Suomalainen rockari Annika

Ei silloin kai oikein mitään kyetty Suomesta ulkomaille viemään, vaikka olisi yritettykin... Eivätkä ne tekijöiden eväätkään nyt aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sittenkään niin räjähtelevän potentiaalisia olleet, vaikka muuta usein luultiin ja puhuttiin. Kyllä noiden spekuloitujen "vientitoivojen" lievään yliarviointiin on taipumusta Suomessa perinteisesti 80-luvulta juontaen ollut.

Todella isoja askeleita olisi varmaan pitänyt artistien läpimurtoon ottaa, eikä niihin useimmiten ollut edellytyksiä, monessakaan mielessä. Suurimmassa osassa suomalaisten parhaitakin tekeleitä jo kielellis-ulosannillinen kuilu etenkin englanninkieliseen maailmaan oli vain liian iso, vaikka moni juttu kotimaisissa korvissa "kansainväliseltä" kuulostikin. Noiden haasteiden ylittämisessä olisi ollut sitten todella paljon työtä, jonka toteuttamiseen ei ollut koneistoja, ei ehkä monesti muitakaan eväitä...

Poikkeuksina olivat ne muutamat tekijät, jotka lähtivät itse ulkomaille ja saavuttivat jalansijaa siellä. Mutta eipä niitäkään varsinaisesti mihinkään "viety" - menivät itse ennemmin.

Gr8.Expectations kirjoitti:

Ei silloin kai oikein mitään kyetty Suomesta ulkomaille viemään, vaikka olisi yritettykin... Eivätkä ne tekijöiden eväätkään nyt aivan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta sittenkään niin räjähtelevän potentiaalisia olleet, vaikka muuta usein luultiin ja puhuttiin. Kyllä noiden spekuloitujen "vientitoivojen" lievään yliarviointiin on taipumusta Suomessa perinteisesti 80-luvulta juontaen ollut.

Todella isoja askeleita olisi varmaan pitänyt artistien läpimurtoon ottaa, eikä niihin useimmiten ollut edellytyksiä, monessakaan mielessä. Suurimmassa osassa suomalaisten parhaitakin tekeleitä jo kielellis-ulosannillinen kuilu etenkin englanninkieliseen maailmaan oli vain liian iso, vaikka moni juttu kotimaisissa korvissa "kansainväliseltä" kuulostikin. Noiden haasteiden ylittämisessä olisi ollut sitten todella paljon työtä, jonka toteuttamiseen ei ollut koneistoja, ei ehkä monesti muitakaan eväitä...

Poikkeuksina olivat ne muutamat tekijät, jotka lähtivät itse ulkomaille ja saavuttivat jalansijaa siellä. Mutta eipä niitäkään varsinaisesti mihinkään "viety" - menivät itse ennemmin.

Lue lisää

Onhan näitä muitakin aksentti-ääniä, jotka ovat päässeet laajempaankin levitykseen. Saksalaisilla esim. monesti on ongelmia sen etuällänsä kanssa ja se kuuluu "jopa" suomalaiseenkin korvaan, vaikkei natiivi-enkunkielisiä olla. Ei se kansainvälisyys tarkoita pelkästään ääntämistä, vaan ylipäätään sitä koko meininkiä soundeineen. Joku Hanoi Rocks kuulosti aikoinaan sellaiselta kamalta, jonka olisi voinut mainostaa olevan mistä päin maailmaa tahansa. Kun kuuntelet sitten muita aikakauden suomalaisia pumppuja, ne hyvästäkin englannin ääntämisestä huolimatta, kuulostivat sellaiselta, jossa kuuluu se suomalaisuus.

Mielenkiintoista olikin, että Hanoille iso yleisö Suomessa enemmänkin naureskeli, kun sitten samalla vannottiin joidenkin kummallisten perisuomalaisten tanssibändien nimeen, ja kuviteltiin niidenkin olevan kovaa kamaa maailmallakin, vaikkei kyseiset pumput koskaan Suomen rajojen yli päässeetkään.

