Avioerotilanteessa perintö voi olla VO, eli avio-oikeudesta vapaata omaisuutta, eikä puolisolla ole siihen oikeutta. Miten käy jos perintöä on osin käytetty elämiseen?
Esim puolisot rakensivat talon, jonka kulut olivat 625 teur. Nyt talon arvo on hankalasti realisoitavalla muuttotappio alueella 400 - 575 teur, eli arvo on jokatapauksessa laskenut. Talosta on velkaa 235teur. Talon rakentamiseen on käytetty 80 teur perintörahaa, lisäksi perintönä on saatu metsätila n. 200 teur ja noin 40 teur käteistä, jota on käytetty elämiseen ja mahdollisesti myös talon kuluhin, mutta sekoittuneet palkkatilin maksuihin.
Kaikki muu on avio-oikeuden piirissä, paitsi perintö. Miten taloon menneet perintörahat on oltava osoitettuna, jotta jäisivät perinnön saajalle? Kutistuuko taloon sijoitettu perintöosuus kun talon arvo on laskenut.
Jos talon arvo sovittaisiin olevan 500 teur, mikä olisi jakosuhde avioeron osituksessa?
Mikä olisi maksettava tasinko toiselle osapuolelle jos perinnön saanut jäisi asumaan ja omistamaan taloa?
Esim puolisot rakensivat talon, jonka kulut olivat 625 teur. Nyt talon arvo on hankalasti realisoitavalla muuttotappio alueella 400 - 575 teur, eli arvo on jokatapauksessa laskenut. Talosta on velkaa 235teur. Talon rakentamiseen on käytetty 80 teur perintörahaa, lisäksi perintönä on saatu metsätila n. 200 teur ja noin 40 teur käteistä, jota on käytetty elämiseen ja mahdollisesti myös talon kuluhin, mutta sekoittuneet palkkatilin maksuihin.
Kaikki muu on avio-oikeuden piirissä, paitsi perintö. Miten taloon menneet perintörahat on oltava osoitettuna, jotta jäisivät perinnön saajalle? Kutistuuko taloon sijoitettu perintöosuus kun talon arvo on laskenut.
Jos talon arvo sovittaisiin olevan 500 teur, mikä olisi jakosuhde avioeron osituksessa?
Mikä olisi maksettava tasinko toiselle osapuolelle jos perinnön saanut jäisi asumaan ja omistamaan taloa?
Vastaukset 13
Vanhimmat
-+puolisot+rakensivat+talon,+jonka+kulut+olivat+625+teur
Kiitos 00530!
Todella selkeä ja tyhjentävä vastaus!
Samoin kiitos 00530.Tarvitsisin tämän kyseisen henkilön avustajakseni perinnönjakoon jossa on käräjäoikeuden määräämä jakaja ja minulla avustajana asianajaja jonka nyt mieluusti vaihtaisin 00530 olisi jotain apuakin minulla kokouksissa oma Aa on täysi 0.
Hei.
00530:n kertoma asia on kyllä erittäin selkeä, helposti ymmärrettävä ja vastannee kansan oikeustajua. Valitettavasti se ei ole koko totuus, vaan asia on vielä lopullisesti ratkaisematta ja 00530 antama tulkinta asiasta on Lohen (Aviovarallisuusoikeus 2016, s. 130, 159 ja 172 - 173) mukaan väärä.
Yhdellä tietyllä esineellä voi olla vain yksi luonne, se voi joko olla VO tai AO omaisuutta (paitsi jos ensin ostetaan yksi osa esineestä esim. VO omaisuudella ja myöhemmin toinen osa AO omaisuudella). Sen sijaan yhdellä puolisolla tai hänen perillisillään on oikeus saada avioliittolain 92§ tai 95 §:n mukaista vastiketta. Vastikkeen suuruus on tässä tapauksessa sijoitettu AO-omaisuus eli 80.000 €.
Periaattessa vastikkeen laskemisessa voisi olla ongelma myös siltä osin, jos 80.000 € suuruinen sijoitus on parantanut kiinteistöä vain esim. 60.000 € verran, jolloin vastikkeen suuruus voi olla vain tuo parannuksen määrä (Lohi, s. 472).
Mutta jos yksikertaisuuden vuoksi käytetään 00530:n käyttämiä lukuja, lopputulos on seuraava:
Kiinteistön arvo (puolisoiden yhteinen) on 500.000 €.
Velkaa (puolisoiden yhteinen) on 235.000 €
A saa ensin 80.000 € suuruisen eli 16/100 suuruisen omistusosuuden talosta.
Tämän jälkeen voidaan joko tehdä:
- niin, että kumpikin saa puolet jäljellä olevasta asunnosta (42/100 kummallekin) ja puolet velasta. Lopputulos on tällöin se, että A omistaa asunnosta 58/100 ja B 42/100 ja, että velkavastuu on jatkossakin yhteinen.
