Homous ja Yksinäisyys

Uusi harrastus, jossa kohtaa samanhenkisiä ihmisiä.

Minua pisti silmään tuo "Yksin en kehtais mihinkää baariin lähteä." Nimittäin jos itse ajattelisin samalla tavalla niin en koskaan pääsisi mihinkään vaan saisin aina maata kotona. Nimittäin jostainhan se ensimmäinen ystäväkin täytyy löytää ja se edellyttää sitä että sitä täytyy lähteä etsimään silloin yksin. Ei kukaan tuu sinua kotoa hakemaan. Mutta eipä silti tiedän kyllä tasan tarkkaan mistä puhut. Nykyään on hyvin vaikea saada ystäviä. Ja kun monille varsinkin nuorille on täysin vieras käsite sellainen kuin luottamus. Itseni on ainakin kasvatettu siihen että se mikä luvataan ja yhdessä sovitaan niin siitä pidetään myös kiinni. Sen verran luulis kaikilla aikuisilla ihmisillä olevan vastuuntuntoa, mutta ei millään ei ole mitään väliä. Mutta tsemppiä sinulle!

Mulla vähän samanlaisia ongelmia. Oon itse 18-vuotias. Mulla kavereita kans tosi vähän ja vaikea tutustua uusiin ihmisiin; oon vähän tällänen ujo. Mul on mielestäni kans ihan hyvä ulkonäkö. Voidaan jutellaki, jos haluut?

Mitäpä jos sopisimme, että kaikki seurankipeet menemme DTMän samana iltana kesällä?
3. kesäkuuta ensin vaikka jonnekin ja kello 23 jälkeen diskoon? Ei tarvitse mennä yksin.
Ei tarvitse jännittää, kun ne eivät ole treffit, mutta hyvällä onnella löydät kivaa seuraa.

Baareissa tuppaavat pyörimään nämä baarikärpäset ja jos et ole sillä tavalla kiinnostunut seuraelämästä tulee siellä aika pitkäksi.

Vähän samanlaisia ongelmia täälläkin. Kavereita kyllä löytyy, mutta ei oikeastaan sen läheisempiä, enemmän pari parasta kaveria ja tuttuja joita näkee vähän joka paikassa. Ja olen 23v, opiskelen ja käyn osa-aikaisesti töissä, on myös harrastuksia, periatteessa olisi kaikki hyvin mutta ainahan elämä voisi olla parempi. Ei ole helppoa tutustua uusiin ihmisiin eikä ystäviä saada heti, vaikka olenkin puhelias. En ole siinä mielessä ujo, lähinnä ehkä vähän erilainen kuin muut. Netin kautta on yleensä alempi kynnys ottaa yhteyttä toisiin, mutta varauksella täytyy suhtautua siihen. Saa tulla juttelemaan.

Oon 18 ja olen itsekin suurimman osan ajastani yksin. Pahimmalta tuntuu se, että kun olen tarpeeksi kauan yksin, alkaa oma arvostus elämää kohtaan laskemaan ja itsetunto kärsii. Haluaisin enemmän kavereita/ystäviä ja vaikka jonkun miehen, että tuntisin itseni tarpeelliseksi. Varsinkin kaipaan sitä parisuhteessa olevaa yhdessäoloa ja läheisyyttä.

Itellä melkein päinvastanen ongelma. Oon 178/100 eli reilusti ylipainonen, kavereita riittää mutta ei oo hirveemmin saumaa mihinkää suhteeseen jonkun kaa, johon ois tutustunu oikeessa elämässä, olis homo ja tuntis muhun vetoa (oon siis 17 nii en kierrä baareja tms.). En tiiä pitäskö netin kautta jotenki hankkia seuraa tai jotain, ei sinänsä ees haittais, vaikka ei ois "kunnollinen" suhde, haluisin vaan tuntee läheisyyttä johonkin ihmisee.

Itellä se yksinäisyys ja turhautuneisuus tulee (osittain) siitä kun ei oikein oo motivaatiota mihinkään parisuhteeseen homona. Kun lukee FB:sta muiden heteroiden parisuhde-ja lapsikuvioita ei se kauheesti nosta motivaatiota. Saati sitten mennä johonkii sukujuhliin jonkun miehen kaa. Itsetunnosta se on kai kiinni.

Aika jännä juttu kun puhutaan nuorten yksinäisyydestä vaikka nykyään on tarjolla kaiken maailman reaaliaikaiset systeemit. Luulisi seuraa löytyvän helposti. Vai eikö uskalleta tavata kasvotusten? Helppoa jutella nimettömänä ja kasvottomana eri keskustelupalstoilla ja kännykkäsovelluksissa, mutta kasvotusten tapaaminen on vaikeaa. Nuorilla elämäntapaan kuuluu hankkia kavereita ja viettää aikaa paljon heidän kanssaan, yksinäisyyttä tavallaan pelätään. Keski-iässä asioiden merkitys muuttuu eikä yksinolo enää tunnu niin ahdistavalle.

Yksinäisyyttäkin on monenlaista, henkilöllä voi olla netissä satoja "kavereita" mutta ei välttämättä yhtään todellista hyvää ystävää. Kaikki yksin asuminen ei välttämättä tarkoita aina sitä että on yksinäinen. Sinkkuus voi olla täysin tietoinen valinta mutta se ei siis tarvitse tarkoittaa sitä että on yksinäinen. Itse olen ollut vuosia sekä pitkissä että lyhemmissä parisuhteissa mutta nykyään olen tietoisesti sinkku enkä silti koe olevani yksinäinen. Hyviä ystäviä on ja tavataan mahdollisimman usein, toisia taas harvemmin. Mutta eri sovellusten kautta yhteydenpito on helppoa ja nopeaa. Arvostan myös sitä että saa olla joskus täysin yksin ilman että tarvitsee jotain toista henkilöä lähelleni. Saa olla yksin ajatusten ja asioiden kanssa. Se ei edes tunnu ahdistavalle. Saa tehdä omia juttuja tai olla tekemättä yhtään mitään. Joskus on hyvä vaan olla ja levätä, nauttia olosta ilman kenenkään läsnäoloa.