Niin, en nimenomaan tarkoittanut "kielellis-ulosannillisella kuilulla" mitään pelkkää teknistä ääntämistä ja aksentteja vaan koko ilmaisua ja tulkintaa. Ja kyllähän se aika yhtä lailla oli ja on vaikea englanninkielistä maailmaa vallata mistä tahansa muualta, jos noilla kohdin homma onnahteli aavistuksenkin. Jotenkin on päästävä siihen, että koko tulkinta uppoaa täydellisesti yleisöönsä (~kuin suomenkielinen hitti suomalaisiin) - ja se on äärimmäisen haasteellista ja hienoviritteistä loihtimista... Lisäksi pitäisi tosiaan musiikillisesti (biisit, soundit...) ennemmin lyödä laudalta sikäläiset tekijät, kuin olla olevinaan (muka) samaa "kansainvälistä tasoa" niiden kanssa (=käytännössä aina jo jäljessä ja kyydistä pudonnut).

Hyvät koneistot ja yhteydet ehkä joidenkin muiden maiden artistien kohdalla saattoivat jotain edesauttaa ja kompensoida. Ja/tai sitten itse musiikin, biisien vain piti olla niin ylivoimaista, että pienet häiriötekijätkin karisivat jo vastustamattomasti sen tieltä... ("Abba"?)

Muuten ja ylipäätään aika samaa mieltä kaikesta, mitä kommentoit. Hanoi, Smack olivat ehkä sellaisia suomalaisia tekijöitä, joiden voi ajatella _menneen_ maailmalle, ja menneen läpi siellä. 80-luvun taitteen laajempien suomalaisyleisöjen naureskelussa Hanoi-friikeille ja keskittymisessä perinteisempään nyt taas ei ole mitään kovin ihmeellistä tai yllättävää sinänsä - mielenkiintoista ehkä toki. Mutta noilla kohdin lienee hyvä toisaalta huomata sekin, että Suomi-rockin kehitysten myötä Hanoillakin oli kuitenkin oma pieni yleisönsä ja ymmärtäjänsä jo alkuvaiheissa myös kotimaassaan. Ei Suomi aivan totaalisen eristyksissä ja jälkijunissa 80-luvun alun rockin kv. kehitysten suhteen toki ollut...

Gr8.Expectations kirjoitti:

Niin, en nimenomaan tarkoittanut "kielellis-ulosannillisella kuilulla" mitään pelkkää teknistä ääntämistä ja aksentteja vaan koko ilmaisua ja tulkintaa. Ja kyllähän se aika yhtä lailla oli ja on vaikea englanninkielistä maailmaa vallata mistä tahansa muualta, jos noilla kohdin homma onnahteli aavistuksenkin. Jotenkin on päästävä siihen, että koko tulkinta uppoaa täydellisesti yleisöönsä (~kuin suomenkielinen hitti suomalaisiin) - ja se on äärimmäisen haasteellista ja hienoviritteistä loihtimista... Lisäksi pitäisi tosiaan musiikillisesti (biisit, soundit...) ennemmin lyödä laudalta sikäläiset tekijät, kuin olla olevinaan (muka) samaa "kansainvälistä tasoa" niiden kanssa (=käytännössä aina jo jäljessä ja kyydistä pudonnut).

Hyvät koneistot ja yhteydet ehkä joidenkin muiden maiden artistien kohdalla saattoivat jotain edesauttaa ja kompensoida. Ja/tai sitten itse musiikin, biisien vain piti olla niin ylivoimaista, että pienet häiriötekijätkin karisivat jo vastustamattomasti sen tieltä... ("Abba"?)

