja kerran hän pyöri elämälle,sille hän pyöri isoimman ja rakkaimman ympyrän,sille ympyrälle hän myös antoi sydämmensä,
sillä niin rakas se hänelle oli
Hän nosti kätensä yhä ylemmäs ja ylemmäs ja hän tiesi,
että tulisi voittamaan
Hiljaisuus sitoi edelleen sumua päin maata ja lempeä tuuli riudutti niitä,
mutta ei liian kovaa
Vähitellen tytön hahmo katosi tähän maailmaan
ja vielä jonain päivänä tyttö palaisi,
voittajana.
Kiitos et jaksoitte lukee ja jos joku saavutti sellasen fiiliksen että!Ni skrivatkaa vaan palautetta,myös negatiivistä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Mä en tiiä mitkä fiilarit siitä jäi, mut aika positiiviset...! =) en kunnolla pystyny ihan keskittyyn, et ois päässy sisään runoon, mutta loistava oli!
Toihan oli ihan hieno ;)
Alku tuntu vähän tylsältä,
mut toi 'pyörimishomma' kosketti...
Et oo muuten kauheesti kirjotellu
tänne, voisit kyllä...
Ai säkin oot ruvennu kirjottaa tänne.
Hyvä juttu, mä jo ihmettelin mikset julkaise
runojas, ku sillo joskus kerroit et niit teet...hieno oli =)
No kyl mä joskus oon tänne jotain sepustanukkin,sen sotilas runon ainaskin,siitä on jo aikaa,mut jos kiinnostaa niin kyl se sieltä jostain pidemmältä löytyy kait.No mä luen enimmäkseen runoja,en kirjota,ku jos kirjotain ni haluun että niistä tulee jotain erillaista eikä mitään "teinirakkaus hömppä pömppä skeidaa"sori,ei millään pahalla ketään kohtaa.Ehkä mä joskus kirjotan jotain lisää...Kyl mä kuiteskin oon aina täällä taustalla lukemassa...
Tosi hieno..
Ja muuten,kiva nähä taas sun kirjotuksias...=)