Masennus toi +25kg, apua liikunnasta nauttimiseen

Havahduin tuossa vaatekaappia siivotessa about kuukausi sitten, että olen lihonut merkittävästi, kun viime kesäiset housut ei todellakaan mahtuneet enää päälle. Olen elänyt nyt jonkun aikaa taas masennuksen ja ahdistuksen keskellä ja siinä sumussa en edes ite ole huomannut lihomistani. Paino on todellakin noussut vuoden sisällä ainakin 25kg. Olen siis tällä hetkellä painoindeksilaskureiden mukaan "merkittävä ylipaino" täpän alla. En koe kroppaani omakseni, olen nyt isoimmillani kuin koskaan. Harmittaa aivan valtavasti ja hävettää, kun olen pilannut oman kroppani.

Kun vihdoin havahduin lihomiseeni, aloitin heti kuntoilun. Käyn joka päivä vähintään tunnin (ylensä yli) reippaalla kävelylenkillä, pyöräilen töihin silloin kun ei sada (julkisten kulkuvälineiden sijaan), teen kotitreeneja sen minkä osaan. Kauppaan en mene enää julkisilla vaan kävellen tai pyörällä, yritän saada kaiken mahdollisen hyötyliikunnan, minkä vain voin. En harrasta enää jatkuvaa mässäilyä ja limujen juontia, yritän syödä terveellisesti ja entiseen verrattuna edistys on tapahtunut. Mutta tilanne tuntuu silti melko toivottomalta. Kun masennuskausi saapui elämääni, painoin noin 70kg ja kroppa tuntui omalta. Nyt painan 94kg korvilla ja pituutta löytyy sen 170cm verran. Siitä voi varmaan jokainen päätellä tai olla päättelemättä kroppani muutoksen. Haluan liikkua, laihtua, olla aktiivinen ja tunte itseni taas hyväksy, mutta ääni päässä soimaa siitä kuinka olen laiminlyönnyt itseäni ja tässä on sen hinta. En nauti liikkunnasta, koska se on pelkkää suorittamista, vielä kilometri tai olen paska ja sen takia paino ei putoa. Tiedän, että syöminen on iso osa laihtumista, mutta joka ikinen kerta kun laitan suuhuni jotain, tulee siitä huono omatunto. "tämä on se syy miksi olen läski, koska syön". Mutta en voi syömistä lopettaakkaan, jos haluan pysyviä tulokia ja se olisi enemmän kuin tarkoitus. Olen laihtunut kuukauden aikana 2 kiloa, enkä tiedä onko se hyvä tahti ja kuinka paljon on mahdollista laihduttaa terveellisesti lyhyesä ajassa ?

Tavoitteenani ei ole kesäkunto, tavoitteenani on saada vanha kroppa takaisin mieluiten koko loppuelämäksi. Haluan tehdä töitä, mutta pääkoppa sabotoi kaiken hyvän olon laihdutuksesta pois. Kuinka teen tästä sellainen projektin josta voin nauttia ? Tiedän ettei tämä ole mikään nopea keissi, vaan luultavasti 25 kiloa on tullut nopeammin kuin lähtee.
Ilmianna
Jaa

11 Vastausta


Auttaisiko treenikaveri? Voin lähteä mukaan jos asutaan suht lähellä toisiaan. Mistäpäin olet?
Ilmianna
Jaa
Olen juuri lukemassa Anders Hansseni terveyskirjoja. Hän on lääkäri, psykiatri Tukholman Karoliniska sairaalassa. Hän suosittelee reipasta kävelyä ja halutessa pikku hölkkää juuri
masennusten, ahdistusten ja paniikin hoitoon.
Kertoo kuinka liikunta saa kehon oman serotonin, dopamiinin, noradrenalinin, endorfiinien huippuvalmistuksen käyntiin ja näiden oireiden vähentyminen tapahtuu jo enssi lenkiltä eteenpäin nopeammin kuin lääkkeiden - ilman sivuvaikutuksia! #0min riittää!
Ei pidä ylirasittaa itseään vaan ottaa sopivasti oman kuntonsa mukaan.
Ylipainoiselle riittää 10min, kunhan keho lämpiää, veri kiertää ja saa happea.
Päivittäinen liikunta tulisi kuulua terveydenhoitoon kuten syömisen.
Puutarhatyö ja kaikki muukin liikunta antaa saman vaikutuksen, mutta
kävelemään kykenevät useimmat.
Pääasia, että nauttii liikkuessaan niin siinä kylkiäisinä putoavat kilotkin!
Ilmianna
Jaa
Älä missään nimessä rankaise itseäsi! Se on aivan turhaa ja siitä ei ole apua. Masennuksen iskiessä usein unohdamme meille tärkeät asiat. Hyvä, että olet tehnyt muutoksia liikkumisessasi ja haluat muuttua. Se on ensimmäinen askel.