Muuten ja ylipäätään aika samaa mieltä kaikesta, mitä kommentoit. Hanoi, Smack olivat ehkä sellaisia suomalaisia tekijöitä, joiden voi ajatella _menneen_ maailmalle, ja menneen läpi siellä. 80-luvun taitteen laajempien suomalaisyleisöjen naureskelussa Hanoi-friikeille ja keskittymisessä perinteisempään nyt taas ei ole mitään kovin ihmeellistä tai yllättävää sinänsä - mielenkiintoista ehkä toki. Mutta noilla kohdin lienee hyvä toisaalta huomata sekin, että Suomi-rockin kehitysten myötä Hanoillakin oli kuitenkin oma pieni yleisönsä ja ymmärtäjänsä jo alkuvaiheissa myös kotimaassaan. Ei Suomi aivan totaalisen eristyksissä ja jälkijunissa 80-luvun alun rockin kv. kehitysten suhteen toki ollut...

Lue lisää

Hanoi Rocksin kansainvälinen menestys tuntuu kuplalta. Kuinka monta levyä bändi on myynyt? Monroe tuntee pari kuuluisaa jenkkiä, mutta se ei kerro mitään bändin yleisestä tunnettuisuudesta.
Rockbändien ongelmana on moneen kertaan tehdyn materiaalin kloonaaminen, mikä sekin jää useimmiten epätoivoiseksi yritykseksi kuulostaa muka hienolta. Maailmalla on oltava oma itsensä ja erotuttava porukasta, jos aikoo saavuttaa edes kulttisuosiota. Murteita en pidä esteenä, sillä jokaisella on oma murteensa ja korostuksensa.

engelsklooni kirjoitti:

Hanoi Rocksin kansainvälinen menestys tuntuu kuplalta. Kuinka monta levyä bändi on myynyt? Monroe tuntee pari kuuluisaa jenkkiä, mutta se ei kerro mitään bändin yleisestä tunnettuisuudesta.
Rockbändien ongelmana on moneen kertaan tehdyn materiaalin kloonaaminen, mikä sekin jää useimmiten epätoivoiseksi yritykseksi kuulostaa muka hienolta. Maailmalla on oltava oma itsensä ja erotuttava porukasta, jos aikoo saavuttaa edes kulttisuosiota. Murteita en pidä esteenä, sillä jokaisella on oma murteensa ja korostuksensa.

Lue lisää

Noh, Hanoi Rockshan on ollut vaikute joillekin sittemmin kansainvälistä menestystä saaneille pumpuille. Esimerkiksi Guns'n Rosesin jätkät ovat jopa sanoneet, ettei koko pumppua välttämättä olisi koskaan ollut olemassakaan ilman Hanoita, ja onhan Hanoilla jonkinlaista kulttimainettakin kansainvälisillä vesillä. Kuinka moni muu tuon aikakauden suomalaispumppu voi sanoa vaikuttaneensa edes vähäisessä määrin muihin yhtyeisiin maailmalla?

Ja olihan Hanoi Rocks todella suosittu Japanissa, mikä ei sinänsä kylläkään ole yllättävää, koska siellä päin tuntuu olevan aina kova suosio sellaisiakin bändejä kohtaan, jotka eivät välttämättä ole länsimaissa kaikkein kirkkaimmassa kärjessä.

Hanoihan hajosi käytännössä suuren (Amerikan) breikkauksen kynnyksille. Se on kulttibändi, joka on ihan todellakin merkittävä uranuurtaja ja vaikuttaja modernissa rock-musiikissa ja tunnetaan sen myötä erityisesti muusikko- ym. "skene"-piireissä.

Levymyynti ei ehtinyt kasvaa massiivisiin mittoihin, ja niin bändistä tuli sellainen rock-mytologian "tarkoin varjeltu salaisuus" vihkiytyneille. Sieltä (ja toki myös myöhemmästä pitkästä urasta) ne Monroen, Andyn & kumppanien joskus lööppeihinkin nousevat tuttavuudet ja arvostukset sitten kumpuavat, ja ihan aiheesta.

