Ensin tutustutaan, ihastutaan ja tunnetaan todella vetoa toista kohtaan muutama vuosi. Ilmassa koko ajan kovaa kipinöintiä ja vétoa toista kohtaan, mutta ei kummallakaan uskallusta pidemmälle, vaikka asia melko selvä. Rakkautta on ja pienessä hiprakassa tunteet myös puetaan sanoiksi ja tunnustuksiksi, vaan mitään pusuja kummempaa ei tapahdu. Näin jatkuu 5-6 vuotta, kunnes tulee aika, jolloin ollaanlähinnä erittäin hyviä ystäviä. Tapaillaan tajaan, saunotaan , halataan jne. mutta suurempi kipinöinti laantuu. Ikäeroa huomattavasti, eikä kummallakaan missään vaiheessa halua lopettaa "ystävyyttä".
Onko jollekin käynyt näin ja onko rakkaus syttynyt uudelleen kipinöinniksi myöhemmin?
Kovasti niin haluaisin, mutta en halua ahdistaa toista.
Tiedän, etten ole tässä ystävyydessä ainoa joka rakastaa.
Onko jollekin käynyt näin ja onko rakkaus syttynyt uudelleen kipinöinniksi myöhemmin?
Kovasti niin haluaisin, mutta en halua ahdistaa toista.
Tiedän, etten ole tässä ystävyydessä ainoa joka rakastaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
No aika lailla sama kaava.
Ihastus, kipinä, halit, pusut, selvinpäin kaikki tämä, sitten kuitenkin vaan ystävyyttä kaikki.
Ja tätä samaa jatkuu...juu saisko kipinän tähän hyvään ystävään takas...
Mutta parisen vuotta täälläkin, ystävyydestä en valmis luopumaan.