Suosittelisin käymään salilla (ainakin koikeilla). Tiedän kokemuksesta, että ensimmäiset kerrat saattavat tuntua kamalille. Kuitenkin eniten hyötyä saat, kun vain menet salille, lenkkeilet ja teet muutoksia ruokavalioosi. Voit salilla sitten pyytää jotain ohjaajaa, joka auttaa sinua saavuttamaan tavoitteesi.

Ei kannata jättää karkkeja, limukoita ja muita epäterveellisiä ruokia pois lopettaen ne kaikki samaan aikaan, kuin seinään. Voit aluksi vähentää niiden syöntiä ja sitten myöhemmässä vaiheessa korvata ne pienillä purtavilla: porkkanat, paprika ja omenat. Muista myös juoda vettä! Asia, jonka useat ihmiset, jotka yrittävät pudottaa painoa unohtavat.

Itsellä masennus lakautti liikunnan haluni kokonaan. En ikinä kuvitellut meneväni salille. Nyt täällä kuitenkin kirjoittaa tyttö, joka ei voi mennä viikkoa ilman salia. Alussa tuntuu rankalle, tiedän. Kuitenkin, kun tuloksia alkaa näkyä mieli kevenee. Tiedä, että on mahdollista pudottaa kilot.

Toivottavasti saavutat tavoitteesi. Onnea yritykseen!
Ilmianna
Jaa
Ei kannata olla liian ankara itselleen. Otteen tulee olla pikemminkin armahtava. Palkitse esim. 10 minuutin kärsimys kävelyssä puolikkaalla kermakakulla ja käytä palautusjuomana olutta niin ettet vain pääse kuivahtamaan. Ja tällä armeliaalla linjalla myös aamuisin: 1greippi, 3 kuivaa martinia ja 4-5 menthosavuketta ennen kahvia. Pääsee heti ihanan hilpeään vauhtiin ja on valmis päivän kiivaaseen menoon (loma-aikana ko. aamiainen toistuu enne päivällistä ainakin neljä kertaa). Onhan kumma, jos ei paino lähde mukavastikin laskuun!
Ilmianna
Jaa
Seura voisi tuoda liikkumiseen motivaatiota ja iloa.
Myöskin paineettomuus on ehdoton kaveri liikkumiseen. Eli ei väkisin hampaat irvessä se on pakko nyt!!!-asenteella, vaan oman innon mukaan. Jos esimerkiksi kilometrin lenkki tuntuu hyvältä, mutta kahden ei, niin menee sitten sen kilsan kerrallaan.
Ja mikä liikkumismuoto sua itseäsi miellyttää? Uiminen, pyöräily...? Ulkoilu muuten on hyvä tapa liikkua.
Eli jos sinulla on mahdollisuus mennä ulkoilemaan jonnekin maaseutumaiseen paikkaan tai vaikka metsään, niin mene ihmeessä. Ei tietenkään niin, että eksyy, mutta kuitenkin. Siinä tulee yllättävän paljon liikuttua, kun menee vaikka jonnekin luontopolulle samoilemaan ja ihmettelmään Suomen luontoa. Ja sitä kautta saa mielihyvää ja motivaatiota muuhunkin liikkumiseen, kun huomaa että on kivempi olla liikkeellä kuin maata kaikki aika aloillaan.
Ilmianna
Jaa
Nimenomaan, ole armollinen itsellesi, lopeta syyttely! Et ole "hankkinut" masennusta itsellesi.
Mieti pieniä muutoksia ruokavalioosi, mitään ei kannata lopettaa kuin seinään, pienennä annoksia. Ja kun liikut, kaikki mitä et ennen tehnyt on nyt enemmän, älä rääkkää itseäsi. Myös lepo on tärkeää.
Tärkeintä ovat muutokset, pienetkin, jotka pitävät. Paino kyllä tippuu.

Masennus teki itselleni saman. Nyt olen vuoden aikana saanut pois -6kg. Hitaasti...ja henkisesti taas rankempi kausi tyssäsi painon pudotuksen kokonaan. Mutta en nyt anna periksi. Sama se, kuinka kauan kestää...

Ja nauti elämästä sellaisena kun olet, matka on tärkein, sinuna itsenäsi, ei elämästä nauttiakseen tarvitse olla hoikka. Elämä kuuluu meille kaikille! Tsemppiä!