- tai niin, että A ottaa vastaakseen velan ja saa vastapainoksi yhtä suuren osuuden kiinteistöstä. Velka 235.000 € vastaa 47/100 kiinteistöstä. Tämän jälkeen kiinteistöstä on vielä "jäljellä" 37/100. Puolet tästä kuulu kummalekin, mutta helpointa lienee, että A saa oman puolisonsa "ilmaiseksi" osituksessa ja maksaa loppuosasta eli 18,5/100 määrän 92.500 € pesän ulkopuolisilla varoilla (vaikka ottamalla velkaa.
- tai sitten voidaan hoitaa asia niin, että B maksaa aika paljon pesän ulkopuolisilla varoilla ja ostaa kiinteistön itselleen.
Koska tässä oletetaan, että kiinteistö ja kaikki muu omistetaan puoliksi, mitään varsinaista tasinkoa ei makseta kun kumpikin puoliso on yhtä rikas.
Avioliittolaissa+on+alkuperäisen+omaisuuden+sijaan+tullutta+omaisuutta+koskeva+surrogaattisääntö+kerrottu+näin+(AL+35.2):
Avioliittolain vastikejärjestelmän tuntee kunnolla vain aniharva. Lohi on tuon säännöstön ja systematiikan ylivertainen ekspertti. Kyse ei ole mistään "toisesta näkökannasta".
En jaksa enkä ehdi nyt tutustua laskelmiinne. Totean vain, että jos haluaa keskustella AL:n mukaisista vastikkeista, sitä ei kannata tehdä ennen kuin on tutustunut Lohen kirjoituksiin. Muuten hiihtelee metsään ja pahasti.
"Totean vain, että jos haluaa keskustella AL:n mukaisista vastikkeista ...."
Minä puolestani totean, että vastikkeista keskusteleminen ap:n tapauksessa on turhaa. Pitäisi keskustelle siitä, onko tämä Lohen lähtökohta oikea: "Yhdellä tietyllä esineellä voi olla vain yksi luonne, se voi joko olla VO tai AO omaisuutta". Keskustella siis pitäisi siitä, voiko tietyllä surrogaattiesineellä olla vain yksi luonne: se on joko VO- tai AO-omaisuutta. "Paitsi jos ensin ostetaankin yksi osa esineestä VO omaisuudella ja myöhemmin toinen osa AO omaisuudella."
Lohen ylivertainen eksperttiys vastikkeista ei anna hänelle auktoriteettiasemaa, jota ei voisi kyseenalaistaa esineen VO- tai AO-ominaisuutta koskevassa asiassa.
Mitähän Lohi sanoisi esittämästäni esimerkistä? Otanpa sen vielä tähän:
"Jos siis A perinnöksi saadulla VO-rahalla 80.000 eurolla olisi ostanut asunto-osakkeen, joka maksoi tuon 80.000 euroa, se olisi A:n VO-omaisuutta. Mutta jos ostohinta olisikin ollut 81.000 euroa, mistä 1.000 euron osuus rahoitettiin AO-rahalla, niin Lohen mukaan ostettu asunto ei olisi miltään osin A:n VO-omaisuutta, vaan olisi kokonaan AO-omaisuutta. Kun asunto sitten 10 vuoden päästä myytäisiin 200.000 eurolla, tuo 200.000 olisi kokonaan A:n AO-omaisuutta, mistä osituslaskelmassa tehtäisiin vastikkeena 80.000 euron vähennys; ositettavaksi jäisi 120.000 euroa."
En jaksa juuri nyt kaivaa kirjoja esille, mutta tuossa 80.000 € VO 1.000 € AO tapauksessa laskisin koko asunnon VO omaisuudeksi. Sitten sen arvosta siirettäisiin vastikkeena 1.000 € takaisin AO-omaisuuteen.
Huomaa, että asunnon omistaja ei menettäisi osituksessa 1.000 € tai 500 € suuruisen omistusosuuden tästä asunnosta, kun omistaja voisi maksaa tasingon muulla rahalla, jos omistaja siis on se tasingonmaksuvelvollinen.
Se tässä onkin, kun ne juridiikkapellet tekee asioista vaikeita ja ainoa syy on, että he tienaisivat.
