Moi. Täällä ln todella paha tilanne.
Meillä on n.10viikkoa vanha bordercollien pentu.
Pentu on kiltti ja puree välillä niinkuin normaali pentu. Kun "villiintyy" niin ottaa hihasta( ja jos T-paita niin kädestä) voimakkaasti kiinni, murisee ja ärisee. Murina alkaa kun sanoo "Ei!"
Kädet verillä, vaatteet reijillä, nilkat verillä.
On muuten kiltti mutta hermostuu todella, TODELLA helposti. Onko joku johtajuus ongelma, vai liian vähän liikuntaa?
Ihme juttu...
Osaisiko joku auttaa?
Meillä on n.10viikkoa vanha bordercollien pentu.
Pentu on kiltti ja puree välillä niinkuin normaali pentu. Kun "villiintyy" niin ottaa hihasta( ja jos T-paita niin kädestä) voimakkaasti kiinni, murisee ja ärisee. Murina alkaa kun sanoo "Ei!"
Kädet verillä, vaatteet reijillä, nilkat verillä.
On muuten kiltti mutta hermostuu todella, TODELLA helposti. Onko joku johtajuus ongelma, vai liian vähän liikuntaa?
Ihme juttu...
Osaisiko joku auttaa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Pentutreffeille painimaan saman henkisten kanssa, kunhan rokotukset on voimassa.Pennut käyttäytyy juurikin noin, ja oppivat säätelemään puremistaan hyvin toisten koirien kanssa riekkumalla, mutta valitse turvallinen painikaveri,ettei käy haavereita.Pureminen kyllä vähenee kun hampaat vaihtuu.Anna turvallista pureskeltavaa, ja valvo lelujen kanssa ,ettei syö paloja niistä.Kun koiralle ikää kertyy, pureskeleminen on enää muisto vain .Meillä toinen ei purrut meitä juuri ollenkaan, ja toisella kesti hurja pureminen piiiitkään.Pennulle kannattaa keksiä tekemistä, leikitystä ja piilotusleikkejä.Joissa turvallista syötävää piilotellaan,ja pentu sitten nenällään ne etsii.Kun pentu alkaa riekkua, keksi jotain korvaavaa mielenkiintoista tekemistä sille, vinguta lelua, kieritä/pompota palloa.Yritä kiinnittää pennun huomio muuhun tekemiseen puremisen sijaan.Tiedän, haastavaa, mutta äkkiäkkö se muutama kk on kulunut,ja vaatteet sekä nahka pääsevät rauhaan.
10 viikkoinen pentu ja jo on johtajuutta tavoittelemassa... Pennun leikit voi kyllä olla melko rajuja, pennulla ei ole vielä mitään käsitystä, miten ihmisen kanssa tulee leikkiä. Pennut murisevat ja ärisevät leikkiessään. Teidän tehtävä on opettaa pennulle, miten ihmisen kanssa leikitään. Paimenkoirat voi olla kinkkisiä, jos puremalla saa minkäänlaisen reaktion, kuten kiellon, on se sama kuin heittäisi bensaa liekkeihin, paimenkoiraa palkitsee liike ja reaktiot "saaliilta". Kun rodun historian ottaa huomioon, melkoisen surkea paimenkoira olisi, jos ensimmäisestä saaliin älähdyksestä luopuisi leikistä.
Jos pentu taas todella on aggressiivinen, se on varmasti pelkoaggressiivisuutta, kyllä pentukin ainakin yrittää itseään puolustaa, jos tilanne on riittävän vaikea. Jos tilanne on tämä, niin teidän on aika herätä. Rangaistukset lisäävät aggressiivisuutta ja todella tehokasta työtä olette tehneet, jos tämän olette saaneet esiin jo noin nuoressa pennussa. Yhteys kasvattajaan? Kouluttajaan? Kummassakin tapauksessa ulkopuolinen kokenut ihminen osaa varmasti teitä auttaa, koiran elekielen tulkinta ainakin on todella hakusessa. Joko ette tunnista pennun leikkiä tai olette tehneet pennusta pelkoaggressiivisen, en tiedä kumpi on huonompi vaihtoehto....
Yhteys kasvattajaan? MUAAHHAHHAHHAA! Mistäs luulet että se pelkoaggressiivinen pentu on ostettu? Siltä rahanahneelta kasvattajapaskalta tietysti, joka hakkaa emää remmillä ja teettää luonnehäiriöisillä koirillaan aina vaan lisää pentuja.
Paimenkoira ei saalista, joten sen saalis ei älähdä.On jalostettu paimentamiseen, ei saalistamiseen.... XD
ÖÖÖ, mitä paimentaminen on? Saaliskäytöstä, joka ei etene tappopurentaan.
Aivan normaalia pennun käytöstä. Kyse EI ole mistään johtajuusongelmista, vaan normaalista pienen pennun kehittymisestä.