Kyseessä oli tietysti nimenomaan bändi, joka oli omaperäinen, uraauurtava ja jälkivaikutuksiltaan merkittävä - ei todellakaan mikään pelkkä "engels-" tai mikään muukaan "klooni". Kokonaisuudessaan tarina on lähes uskomattoman kova juttu suomalaisbändiltä; ensin läpimurto Englannin klubiskenessä ja sitten eteneminen Amerikkaan... Kannattaa ehkä perehtyä aiheeseen hieman syvemmin, jos haluaa päästä siitä selville - materiaalia kyllä löytyy vaikkapa kirjojen muodossa ihan hyvin.

"Murteista": Kyllä niillä aksenteilla ja koko kielellisillä ulosanneilla oli varsinkin aikoinaan ja on myös edelleen, ehkä vain vähän muuttunein tavoin, todella suuri merkitys. Englanninkielisille markkinoille ei esim. suomalaisella tankero-enkulla todellakaan ollut eikä ole edelleenkään mitään asiaa. Voisi sanoa, että jos laulu vahvalla vieraalla aksentilla uppoaa natiiviyleisöön, niin kyseessä on oltava todella erityinen musiikillinen kokonaisuus muuten. Ne ovat todella harvassa, ja silloinkin yhden jipon muotia pitemmän ilmiön rakentaminen on erittäin harvinaista, lähes mahdotonta.

engelsklooni kirjoitti:

Hanoi Rocksin kansainvälinen menestys tuntuu kuplalta. Kuinka monta levyä bändi on myynyt? Monroe tuntee pari kuuluisaa jenkkiä, mutta se ei kerro mitään bändin yleisestä tunnettuisuudesta.
Rockbändien ongelmana on moneen kertaan tehdyn materiaalin kloonaaminen, mikä sekin jää useimmiten epätoivoiseksi yritykseksi kuulostaa muka hienolta. Maailmalla on oltava oma itsensä ja erotuttava porukasta, jos aikoo saavuttaa edes kulttisuosiota. Murteita en pidä esteenä, sillä jokaisella on oma murteensa ja korostuksensa.

Lue lisää

Miljoona myytyä levyä

Gr8.Expectations kirjoitti:

Niin, en nimenomaan tarkoittanut "kielellis-ulosannillisella kuilulla" mitään pelkkää teknistä ääntämistä ja aksentteja vaan koko ilmaisua ja tulkintaa. Ja kyllähän se aika yhtä lailla oli ja on vaikea englanninkielistä maailmaa vallata mistä tahansa muualta, jos noilla kohdin homma onnahteli aavistuksenkin. Jotenkin on päästävä siihen, että koko tulkinta uppoaa täydellisesti yleisöönsä (~kuin suomenkielinen hitti suomalaisiin) - ja se on äärimmäisen haasteellista ja hienoviritteistä loihtimista... Lisäksi pitäisi tosiaan musiikillisesti (biisit, soundit...) ennemmin lyödä laudalta sikäläiset tekijät, kuin olla olevinaan (muka) samaa "kansainvälistä tasoa" niiden kanssa (=käytännössä aina jo jäljessä ja kyydistä pudonnut).

Hyvät koneistot ja yhteydet ehkä joidenkin muiden maiden artistien kohdalla saattoivat jotain edesauttaa ja kompensoida. Ja/tai sitten itse musiikin, biisien vain piti olla niin ylivoimaista, että pienet häiriötekijätkin karisivat jo vastustamattomasti sen tieltä... ("Abba"?)

Muuten ja ylipäätään aika samaa mieltä kaikesta, mitä kommentoit. Hanoi, Smack olivat ehkä sellaisia suomalaisia tekijöitä, joiden voi ajatella _menneen_ maailmalle, ja menneen läpi siellä. 80-luvun taitteen laajempien suomalaisyleisöjen naureskelussa Hanoi-friikeille ja keskittymisessä perinteisempään nyt taas ei ole mitään kovin ihmeellistä tai yllättävää sinänsä - mielenkiintoista ehkä toki. Mutta noilla kohdin lienee hyvä toisaalta huomata sekin, että Suomi-rockin kehitysten myötä Hanoillakin oli kuitenkin oma pieni yleisönsä ja ymmärtäjänsä jo alkuvaiheissa myös kotimaassaan. Ei Suomi aivan totaalisen eristyksissä ja jälkijunissa 80-luvun alun rockin kv. kehitysten suhteen toki ollut...