Jos perintö on saatu ENNEN avioliittoa ja sitä ei ole käytetty ja avioliittoon mennessä ei ole tehty avioehtoa, niin tällöin omaisuus avioliiton astuessa voimaan, pysyy omistus perinnönsaajalla, jos taas perintö saatu, avioliiton aikana, niin omistus pysyy nimikkeellisesti perinnön saajalla, mutta avioeron/puoliso kuolee eli avioliitto purkautuu, niin tällöin tulee voimaan TASINKO, ei siis VASTIKKEELLISUUS ja tähän on syynä, että omistus pysyy perinnönsaajalla, koska perukirjassa ei ole aviopuolison nimeä perinnönsaajana, vaan ainoastaan perijät eli lähiomaiset ja lisäksi se, koska aviopuoliso ei koskaan peri kuollutta puolisoa kuin ainoastaan testamentin avulla.
Jos taas on ollut avioehto, niin tällöin kuolleen lähiomaiset saa tuon perityn omaisuuden, eikä puoliso ja tällöin ei ole myöskään tasinkovelvollisuutta, mutta keskinäinen testamentti muuttaa kaiken.
Minäkin olin aikaisemmin siinä käsityksessä, että avioliiton aikana saatu perintö/ omaisuus jakaantuisi, eli omistusoikeus olisi 50/50
Kimurantimmaksi tekee omaisuuden/perinnön arvon lisääntyminen avioliiton aikana ja joka mielestäni pitäisi tällöin laskea omaisuudenarvon lisääjän hyväksi, mutta käytännössä niin ei käykkään, vaan omistuspohja säilyy sellaisena kuin se perinnönjaossa on ollutkin ja nykyisin kun on laajennettu lesken oikeuksia, että myöskin sitä, ettei lesken tarvitse suorittaa tasinkoa niin halutessaan, eli asiat on tehty huomattavasti vaikeammaksi ja jota lisää myöskin se pykälä (kuolemantapauksessa), ettei tarvitse mistään kaupoista tehdä selvityksiä joita on tehty, niin avioliiton aikana, kuin myöskin leskenä ollessa.
Nuo edesauttavat, niin omaisuuden piilottamista, että myöskin tavallaan omaisuuden ennakkoon jakamista eli ns. jonkun perillisen suosimista ennen muita, kun taas perintökaari aiemmin oli tasapuolinen, nykyisin ei ole.
Ainoa asia joka on, on lakiosuus ja sekin on laskennallinen eli perintöriidat lisääntyy ja tätä kautta jurdiikkapellet tienaavat.
Maallikon sillisalaatti, jossa oli hitunen oikeaa, mutta enin osa mutu-höpöä.
Vielä lisäkysymys noista perintönä saaduista 80 teurosta joka käytetty talon rakentamiseen ja 40 teur joka käytetty elämiseen.
Miten näiden summien alkuperä tai käyttökohde pitää todentaa, jotta säilyisivät osituksena VO:na? Vai onko niin että vaikka 40 teur olisi mennyt ruokaan ja matkusteluun, niin silti A:n pitäisi joka tilanteessa saada nämä summat avioerotilanteessa itselleen ja vasta näiden ylijäävä omaisuus olisi AO eli osituksen alaista omaisuutta?
Kiitos etukäteen!
Annetut vastaukset ovat niin varmaan päteviä, mutta onkohan tuota pakko käsitellä noin visaisena osituksessa? Kiinteistöön ei omistus ole virallistunut noin vaan joskus annetulla rahatukolla, vaan kaupanvahvistajan vahvistamalla kauppakirjalla. Eikö tuota perintöä voisi käsitellä osituksessa vaan puolisoiden velkana, joka ilman korkoa on säilyttänyt nimellisarvonsa talon arvosta piittaamatta? Elämiseen käytetty osa on mennyttä ilman eri sopimusta tai oikeuden määräämää hyvitystä.
" Eikö tuota perintöä voisi käsitellä osituksessa vaan puolisoiden velkana, joka ilman korkoa on säilyttänyt nimellisarvonsa talon arvosta piittaamatta?"
Miksi sitä pitäisi voida noin käsitellä - ainakaan perinnönsaajapuolison suostumuksetta? Kun lain mukaan lähtökohtana on ns. surrogaattisääntö, jonka mukaan alkuperäisen (esim. raha) sijaan tullut (asunto-osake) omaisuus on samassa asemassa VO-omaisuutena, niin miksi sitä ei sovellettaisi yhtä hyvin suhteelliseen osuuteen (esim. 1/5) sijaan tulleesta omaisuudesta kuin 1/1 rahoitettuun omaisuuteen? Tämähän olisi kohtuullista osituksen molempiin osapuoliin nähden, sekä ko. sijaan tulleen omaisuuden arvon noustua että laskettua. Jos olet esimerkkini 80.000 / 81.000 euron asunnosta lukenut ja ymmärtänyt, ymmärtänet myös sen, että siinä sijoitetun 80.000 euron huomioon ottaminen vain saman suuruisena vastikkeena on perinnönsaajapuolison kannalta melko kohtuutonta.