Minulla on kolmas saksanpaimenkoira ja kaikki edelliset eli ne kaksi ovat eläneet hyvän 12-13 -vuotisen terveen elämän. Kaikista koiristani olen huolehtinut yksin, niitä on ollut 6 kpl yhteensä. Ensin mäyräkoira, sitten muutama spanieli ja nyt on kolmas saku. Ensimmäisestä saksanpaimenkoiraliiton erikoiskokeesta sain ensimmäisen palkinnon tottelevaisuusosiosta, josta palkinto kirjahyllyssäni 25 vuoden takaa ja seuraavan koirani kanssa BH-koe 1 v 3 kk koiralla heti läpi. Kysyisin siis onko muilla noin 50-vuotiailla henkiläöillä samankaltaisia kokemuksia, joilla on ollut saksanpaimenkoiria useampi. :)
Hei kaikille
mustanaamio_
30855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
ps. olen asperger-henkilö
No eipätossa paljoa edes kokemuksia ollut.Mun sukulaisella oli, kiva tervepäinen, komea,ei hyökkinyt lenkeillä, ei ollut vihainen kellekkään.Pysyi pihassa hyvin, ja seurasi vierellä lenkeillä vapaana.
Naapurissa oli myös, kauhea remmirähjä jo 5kk ikäisenä, jolloin näin sen ekakertaa.Aika monet sakut mitkä tulee vastaan kylillä, rähjää, ja rytkii hihnassa.Joko niissä on hermoheikkous vika, tai kouluttajissaan.Ei luulis olevan ulkoilut kivoja, kun koira tempoo johonkin koko ajan, ja yrittää kaikkien vastaantulijoiden kimppuun.Vaaralliselta se näyttää, kiinnikin on täälläpäin käynyt.
Siis vai ei paljoa kokemuksia ollut; mitä höriset? Jos joku on vaikka 23-vuotiaana ensimmäisen saksanpaimenkoiransa kanssa saanut ensimmäisen palkinnon todistetusti saksanpaimenkoiraliiton erikoiskokeesta, niin minkälaista vertailupintaa kaipaat? Saksanpaimenkoiran voi kouluttaa yhteiskuntakelpoiseksi ilman suojeluharrastetta, jos koirankoulutustaito on geeneissä, jotka periytyvät sukupolvesta toiseen.
Vai että geeneissä periytyy kuinka hyvin koiran osaa kouluttaa haha ;D olet melko koomikko.
Koskaan ennen ollut omistanut koiraa ei myöskään kumpikaan vanhempani. Mummilla tais olla lapsena kuulemma koira mutta sitä ei edes koulutettu mitenkään oli vaan pihalla haukkumassa vieraat. Ton logiikan mukaan minä en osaisi kouluttaa koiraa, saatikka sakua.
Niin vaan oma eka koirani on saku, ostin kun täytin 18 vuotta, nyt olen 20 ja koira toimii kuin unelma. Palkinnot ei todista yhtään paljon mitään myöskään.
On mullakin pokaleja, mutta en kuvittele olevani mikään PRIOOOOOO XD
No mikäs tämä "erikoiskoe" piti sisällään??
Omistajissa vika, ja/taikka kasvattajan teettämien pentujen yliterävyydessä.
Onko omistajassa vikaa, jos on onnistunut saavuttamaan tottelevaisuuskokeista palkintoja alle 2-vuotiailla saksanpaimenkoirilla helposti ja sit tulee uusi paimen, jota ei pysty kouluttamaan kukaan yliterävyyden vuoksi?
Syökö sakujen taluttajat aina niiden ulosteet?
Tarvitsetko palkintoja kirjahyllyyn vai hyvää koiraa? Jäi vähän epäselväksi tuo kumpi on sulle tärkeämpää...
Onneksi olkoon. Olet saavuttanut jotakin mitä kait olet halunnutkin.
Olen 63 vuotias ja menossa viimeinen saku, järjestysnumero 9. Ennen niitä oli aina kaksi kerrallaan, nyt vain yksi. Älä välitä vastaajiesi negatiivisita kommenteista, se joten kuin kuulluu "sakupiireihin". Kyllä olen aina parempi kuin sinä.
