Buddhalaisen etiikan viides ohje

Buddhalaisessa etiikassa esitetään viisi ohjetta, joista viides koskee päihteiden käyttöä. Tässä linkissä on todella hyvä mietelmä aiheesta:

https://buddhasadvice.wordpress.com/intoxicants/

Tärkeä huomio on, että päihteiden käyttö muodostaa usein esteen neljän ensimmäisen ohjeen noudattamiselle.

Tappamisesta pidättäytyminen tietysti kuulostaa tavalliselle ihmiselle itsestään selvältä asialta, mutta päihteiden kanssa asiat muuttuvat. Surmat ja muut väkivallanteot tehdään usein päihtyneenä tai tilanteessa, jossa päihteet ovat astuneet merkittävään rooliin elämässä. Myös omaisuusrikoksiin on päihteiden käytön aiheuttamilla elämänmuutoksilla, kuten taloudellisella ahdingolla, usein merkittävä rooli. Totuudenmukaisuutta ja valheesta pidättäytymistä päihteiden käyttö ei edistä, koska joudumme valehtelemaan joko yksittäisistä kontrolloimattomista teoistamme tai elämämme kuvioista laajemminkin. Päihteet myös edistävät erottelukyvytöntä tai holtitonta seksuaalista käyttäytymistä ja sellaiseen pyrkimistä.

Tietoisuuden tilan ollessa päihteen sumentama teemme kaikenlaista, mitä emme muuten tekisi, ja tehdyillä asioilla on aina myös seurauksia. Emme usein tule ajatelleeksikaan, mitä kaikkea sellaista olemme tehneet, mikä näkyy ihmisten koko elämässä tapahtumahetkestä eteenpäin. Buddhalaisen opin mukaan maailmassa tietysti toimii karman laki, jonka mukaan tekojen seuraukset palaavat tekijälle, ja elämän pyörä pyörii. Tämän lisäksi emme asioita jälkikäteen miettien silkasta myötätunnostakaan usein haluaisi kenenkään joutuvan kokemaan asioita joita olemme jonkin päihdeasetelman myötä jollekin tahtoen tai tahtomattamme aiheuttaneet, jälkiä jättäen.

Viidennen ohjeen ydinsanoma liittyy paitsi seurauksiin, myös itse tietoisuuden kirkkaana pitämiseen. Kun tietoisuus on kirkas, voimme tavoitella sellaisia asioita, jotka koemme todella tavoittelemisen arvoisiksi. Silloin myös tiedämme, mitä teemme. Jos sumennamme tietoisuutemme päihteillä, arvostelukykymme laskee, ja etenkin jos päihteiden käyttö on toistuvaa, joudumme väistämättä kaikenlaisiin pienempiin tai suurempiin vaikeuksiin ja tilanteisiin, jotka ovat hallitsemattomia. Jos päihteiden käytöstä tulee huomaamatta elämän lähes tai täysin pääasia, muuttuu elämän kokonaisväri joksikin aivan muuksi kuin tavoittelemisen arvoiseksi. Elämästä voi tulla päihteen ja päihtymyksen tavoittelua, päihteen säännöllisen saannin määrittämää hyödytöntä toistoa, jossa palkinto itsessään ei ole millään tavoin tavoittelemisen arvoinen mutta henkilö itse ei sitä enää tiedä. Arvot ovat kääntyneet päälaelleen.

Jutussa todetaan, että kuten kaikkien ohjeiden kanssa, myöskään viidettä ohjetta ei oteta käyttöön, jollei vakuututa sen käyttökelpoisuudesta. Mutta miten vakuuttua sen käyttökelpoisuudesta? Eräs tapa on tietysti todeta opetusten todenmukaisuus vasta jälkikäteen, mutta silloin asiat voivat olla saaneet jo kaikenlaisia seurauksia. Helpompi ja hyödyllisempi tapa olisikin sisäistää asia jo etukäteen henkisten arvojen, kuulemisen ja järjellä ymmärtämisen kautta. Sellaista kasvatusasennetta tarvitaan Suomeenkin.