P.S. Eikä välillä "repsahtaminen" ole kuolemansynti... siitä vaan taas eteenpäin..
Ilmianna
Jaa
Olen ikäni kuntoillu , silti en ole mikään himo sellanen , ylipainoa ei juuri ole nimeksikään .
Olen aina vähä nauranu noille sauvakävelijöille . Tietty siellä on joka lähtöön niitä meijöitä
niitten kans .
Ite tulin just eka kertaa sauvojen kans , hain siellä sellaista sopivaa omaa rytmiä niille .
Tikkasin joka askeleella sauvalla , ja jopa oli tehokasta , hiki virtasi melkein enemmän ,
kuin hölkätessä . Se on tosi tehokasta , jos sen ottaa tosissaan , eikä vain ulkoiluta ja
vedä niitä perässä . Kävin asfaltilla , ja maastossa .
Käyt lenkillä kävellen , niin aloita varovasti n. 20-30 min . ja kun alkaa kuntoa tulemaan ,
pitennä matkaa tai nopeuta hiljalleen kunnon mukaan vauhtia .
Hikilenkillä alkaa pikkuhiljaa tulemaan tunne , kuin menotkin muuttuis saataviksi :)
Ilmianna
Jaa
kuukauden aikana 2 kg laihtuminen on hyvä tulos. Ainakin minusta. Etenkin jos laihdut sitä tahtia koko ajan. Se on vuodessa paljon. Mieti miten teet liikunnastasi iloisen jutun ja seikkailun. Tarkkaile luontoa ja ympäristöä. Ota kuvia, videoita. Höpöttele ihmisten kanssa. Älä kytke liikuntaa ollenkaan laihduttamiseen. Ne ovat tyystin eri juttuja. Liikunnalla haet ennen kaikkea sisältöä ja elinvoimaa elämääsi. Ripusta siihen jääkaapin oveen lappu. "Olen hieno ja hyvä ihminen" .
Ilmianna
Jaa
2 kg kuukaudessa on just se 24 kiloa vuodessa. Se vuosi siihen painon pudotukseen kannattaa varatakin, samassa ajassahan se myös nousi. Eikä stressata jos paino ei just tasan vuodessa palaudu, vaan siihen voi mennä kauemminkin. Ja jos harrastat paljon liikuntaa, joka lisää lihasmassaa, paino ei ehkä vuoden päästä ole laskenut sitä 24 kiloa, mutta olet silti terveempi, hoikempi, jaksavampi kuin silloin vuosi sitten. Vaakaakaan ei siis kannata liikaa tuijottaa. Älä liiku hampaat irvessä, toki joskus tsempatessa sekin on ok, mutta liikunnan ja sen seurausten pitää tuntua hyvältä. Ihana lihaskipua, ihana rentous, mielihyvähormonien vapautuminen yms. Itselle lähtö lenkille usein takkuaa, mutta lenkillä ja sen jälkeen varsinkin on tosi hyvä olo. Sen kun muistaa niin saan tsempattua itseni lähtöön.

Älä myöskään soimaa syömistäsi, vaan syö ruoka-aikoina maha sopivasti täyteen kunnon ruokaa. Pääpaino kasviksilla, proteiineja unohtamatta. Pienen herkun voi silloin tällöin syödä nautiskellen hyvällä omallatunnolla. Se kannattaa tehdä aterian jälkiruokana, niin ei tule herkuteltua liikaa. Ja mieti etukäteen paljonko syöt, niin ei tule vain ajattelematta mätettyä. Näillä kun menee loppuelämän, tekee siis koko ajan niin kuin ajattelisi jaksavansa aina tehdä, niin sillä pysyykin sitten aikanaan myös ihannepainossa. Turha tähdätä äkkiä äkkiä painonpudotukseen, vaan hitaasti pysyvään, niin paino myös pysyy poissa. Se 2 kg on riittävä.
Ilmianna
Jaa
Olet mielestäni hyvällä tiellä ja kohti oikeaa suuntaa.2 kilon laihduttaminen kuukaudessa on erittäin hyvä tahti.Älä ota projektia liian tiukaksi niin onnistut.Muista rentoutua välillä(hierontaa ,mindfullnessia ym.)niin jaksat jatkaa.Hitaassti hyvä tulee .Yritä yhdistää terveellinen ruokavalio projektiisi.Se tehostaa laihtumistasi.Tsemppiä sinulle.Tulet kyllä onnistumaan :-)
Ilmianna
Jaa
Aineenvaihdunnan muutos kestää 6 kk. Hyvä, jos olet pitkäjänteinen. Keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet ovat todella epäedullisia, koska ne hidastavat aineenvaihduntaa ja niissä on paljon vaarallisia sivuvaikutuksia. Onko sinulla joku, jonka kanssa juttelet? Terapeutti? Joku muu?.
Lääkärien masennuksen hoito on tosi rajallista ja antavat vain pillereitä, kun eivät ole terapeutteja.
Lääketeollisuus on valitettavasti markkinoinut itseään hyvin
Liikkuminen on tosi hyvä, jos on säännöllistä. Kävely ja juoksu kuluttavast rasvaa. Kuntosali kohottaa kehon aineenvaihduntaa 48 tuntia ja lisää lihaksien määrää suhteessa rasvaan. Lihakset kuluttavat energiaa, siis syövät rasvaa kehosta. Uiminen on lihaville paras, koska ei ainakaan painon ollessa iso, rasita niveliä. Varo rehkimästä liikaa, ettei tule nivelkipuja tai nivelvaurioita. Pyöräily on myös hyvää.
Kävely ja juoksu tietenkin huokeita ja helppo toteuttaa.
Syömisestä vielä. Hiilihydraatit illalla estävät rasvanpolton yöllä. Siis illalla proteiinipitoista ruokaa.
Ota tarpeeksi magnesiumia, jotta lihakset voi lisääntyä. Proteiini tarvitsee magnesiumia tarpeeksi vaikuttaakseen. Ota selvää terveellisistä ruoista, jotka vaikuttaa kiihdyttävästi aineenvaihduntaan, esim. chili, tai niveliin, esim. tuore inkivääri. Kananmunat pitää nälän loitolla ja ovat edullisia. Opi tekemään keittoja, erityisesti sosekeittoja ja lisää lautasella raejuustoa sekaan, niin täyttää. Helppoa ja edullista.