Lue lisää

Ei niin eipä ollut kovin eristyksissä ja jälkijunassa kasariluvun rockin kehityksen suhtteen kun esim dingo aika-ajoin teki hyvinkin universaalin kansainvälisenoloisia biisejä ja paras esimerkki kansainvälisistä biisien tekemisestä oli hanoi rocks ja pop-musan puolella bogart c ja broadcast. Esa kaartamo sävelsi riki sorsalle kappaleen kellot ja peilit ja se tehtiin myös englanniksi joka ois voinu hyvällä markkinoilla menestyä ulkomailla. Kirkan pop-iskelmähitti surun pyygit silmistäni pois sai muistaakseni aika paljon huomiota japanissa ellen väärin muista, mutta ymmärrän kyllä miksei se saanut huomiota britanniassa ja jenkeissä koska siellä ei oikein surumielisiä melodioita kuunnella. On kait melko paljon esimerkkejä 80-luvulta suomiyhtyeistä ja artisteista jotka osas haistella ns maailman tuuliakin. Kolmas nainen yhdisti 80-luvulla suomalaisuuden ja yhdysvaltalaisen musan toisiinsa. Peer gunt teki hyvin vahvasti jenkkityylistä raisua rokkia. Popeda on aina ollut minulle tietyin varauksin suomirock-yhtye koska on se minulle ollut paljon muutakin kuin suomirock yhtye sillä on popedalla kuitenkin suurin osa duurimelodian kanssa eteneviä melko jenkkityylisiä rokkibiisejä.

Jos puhut jostain mammaiskelmästä ja suomalaisesta junttirockista, niin toki, mutta esimerkiksi tämä kyseinen lätty kuulostaa aikakautensa pinnalla olleelta kansainväliseltä musiikilta, eikä eroa mitenkään heikolla tavalla muista sen ajan radiosoitossa olleista kipaleista.

Kaikenlaista kuraa kumminkin nousee aina hittimateriaaliksi, ja esim tuolta kyseiseltä kaudeltakin löytyy tavattoman tyhjänpäiväisiä renkutuksia, joiden klassikkoasemaa ei voi kuin ihmetellä. Tämän päivän rap- ja mikälie dubsteppi -sonta ynnä muu pyllynpyöritysrytmi autotuneineen on hyvä esimerkki siitä, kuinka ala-arvoista tavaraa pidetään hyvänä musiikkina.
Kun ajattelee, että joku siloposki, jonka tehtävänä on vain aukoa suutaan lavalla taustanauhan tahtiin, kun kaikki muu kappaleen kirjoituksesta lyriikoiden kautta imagon luomiseen ynnä muuhun on tehty jonkun muun toimesta on olevinaan kyseisen "artistin" suurta saavutusta, ei yksikään suomalainen pumppu, joka on tehnyt kaiken edellämainitun itse ja promotoinut musiikkiaan livekeikoilla, ole omannut suuria kuvitelmia itsestään suhteessa suureen maailmaan. Poppikoneiston isolla rahalla organisoima "musiikki" on aikakautensa muotiin kiinteänä kuuluvaa silkkaa paskaa, joka menestyy vain isolla rahalla tehdyn, aikakautensa pinnallisiin muotipelleihin kohdistuvan markkinoinnin toimesta, ja jää siksi elämään muka musiikillisena neroutena saman pinnallisen muotiporukan tsemppaamana.

Kannattaa olla kommentoimatta, jos pitää Hanoita omituisena sontana. Silloin näet puhuu täyttä p*skaa.

Ymmärtämätön juntti. Cansainvälistä hard rockia hanuristasi.