Millaisia ovat olleet sinun elämäsi suurimmat tai vaikeimmat haasteet?
Miten onnistuit päivittämään tai voittamaan ne?
Tupakanpolton lopettaminen on kuulemma kamalan vaikeaa ja siihen tarvitaan monenlaista apua. mainoksissa esitellaa korvikkeita, pillereitä, purukumeja ja ties mitä. Itse valmistauduin lopettamiseen ja päätin useamman kuukaudenpäähän ajankohdan, jolloin lopetan viimeistään.
Onnistuin hämmästyttävän helposti, enkä ole lipsunut yhtään. En uskalla.
Edellisen lopetuksen jälkeen aloin polttaa uudelleen yhden kostean jasavuuisen juhlaviikonlopun jälkeen.
Miten onnistuit päivittämään tai voittamaan ne?
Tupakanpolton lopettaminen on kuulemma kamalan vaikeaa ja siihen tarvitaan monenlaista apua. mainoksissa esitellaa korvikkeita, pillereitä, purukumeja ja ties mitä. Itse valmistauduin lopettamiseen ja päätin useamman kuukaudenpäähän ajankohdan, jolloin lopetan viimeistään.
Onnistuin hämmästyttävän helposti, enkä ole lipsunut yhtään. En uskalla.
Edellisen lopetuksen jälkeen aloin polttaa uudelleen yhden kostean jasavuuisen juhlaviikonlopun jälkeen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Suurin haaste mitä muistan on kun lääkäri soitti aatonaattona koepalassa oli syöpä, leikkaus välipäivänä ennen uudenvuodenaattoa. Tänäänkin odotan aikaa.... ei vaarallinen en tiedä.
Suurin haaste on koko elämästä selviäminen! Ei koskaan yhtään suvantovaihetta, ettei tarvitsisi ajatella, että miten taas selviää.
Kompataan
Yksittäistapausten pistetyttäminen mahdotonta, ei ole rankinglistaa. Aika pienet haasteet ollut elämässä, jos tupakkilakko ollut maininnan arvoinen.
=DW=
Voi pölkqvisti sinua,
eihän täällä kukaan ole tupakkilakoista puhunut.
Sinä et sitten ole itse kohdannut mitään haasteita etkä hoitanut sellaisia menestyksellä.
Voi kulliqvisti sinuakin.
Avauksesta poimittua (suurinpia haasteita elämässä)
"""""Tupakanpolton lopettaminen on kuulemma kamalan vaikeaa ja siihen tarvitaan monenlaista apua. mainoksissa esitellaa korvikkeita, pillereitä, purukumeja ja ties mitä. Itse valmistauduin lopettamiseen ja päätin useamman kuukaudenpäähän ajankohdan, jolloin lopetan viimeistään."""""
Kun elämä ja talous oli kaatumassa itsestä riippumattomista syistä päälle, sain lottovoiton, joka pelasti pulasta, mutta ei tarjonnut ylimääräistä juhlimisrahaa. Olen kiitollinen elämälle ja uskon että se kantaa aina jollain tapaa.
Vaikea listata. Elämä itsessään on haaste, siis haastaa koko ajan ja selvitty ainakin tähän asti on.
Sydänleikkaus kuusivuotiaana.
Sydänleikkaus kuusivuotiaana.
Miksi tulee vastaukset tuplana?
"miljoona"
Siinäpä sinulle haastetta kerrakseen.
H.
Apua. En osaa poistaa ja en kyllä varmasti kahta kirjoittanut. Vai tärisiköhän käsi? No, ei vissiin pahasti tärissyt ku tuli vaan kaksi. Hih hih. Saapa nähdä montako nyt saan...
Et ole ainoa jolle niin on käynyt, että tuplana tulee. Ei kannata välittää.
Kiitos lohdutuksesta. En yritä etsiä enenpää poistamisnapiskuukeleita, kun ei kerta löydy. Olkoon tuplana.
Jos ihan rehellinen olen, elämäni suurin haaste on ollut tieto, että loppujen lopuksi ollaan täällä yksin. Vaikka väliaikaisesti olenkin saanut tukea milloin mistäkin, niin tuska on kannettava, päätökset on tehtävä. Vastuuta otettava.