Jatka siitä ja hyvä niin.
Näit on niin kiva lukea, kun jotkut sakun omistajat on niin outoja, ja miten ihmeellinen ajatusmaailma.Lenkeillä yksikin kovasti kehu koiraansa joka ei ole ollenkaan hallinnassa, vaan sinkoilee rähjäten kaikkiin ilmansuuntiin.Ja kieltävät ihmisiä katsomasta koiraansa, koska se provosoituu siitäkin, samoin samaan suuntaan kävelemisestä, vastaankävelemisestä, ja ohittelemisesta...
Mietityttää, että mitenkäs ne ohitukset sitten oikeaoppisesti muka sujuu, kun ei voi ohittaa, ei kohdata, eikä vastaankaan saisi tulla, eikä katse saisi olla ihmisellä sinnepäinkään.Hippasen on siinä liikaa vastaantulijalla, vastuuta sakun ohittamistilanteessa.Tehtävähän on täysin mahdoton.Pitäisi lähteä kulkemaan ihan johonkin muuhun suuntaan, katsomatta yhtään mihinkään.Voi elämän kevät, miten huonosti koulutettuja osaavatkaan sakut olla.
Mikset sitten lähde kävelemään siihen toiseen suuntaan?
Siksi koska olen vähän yksinkertainen ihminen ja tykkään riitelemisestä. Aina kun näen sakun omistajineen, provosoiden kävelen vastaan ja kun pikkuinen puudelini alkaa rähisemään nautin tilanteesta , usein soitan poliisit paikalle heti. >Mua ei kiinnosta onko hätäkeskukseen tullut soittoja jonkun sydänvaivojen vuoksi, koska mun puudelini menee kaikkien edelle. Asun Töölössä.
Mä olen sakun omistaja ja opetin omani syömään mammojen puudelit. Ih hih hih kuinka mukavaa on nähdä kun mammat kiljuu kauhuissaan kun niiden kultsit saa hampuista.Asun myös Töölössä. En myöskään korjaa kakkoja ollenkaan pois että mammulit varmasti suutahtavat
Hyvä keino hävittää todisteet... Hahhhahahhhha
Itse en lähde, ihan periaatesyistä. Jo lainkin mukaan mun tulee saada kävellä turvallisesti kadulla. Viimekädessä on poliisin tehtävä turvata yleinen järjestys ja turvallisuus.
Meillä menossa 5 saku,kaikki on kotikoulutettu hyvin käyttäytviksi koiriksi joiden kanssa on ilo liikkua ihmistenilmoilla. Kilpailtu ei olla kuin ihan koe mielessä jossain reeneissä.
Sakemannit on ihania koiria <3 en ole rotua vaihtanut,mutta ehkä tulevaisuudessa tulee pienempiä rotuja kysymykseen ,kun itselle tulee ikää lisää...
Olen 69-vuotias koiraihminen, enkä koskaan kasva aikuiseksi, kun nuo koirani merkitsevät .minulle niin paljon, asetan ne monen ihmisen yläpuolelle. johtunee ehkä siitä,
että molemmat miesystävääni ovat nyt haudassa. Itse jouduin sokeritaudin vuoksi pyörätuoliin ja minun oli pakko luopua rakkaista mäyräkoiristani. Nyt minulla on chiuhaua ja kissa.
Olen myös lapsena kouluttanut yhtä sakua ja aikuisena 7 collieta, jotka olivat omia koiriani.
Minulle koirani ja tietysti kissani ovat kaikki kaikessa. En enää tässä iässä haaveile mistään mieystävästä, niitä on jäljellä vielä ihan riittämiin.
Ehkä uusi tieto sinulle, jota et kyllä tarvitse mihinkään, kasvatin 29 vuotta kk-mäyräkoiria. Ne ovat tosi persoonia, mutta eivät sovellu jokaiselle kuten ei sakukaan,
Miten aloittaja sinä kouluttaisit nuorta koiraa, joka tempoilee remmissä ja jonka korvat ovat niinsanotusti poissa käytöstä ulkoiltaessa. Kotona kyllä tietää käskyt ja tottelee niitä. Koira on kiltti yleisesti ottaen kaikille, mutta remmirähjä on tulossa mahdollisesti. Koirapuistossa on kaikkien kaveri.
