Taideväärennökset

Taidemarkkinoilla on liikkeellä väärennöksiä, akvarelli/öljy/... jotkut ovat niin taidokkaasti tehtyjä että ne väärennökset erottavat aidoista ainoastaan sen taiteilijan asiantuntija esim. kankaasta mitä hän oli sinä aikakautena käyttänyt.
Pitäisi tutustua paremmin taiteilijan tuotantoon että pystyisi sanomaan onko väärennös vai ei. Kuitenkin mustassa pörssissä kulkee niin paljon taidetta, ettei sieltä ostaessa kannata luottaa myyjään vaan kannattaa ottaa asiantuntija mukaan. Väärennöksistä kannattaa kysyä esimerksi Ateneumista, he osaavat kertoa.
Väärennöksiä välttäessä taiteilijoiden kannattaa ottaa valokuvat taiteesta ja tehdä ostajalle oikeaksitodistettu leima.

Kirjastossa on kirja Suomessa myydyistä taideväärennöksistä. Joku rikospoliisin julkaisu. Sieltä vaan mallia ottamaan ;0) Tuntuvat menevän kaupaksi samat työt vuodesta toiseen aina vaan! Kyllä ne Atskin tiettäjille on tuttuja teoksia.
Kuka ostaa taidetta bensa-asemalta, myyjän auton takakontista sanoo: HEP!
ai niin olihan ne dalijulisteetkin, niitä ei taida tossa kirjassa viel ollakkaan, tarttis jonku päivittää se opus.

Esimerkiksi Nikolai Lehdon naivistiset työt jotka on maalattu kovalevy pahville en tiedä onko öljyväreillä vai sakuraväreillä väärennetty paljon koska väärentäjät luulleet helppohomma mutta eipä ollutkaan ero kuin yö ja päivä jos vertaa aitoon Lehdon töihin

Kannattaa lukea Jouni Rannan & Marko Erolan kirja "Vilpitön mieli - miten myin Suomen täyteen väärennettyä taidetta".

Aika hurjaa luettavaa, keskiössä entinen taidekauoppias ja Lempäälän seudulla vaikuttanut julmetun taitava väärentäjä. Kirjan luettuani tuli mieleen, että onko maassa yhtään galleristia, jolla on puhtaat jauhot pussissa. Edellä viestiketjussa oli ihan hyvä ja asiallinen vinkkilista ostamiseen, mutta, mutta...

Väärennöksiä on myyty myös Bukowskilla, Hagelstamilla, Helanderilla, puhumattakaan muista huutokaupoista. Väärennöksiä ei ole aina tunnistanut Ateneumikaan! Voiko mihinkään luottaa. Normaali ostaja, joka maksaa työstä ehkä satasia tai vähän päälle, ei paljon menetä. Voi olla, ettei tiedä edes omistavansa huijauksen ja on tyytyväinen, mikäs siinä.

Väärentäjien suosikkeja on tietenkin kovimmat nimet, kun niissä liikkuu iso raha. Em kirjassa luetellaan Lempääläisen tekemiä väärennöksiä, jotka sen kauppiaan kautta oli lähtenyt maailmalle, nimiluettelosta ehkä tunnetuimmat: Broms, Blomstedt, Carlstedt, Collin, Gallen-Kallela, Jaakola, Jansson, Järnefelt, Kandelin, Koistinen, Lampi, Lehto, Maarni, Mikola, Nelimarkka, Oja, Rissanen, Saarinen, Sallinen, Schjerfbeck, Simberg, Särestöniemi, Thesleff, Vanni, Vionoja, Von Wright, Chagall, Kandinsky, Picasso, Repin... Huhhuh! Monia noiden nimissä tehtyjä oli useitakin töitä. Ja tämä väärentäjä, nimeltään Veli Seppä, oli vain yksi esimerkki, tosin lienee "alansa" paras tässä maassa.

Netissä liikkuu kaikenlaista epämääräistä. Grafiikkaakin on tosiaan jo väärennetty ties kuinka paljon. Signeeraus on minimivaatimus, mutta takaako se aina aitoutta. Ei jonkun signeerausta tarvitse kauan harjoitella, kun menee täydestä. Ja niitä EA merkinnöillä varustettuja on epäilyttävän paljon. Vedosnumero olisi paljon parempi tae.

Mutta tärkeintä on tietenkin tällaisella kadun tallaajalla, että teos on sopiva aiheeltaan, hinnaltaan tai millä kriteerillä vaan. Se on todennäköisesti aito, mutta ei minusta ole sitä arvioimaan, kun ei se onnistu aina ammattilaisiltakaan.

On taide kuitenkin hienoa!

Oli silmiä avaava kokemus lukea ko. kirja. Ihmisten tietämättömyys mahdollistaa näin suuren luokan huijauksen. Mutta sittenkin ihmettelen taidekauppiaitten moraalia, koska Suomen markkinat on niin pienet ja toiminta sai jatkua monia vuosia. Suurin ihme on se, miksi samat väärennökset kiertää edelleen, olisi aika katkaista leikki ja tehdä iso rovio.