Tässä siis joitakin vinkkejä. Ota tai jätä ja tsemppiä. Uskon, että pääset taivoitteeseen, pitkäjänteisyydellä ja terveillä rutiineilla.
Ilmianna
Jaa

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Masennus toi +25kg, apua liikunnasta nauttimiseen

Havahduin tuossa vaatekaappia siivotessa about kuukausi sitten, että olen lihonut merkittävästi, kun viime kesäiset housut ei todellakaan mahtuneet enää päälle. Olen elänyt nyt jonkun aikaa taas masennuksen ja ahdistuksen keskellä ja siinä sumussa en edes ite ole huomannut lihomistani. Paino on todellakin noussut vuoden sisällä ainakin 25kg. Olen siis tällä hetkellä painoindeksilaskureiden mukaan "merkittävä ylipaino" täpän alla. En koe kroppaani omakseni, olen nyt isoimmillani kuin koskaan. Harmittaa aivan valtavasti ja hävettää, kun olen pilannut oman kroppani.

Kun vihdoin havahduin lihomiseeni, aloitin heti kuntoilun. Käyn joka päivä vähintään tunnin (ylensä yli) reippaalla kävelylenkillä, pyöräilen töihin silloin kun ei sada (julkisten kulkuvälineiden sijaan), teen kotitreeneja sen minkä osaan. Kauppaan en mene enää julkisilla vaan kävellen tai pyörällä, yritän saada kaiken mahdollisen hyötyliikunnan, minkä vain voin. En harrasta enää jatkuvaa mässäilyä ja limujen juontia, yritän syödä terveellisesti ja entiseen verrattuna edistys on tapahtunut. Mutta tilanne tuntuu silti melko toivottomalta. Kun masennuskausi saapui elämääni, painoin noin 70kg ja kroppa tuntui omalta. Nyt painan 94kg korvilla ja pituutta löytyy sen 170cm verran. Siitä voi varmaan jokainen päätellä tai olla päättelemättä kroppani muutoksen. Haluan liikkua, laihtua, olla aktiivinen ja tunte itseni taas hyväksy, mutta ääni päässä soimaa siitä kuinka olen laiminlyönnyt itseäni ja tässä on sen hinta. En nauti liikkunnasta, koska se on pelkkää suorittamista, vielä kilometri tai olen paska ja sen takia paino ei putoa. Tiedän, että syöminen on iso osa laihtumista, mutta joka ikinen kerta kun laitan suuhuni jotain, tulee siitä huono omatunto. "tämä on se syy miksi olen läski, koska syön". Mutta en voi syömistä lopettaakkaan, jos haluan pysyviä tulokia ja se olisi enemmän kuin tarkoitus. Olen laihtunut kuukauden aikana 2 kiloa, enkä tiedä onko se hyvä tahti ja kuinka paljon on mahdollista laihduttaa terveellisesti lyhyesä ajassa ?

Tavoitteenani ei ole kesäkunto, tavoitteenani on saada vanha kroppa takaisin mieluiten koko loppuelämäksi. Haluan tehdä töitä, mutta pääkoppa sabotoi kaiken hyvän olon laihdutuksesta pois. Kuinka teen tästä sellainen projektin josta voin nauttia ? Tiedän ettei tämä ole mikään nopea keissi, vaan luultavasti 25 kiloa on tullut nopeammin kuin lähtee.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta