Poika halusi lukioon mutta opiskelumotivaatio näyttää olevan hukassa. Halusi sinne siis ehkä koska kaveritkin on siellä ja on vissiin sitten hienompaa olla siellä kuin amiksessa.
Poika on niitä jotka hoiti yläasteen 8,5 keskiarvolla tekemättä juuri mitään, mutta lukiossa se ei riitä ja kun on tottunut pääsemään helpolla niin nyt alkaa näkyä.
Minä tyhmä isä en tiedä pitääkö paikkansa että kurssiarvosanoilla ei ole jatko-opiskelupaikkaa ajatellen mitään merkitystä niinkuin poika sanoo? Kirjoitukset kuulemma vaan merkitsee.
Mutta onko se oletettavaa että jos ei nyt opiskele, niin silti pystyy kirjoituksissa pärjäämään hyvin?
Millä arvosanoilla pääsee nykyään kohtuullisen hyvin jatko-opiskelemaan, en ole halukas kustantamaan opiskelijaelämää enää lukion jälkeen, jos ainut saavutus on vuoden hyvitys jostain amislinjalta koska on notkuttu 3 vuotta lukiossa.
Tästä syystä haluaisin tietää millaisilla tuloksilla yliopiston ovet aukeaa, että nyt kun on vasta vuosi hukattu, voisin sanoa millaisin tuloksin lukio jatkuu ja millaisilla kannatta lähteä suosiolla johonkin ammattikouluun. Saa tietysti jatkaa lukion loppuun laiskotellenkin mutta sitten kun jos ei mihinkään pääse, saa ottaa opintolainaa ja pärjätä itsenäisesti.
Poika on niitä jotka hoiti yläasteen 8,5 keskiarvolla tekemättä juuri mitään, mutta lukiossa se ei riitä ja kun on tottunut pääsemään helpolla niin nyt alkaa näkyä.
Minä tyhmä isä en tiedä pitääkö paikkansa että kurssiarvosanoilla ei ole jatko-opiskelupaikkaa ajatellen mitään merkitystä niinkuin poika sanoo? Kirjoitukset kuulemma vaan merkitsee.
Mutta onko se oletettavaa että jos ei nyt opiskele, niin silti pystyy kirjoituksissa pärjäämään hyvin?
Millä arvosanoilla pääsee nykyään kohtuullisen hyvin jatko-opiskelemaan, en ole halukas kustantamaan opiskelijaelämää enää lukion jälkeen, jos ainut saavutus on vuoden hyvitys jostain amislinjalta koska on notkuttu 3 vuotta lukiossa.
Tästä syystä haluaisin tietää millaisilla tuloksilla yliopiston ovet aukeaa, että nyt kun on vasta vuosi hukattu, voisin sanoa millaisin tuloksin lukio jatkuu ja millaisilla kannatta lähteä suosiolla johonkin ammattikouluun. Saa tietysti jatkaa lukion loppuun laiskotellenkin mutta sitten kun jos ei mihinkään pääse, saa ottaa opintolainaa ja pärjätä itsenäisesti.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Yliopistoon ja muihin korkeakouluihin pääsee pääsykokeella. Toki helpompaa on lukea pääsykokeeseen, jos jo kouluaikana on oppinut hyvän opiskelutekniikan. Millaisia koetuloksia on tullut ja mitä ovat kurssiarvosanat olleet?
Tyhmä isä voisi vaikkapa jutella poikansa kanssa ja onpa lukiossakin vielä vanhempainiltoja ja muita mahdollisuuksia tavata opettaja/opinto-ohjaaja.
Kurssiarvosanoilla ei ole väliä, kunhan pääsee läpi (ellei hae ulkomaille, joissa pyydetään joissakin tapauksissa myös päättötodistus). Suomessa kursseilla siis ei ole väliä, kunhan saa sen 75 tehtyä. Sinäänsä on väliä, jos haluaa tiedon jäävän päähän ennen ylioppilaskokeita ja tehdä näin luku-urakasta helpompaa. Ylioppilaskokeillakaan ei tosin ole paljoa tekemistä jatko-opintojen kanssa, sillä ellei saa E-L kaikista tärkeistä (äidinkieli, matematiikka, kielet), ei ole mahdollisuutta päästä suoraan opintoihin. Kaikilta kuitenkin vaaditaan se pääsykoe. Jos tuntuu, että todellakin haluaa korkeakouluun, eikä tule saamaan hyviä kirjoitusarvosanoja, pitää aloittaa pänttääminen pääsykokeisiin heti, kun voi. Tuntuu todella epäreilulta systeemiltä, mutta ne, jotka todella haluavat sisään, pääsevät sisään.
Pääsykoe on tärkein yliopistoon tai korkeakouluun hakiessa. Hakijoita on enemmän kuin opiskelupaikkoja, joten vain parhaiten pääsykokeessa menestyneet valitaan.
Yleisesti ottaen pääsykokeissa parhaiten menestyvät ne, jotka ovat menestyneet lukiossakin. Vastaavasti hännille jäävät ne, jotka olivat heikkoja jo lukiossa. Poikkeuksia on vähän.