Päivä kerralla on menty, ja menee edelleen. Pahimmat myrskyt voi pitää pää puskassa, kunnes vähän laantuu. Mutta sitten pitää vaan puskea läpi.
Päivän mietelause sopii hyvin tähän:
"Mukavuusalueesi on ihana paikka, mutta siellä ei kasva mikään."
Onpa hieno mietelause ja niin totta.
Vastoinkäymiset ja koettelemukset ihmistä kasvattavat.
Ne läpikäytyään oppii erottamaan tärkeät asiat vähemmän tärkeistä.
Vaikka kanssakulkijoita rinnalla onkin, niin monien asioiden äärellä olemme kuitenkin ypöyksin. Kukaan toinen ei voi taakkaamme kantaa, vaan se on tehtvä itse.
Yeap, ja tuohon sopii myös se aforismi, jossa sanotaan että "taakka ei nujerra ihmistä vaan se tapa, jolla hän taakkansa kantaa".
En edes ymmärrä sanaa haaste?
Haaste mihin?
Jos olen johonkin ryhtynyt, sen olen tehnyt ilman, että olisin kokenut sen haasteena.
Jos ihminen päättää kävellä 10 km iltalenkin (itse en kävele metriäkään jos ei ole pakko) niin onko se haaste vai suoritus vai iltalenkki vaan?
Nykyajan haaste oli ennen vanhaan ongelma nimeltään. Nykyään kenelläkään ei ole ongelmia, on vain haasteita, joihin käydään käsiksi ja hoidetaan ne pois päiväjärjestyksestä. Tai sitten ei.
Iltalenkki on sulle ilmiselvä ongelma, joten tee siitä haaste ja voita se. Kunto kasvaa ja mieli virkistyy ja kaikkea muuta terveellistä.
Aamulla kun saan herätä
jokaikinen ilta menneen päivän pulkkaani kerätä.
Siinä haaste on tälle pienelle ihmiselle riittävä.
Haasteita on ollut monta ja jotkut suuriakin, mutta en ole niitä kokenut silleen haastavina. Haaste on vain silloin haaste jos sen kokee suurena ja vaikeana asiana jonka kanssa on pakko kamppailla. Olisikohan puolison menettäminen aivan liian nuorena (33 v.) ja lasten kasvattaminen aikuiseksi yksin kaukana omista porukoista vierailla mailla ja vieraalla kielellä, ilman yhteiskunnan tukea ja omalla pienellä palkalla sittenkin ollut se suurin haaste? Tai sitten ei; koin sen vaan elämäksi.
En ole ajatellut haasteina mitään elämässäni. Keskivertoa enemmän on koeteltu mutta niistä on vain selvittävä.
Nyt on kaikki hyvin, toistaiseksi. Huomisesta ei kukaan tiedä.
Ja vielä keskustelun aloittajalle, tsemppiä sinulle terveellisempään elämään:)
Suurin haaste lie edessä. Tupakanpolton lopettaminen tai jostain muusta mieliteosta luopuminen ei ole haaste.
Tieto siitä ettei koskaan ole enää terve, sen tiedon sietäminen seurauksineen (avioero) on kuormittanut todella paljon. Nyt jo vuosia jokin henkisen tason balanssi saavutettu.
Veljeni oli vain kolme viikkoa sairaalassa -ei siinä ajassa ehtinyt tottua että hän kuolee nyt- olimme siellä vuorotellen ja viimeisenä päivänä kaikki kun hän kuoli .
Valmistautuminen luopumiseen on varmasti vaikea haaste. Ja kaikesta luopuminen on se suurin haaste mihin voi joutua. Ja ihminen tottuu kaikkeen.
Haastemiehiä on ovillani riittänyt.
Joskus olen avannut, pääasiassa en.
No varmaan se ko noutaja on tulossa :(
Isäni kuolema kaikkinensa seurauksineen lie itselleni suurin. Läheisistä luopumiset suurimpia haasteita. . 22.4. ystäväni matkusti satoja kilometrejä vieraillakseen Meilahdessa juuri tällaisen vuoksi.