Liikuta paljon kaupungeilla, vaikka se olis haastavaakin.Tunti pari ainakin kerralla.Pyri löytämään välejä, joissa voit kehua oikeasta käytöksestä.
Älä päästä irtokoiria koskaan koirasi lähelle, vaan kyörää ne itse äänekkäästi pois.Jos koirasi kyörää ne pois, on luvassa remmirähjäystä.Kun koirasi alkaa puolustaa heikkoa omistajaa, joka ei pystynyt suojelemaan sitä edes irtokoiralta.Sinä olet koirasi omistaja, ja sinä puolustat sitä tarvittaessa, joten se voi sinuun luottaa.Älä anna itsestäsi heikkoa kuvaa koirallesi.Älä siis pysähtele ohituksissa, koira luulee että pelkäät vastaantulijaa.Älä kierrä karkuun vastaantulijaa, tai vahda suuntaa, koiramuuten luulee että pelkäät vastaantulijaa, ja alkaa puolustaa heikkoa omistajaansa vastaantulevilta koirilta ja ihmisiltä.
Eli kuljet suunnittelemasi reitin.Välittämättä vastaantulijoista.Älä kyttää niitä itsekkään, koirasi tarkkailee kokoajan käytöstäsi.Jos olet epävarma, koira huomaa sen, ja menee helposti puolustuskannalle.Ole siis reipas, ja määrätietoinen kulkemisessasi.
Älä myöskään pidä koiraasi vapaana alueella jossa muut lenkkeilyttävät koiriaan hihnoissa, jotta se ei mene komentelemaan muita koiria, siitäkin tulee muuten ongelmia.Kun vieraat ihmiset joutuvat kyöräämään,ja puolustamaan omia koiriaan irtokoiralta, se ei ole hyväksi irtokoirallekaan.
Sieltä voi tulla keppiä, kenkää ja nyrkkiä, jos koira ei muuten tajua jättää lenkkeiljöitä rauhaan, ja joku koira voi jopa irtonaisenakin purra vastaantulijaa.Tai Hihnassa oleva koira purra irtokoiraa, joka tuppautuu liian lähelle.Ja tappeluhin jouduttuaan koira tulee epäluuloiseksi muita koiria kohtaan ja remmirähjäämällä sitten yrittää pitää muut koirat itsestä kaukana, ja siinä onnistuukin.Mutta käytös ei ole haluttua.Joten koira kannattaa pitää niin, että se on aina täysin hallinnassa.
Jos lähellä on koulutustilaisuuksia, mene sinne.Siksi että yhetiskoulutus on koiralle hyväksi, ei pelkästään siksi ettetkö osaisi kouluttaa koiraasi.
Nuori koira tarvitsee paljon harjoitusta, ja toistoja.Rutineja elämään.Ei kannata murehtia, jos aina ei menekkään ihan nappiin.Jatkat vaan märätietoisesti koulutusta, ja liikuttamista ihmistenilmoilla.Jos on riski, että koira ei ole hallinnassasi.Hommaa siihen tarvittavia apuvälineitä.Koskaan ei saa olla riskiä, että joku muu loukkaantuu koiran vuoksi.
Kyllä se koiran ikä on usein siinä kolmen neljän paikkeilla, kun elämä sen kanssa on jo helpompaa.Kun nuoruuden hormoonit on tasaantuneet, ja koulutus tehnyt tehtävänsä.
Meillä on aivan tavalliset koulutusmetodit käytössä. Hyvin ollaan edistytty, ehkäpä sen vuoksi, että on jo saksanpaimenia ollut useita ja koiria yhteensä yli 40 vuotta. No hätä siis ja edelleen karavaani kulkee.
Pientä päivitystä. Nuori urossaksanpaimen vaatii aikaa. En henkilökohtaisesti pidä höykytyksestä taikka ylireagoinnista varsinkaan koiran koulutuksen ollessa kyseessä. Et te, jotka ylireagoitte, voisitteko millä keinoilla tahansa olla tekemättä sitä. Kiitos.