Oudompaa olisi jos se ei purisi ja olisi ärsyttävä riiviö! :-D
Kielto ja huomioimattomuus/tilasta poistaminen ns. jäähylle paras keino, ettei pääse palkkautumaan. Jos pentu on yhtään taistelutahtoinen ja kovapäinen, niin kaikki huutamiset, läpsimiset, alistamiset jne rankaisut saa sen syttymään kovemmin ja pahentaa käytöstä, koska tällainen penneli nauttii siitä mittelystä.
Rauhallisuus ja maltti on valttia. Ollaan jämäköitä, mutta ei ilmaista suuttumusta tai jännnittyneisyyttä. Ollaan varmoja otteissa, mutta pentua vahingoittamatta tai sille huutamatta. Ilmaiset vaan, että tästä en tykkää ja se on kiellettyä, piste.
Palauta luonnevikainen koirasi sille rahalle persolle kasvattajatädille, että täti voi myydä häiriintyneen elukan uudestaan. Rahojasi et enää näe.
Meidän pentu oli samallainen riiviö ensimmäiset puolivuotta.Sitten aloin enemmän kuljetella sitä ihmistenilmoilla, kouluttaa yms.Johan alkoi muuttua.Pureminen loppui, kun tilalle tuli muuta tekemistä.Tekemisen puutteessa, pentu keksii itse tekemistä, pureskelee käsiä jalkoja ja huonekaluja.Kun tarjoaa riittävästi nenätyöskentelyä, koulutusta, leikitystä, tilanne rauhoittuu.Niin meillä kävi.Pentu oli ihan suomalaisesta kennelistä, hyvästä suvusta.vanhemmat rauhallisia hyväluonteisia.Ja alkaa olla sellainen meidänkin koiruus jo.Eli ihan normi pentu sulla on :)
Ihan normaali pentu. Pureminen jää pois parissa kuukaudessa. Se ei ole johtajuusongelmaa eikä luonnevikaa. Toivoisin että tietämättömät ei täällä kommentoisi, hankkikaa oma elämä.
Toivoisin minäkin että tietämättömät eivät täällä kommentoisi. Itselläni on ollut koiria kuutta eri rotua, eikä yksikään ole tuolla tavoin raadellut ihmisiä verille. EI ole normaalia todellakaan. Pentu kannattaa palauttaa sinne pentutehtaaseen, mistä se on hankittukin, ennen kuin sattuu pahempia vahinkoja.
Kokemuksen syvä rintaääni ei taidakaan olla kovin kokenut :) Jos on sattunut omiin käsiin vässyköitä tai olet ne piessyt heti alkuun lapasiksi, ei se tarkoita että koirista mitään ymmärtäisit. Pennut puree, paimenkoiran saa hyvinkin helposti puremaan ihan verille, jos omistaja tätä vahvistaa. Vahvistamiseen ei muuta tarvita kuin ärähdys ja tiukka tuijotus, jos vielä saa niinkin ison huomionosoituksen, että omistaja heltyy ihan painileikille, on koira saanut oikean superpalkan. Mukavia koiria oikeissa käsissä, mahtavia harrastuskoiria, kunhan käytöksen saa suunnattua oikeaan paikkaan. Väärissä käsissä täysiä hirviöitä, apulaa seuraamalla voi huomata, minkä roturyhmän edustajat allergisoi voimakkaimmin, allergia puhkeaa myös jännästi, kun koira on vuoden vanha ja kaiken tekemättä jätetyn koulutuksen alleviivaa vielä murkkuikä..
Mulla on kanssa ollut paljon erirotusia pentuja käsiteltävinä.Mutta, vasta viimeisin, yllätykseksi, olikin toisenlainen.Villi, elämäniloa täynnä oleva, raajojen purija...mutta silti niin ihana :)
Ei tosiaan mennyt kun pari kk, niin sen puremisen lopetti.Tietysti kiellettiin alusta asti, mutta kiellot,ja estelemiset vaan lisäsivät sen intoa.Ei tosiaankaan olis siitä ihanasta pennusta luovuttu, puremisen vuoksi.Jos on luovuttaja ihminen, joka luovuttaa ensimmäisten hankaluuksien ilmetessä,ei pidä edes ottaa pentua.
Nyt meidän koira, on mitä ihanin halikaveri, tykkää kaikista ihmisistä ja eläimistä.Eikä tosiaankaan pure ketään.Se oli pentuaikaa, ja loppui itsestään kun ikää tuli, ja hampaat vaihtui.Koira on näyttelyissä käynyt, luonnetestattu, ja hyvin palkittu.Vikaa sen luoteessa ei siis ole, vaikka pennun vimmassaan purikin, kuin piraija.Eikä siis nykyään pusisi yhtään ketään, ei edes toisia koiria leikkiessään ;)