Kun lukioaikana lukee ja pikkasen ponnistelee, niin oppii opiskelemaan. Aivot kehittyvät. Aivoissa on maksimaalisesti prosessointikykyä. Se on siinä se iso juju. Muisti kehittyy ja päähän syntyy lahjana erilaisten kytkentöjen iso verkko. Samalla nuppiin jää varmasti jotakin tietoa. Hyvin trimmattu pää toimii silloin kun pitää lukea yo-kirjoituksiin. Pystyy imemään valtavasti dataa lyhyessä ajassa. Jos eka lukiovuosi menee vähän penkin alle niin ei se vielä mitään. Se on se nuoren miehen ikärasite tuossa vaiheessa. Moni muu juttu kiinnostaa. Tai sitten vaan on toimettomana. Toisena vuotena voi homma jo maistuakin. Ja onhan siellä lukiossa kivan näköisiä likkojakin. Toivottavasti löytyy. Koettaa motivoida sillä että yliopistokoulutus mahdollistaa paremmat chaanssit elämässä. Joka suhteessa. Se on muuten edelleen tosiasia. Yliopistoon ei mennä heittämällä. Kilpailua on. Huonolla koulutuksella elämästä voi tulla jatkuvaa kamppailua ja selviytymispeliä ja penninvenyttelyä. Toki ilman koulujakin jotkut menestyy, mutta ne sellaiset kaverit on sitten tulta ja tappuraa luonnostansa. Eihän sitä kotona lukemista valtavasti tarvitse tehdä, mutta joka päivä kuitenkin. Riittää että lukee kotona illalla tunti tai pari, niin silti aikaa jää valtavasti muuhunkin nuoren miehen pelleilyyn. Sanot sille omalle pojalle että haluat hänen parastansa elämässä. Sen luulisi merkitsevän vaakakupissa aika paljon. Koulukavereiden "hällä väliä" asennetta ei kannata kopioida. Ei saa olla toisten vietävissä. Itse tulee housuistansa kiinni pitää. Kukaan muu ei sitä voi tehdä. Yliopistovaiheessa kaverit vaihtuvat. Sekin on tosiasia.
Missähän välissä sitä seurustelee, perustaa perheen, hankkii lapsia, harrastaa ja tapailee ystäviään? Osalla kun se elämän rakkaus löytyy yläasteella tai lukiossa. Se on vähän, että ota tai jätä. Myöhemmin ei välttämättä enää koskaan löydä sitä elämänsä rakkautta.
Mitä itse lukion käyneenä voin sanoa, että ei se tunti läksyihin riitä. Esim. kouluun heräsin kuudelta, kasilta alkoi tunti, kotona olin iltaneljän-kuuden aikaan. Sitten ruokailu, kello on jo seitsemän ja seuraavaksi päiväksi neljät tai viidet sanakokeet. Pelkästään yhdestä aineesta 15 sivua ulkoa opeteltavia sanoja.
Pointtihan tuossa on se, että on parempi lukea edes se yksi tunti aluksi. Siitä sitten lisää tehoja kun saa juonen päästä kiinni. Jos ei lue yhtään ja vetkuttelee niin käy aika heikosti. Moni puhuu motivaatiosta. Oikeastansa pitäisi puhua tavoista, rutiineista ja rituaaleista. Lukemisesta voi tehdä itsellensä tavan. Myös silloin kun ei lukemisesta tykkää. Tapoihin ja rutiineihin jää kiinni ja koukkuun. Kotiin tultua reppua ei saa heittää huoneen nurkkaan tai kaappiin. Kirjojen on oltava koko ajan käsi- ja näköetäisyydellä. Niihin tarttuu silloin helposti. Harvoin missään lukiossa joka päivä on neljät viidet sanakokeet vaikka kävisi lukion kielilinjaa. Hyvinkin poikkeksellista sellainen varmaan on. Myös se miten tunnilla oppii on erilaista. Joku imee tiedot helposti tunneilla ja sitten riittää vähempikin kotilukeminen. Jos on vaikeuksia saada tolkkua koulun tunneilla opetuksesta, niin sitten on kotona paikkailtava tieto- ja ymmärrysaukkojansa. Elämässä on ne pakolliset ruuhkavuodet. Päällekkäistä juttua ihan tolkuttomasti. Joku onnistuu siinä touhussa helpommin. Toinen hitaampi jää soittelemaan jenkkaa ja saksanpolkkaa.
Poika on oikeassa siinä, että ei yliopistoon lukion arvosanoilla mennä. Tärkeintä on pääsykoe, ja usein ylioppilaskirjoitusten arvosanoista on apua.
Isän huoli on sikäli perusteltua, että ylioppilaskoe on kuitenkin lukion päättökoe. Ei käytännössä kukaan sitä hyvin suorittaisi esimerkiksi heti yläkoulun jälkeen.
Kompromissi voisi olla se, että poika alkaa panostaa kunnolla niihin aineisiin, jotka aikoo kirjoittaa. Viitoslinjaa voi vetää aika monissa aineissa, mutta äidinkieli ja vähintään kolme muuta ainetta pitää opiskella kunnolla.
Koulusta saa lisätietoja siitä, mistä aineista ylioppilastutkinto voi koostua.
"Mutta onko se oletettavaa että jos ei nyt opiskele, niin silti pystyy kirjoituksissa pärjäämään hyvin?"
On äärimmäisen harvinaista, että kirjoitukset menevät hyvin, jos koko lukion ajan vieroksuu opiskelua. Kirjoitusten tulokset korreloivat vahvasti lukiomenestyksen kanssa.
Pojan paikka taitaa tällä menolla olla lukion jälkeen ammattikoulussa tai korkeintaan ammattikorkeakoulussa mutta ei yliopistoissa.