Kyse on siitä, että en todellakaan tahdo tänne foorumille yhtäkään epäasiallista viestiä koskien nykyistä koiraani, edellistä koiraani, taikka sitä edellistä koiraani. Enkä koskien myöskään lukuisia edesmenneitä koiriani vuosikymmenten aikoina. Joten; voisitteko vähän miettiä jatkossa, mitä kirjoittelette ja kuinka?
Omistan tällä hetkellä mukavan ja terveen saksanpaimenkoiran, josta ollaan vitun kateellisia joka puolella ja kaikkea paskaa sataa niskaan. Miksi? Itse olen toiminut koirieni kanssa aivan normaalisti, oikein, kaikki asiat on ok muidenkin kuin omasta mielestäni ja silti kustaan niskaan koko ajan. Kuka sellaista tekee ja miksi?!!
Ei niistä kateellisista kannata välittää, antaa vaan niiden juttujen mennä toisesta korvasta sisään ja tulla toisesta ulos. Minusta sinä olet tehnyt hienoa työtä koiriesi kanssa.
Jotkut ihmiset tuntuvat myös vaan ihan kiusakseen sortavan saksanpaimenia ja niiden omistajia, omistan aivan ihanan ja kiltin noin 4 vuotiaan narttu saksanpaimenen ja varsinkin koirapuistoon kun mennään ihmiset alkavat heti syrjimään ja olettavat että koirani joka on kaikkien kaveri, raatelisi heidän koiransa.
Miksi jotkut olisivat kateellisia saksanpaimenkoiran omistamisesta?
Sellaisenhan saa jokainen itselleen ostettua, jos haluja vaan on.
Tuo on totta.Mutta täytyy myös muistuttaa noille osalle kommentoiville,ettei se remmirähjäys yms.ole ainoastaan sakujen ongelma,ikävä kyllä olen törmännyt moniin niin pieniin kuin isoihinkin huonokäytöksisiin koiriin.
Jos oma tietotaito ei riitä,ei ole häpeä pyytää apua koulutukseen,monella tuntuu valitettavasti asenne jo olevan,että kyllä minä tiedän ja osaan ja sitten näemme nämä tulokset tuolla kaduilla ja tien päällä.
Ei olekaan. Kaikkein pahimpia remmirähisijöitä ovat pikkukoirat, sillä niiden omistajat eivät kouluta ollenkaan, suurin osa heistä, koiriaan. Niitä pidetään vain lemmikkeinä, jotka ovat yhtä kuin pehmolelu. Itse olen aina pyytänyt apua kaikkialta, jos olen huomannut koirieni kanssa, että omat taidot eivät riitä, nykyisin ne kyllä riittävät, vaikka välillä tulee tilanteita, joista on hyvä keskustella vaikka kasvattajan taikka jonkin pitkänlinjan osaavan koiranomistajan kanssa. Koirat ovat saman rodunkin sisällä hyvin erilaisia, eli vaikka olisi kuinka osaava omistaja, voi sattua jotain, mitä ei koskaan aiemmin ole sattunut ja silloin on viisainta keskustella asiasta jonkun sellaisen kanssa, jolle ehkä on sattunut juuri samankaltaista joskus koiran kanssa.
Tuo koirapuistoissa syrjintä on tuttua minullekin. Ihmiset eivät ymmärrä, etteivät saksanpaimenkoirat ole yleisesti ottaen vihaisia. Ikävää, että lehdistön kautta on levitetty faktana asiaa, mikä ei ole fakta. Yleensä saksanpaimenkoirat ovat kilttejä ja lempeitä koiria. Paremmin lajitoverinsa huomioivia, kuin esim. pikkukoirat (en tarkoita kaikkia rotuja, riippuu koulutuksesta) tai jonkun muun rotuiset koirat.
Kas näin kehitetään tappelu tyhjästä
Menepä lukemaan kirjoitus Töölöläisestä noin parin vuoden takaa, jossa eräs sakun omistaja kirjoitti hienosti omasta saksanpaimenkoirastaan, joka jää historiankirjoihin. Koira muistetaan erittäin hyvinkäyttäytyvänä sekä hyvinkoulutettuna, josta kaikki pitivät.
Aloitus oli trolli. Aika tuloksekas, vaikka itse sanonkin