Tunnen kuuman hyväily
ihollani leppeän tuulen
kuulen lintujen sirkutuksen
ja hyönteisten surinan
puiden hiljaisen kuiskauksen.
Tuo tuoksu
mitä se on? Kukkiako?
Voi siitä kauan on.
Kaivannut sitä olen!
Vihreä ruoho,
leppeä puhuri
tuo viesti mereltä
maista kaukaisista.
Aurinko tule ja rakasta meitä
valollasi ja lämmöllasi.
Kuinka kauan vielä?
Sitä en tiedä.
Voi sinua kaipaan Kesä!
ihollani leppeän tuulen
kuulen lintujen sirkutuksen
ja hyönteisten surinan
puiden hiljaisen kuiskauksen.
Tuo tuoksu
mitä se on? Kukkiako?
Voi siitä kauan on.
Kaivannut sitä olen!
Vihreä ruoho,
leppeä puhuri
tuo viesti mereltä
maista kaukaisista.
Aurinko tule ja rakasta meitä
valollasi ja lämmöllasi.
Kuinka kauan vielä?
Sitä en tiedä.
Voi sinua kaipaan Kesä!
Vastaukset 8
Vanhimmat
sen ainutlaatuisen
tuoksun toi etelätuuli
sieraimiini kuin
enteillen tulevaa
kesää aurinkoista
kevättä kun kaikki
herää nousee kasvamaan
leskenlehti kesän
airut roudasta maan
ojan penkalle loistamaan
kuin pieni aurinko
väriään heijastaa keltaista
hentoa iloista
Sanaton olen
nautin hiljaan sanoistasi
hengitän syvään
ja tuulessa lupauksen haistan.
En tästä liiku
syvään huokaan
Nautin vain.
Hmmm....
saunasta ihanasta yksinäiseltä nautiskelijalta,
löylyttelijältä, suihkuttelijalta.
Voiko suomalainen milloinkaan saunatta olla, mahdotonta ei koskaan, se veriin on mennyt kuin rakkaani hymyhuulet, lämmin sydän,kaunis sydän,onnen sydän.
Milloin nautimme vain kaksin puhdistus rituaalista
ylen maagisesta, höyryävästä, hämärästä...Kulta?
Viimeinen kerta onneksi,
kun jouduin maanantaina
käymään lenkkisaunassa.
On se ihanaa taas jälkeen
remontin mennä omaan vuoroon,
uudistettuun saunaan
ensi perjantaina hikilöylyyn
löylyyn löylyyn aah!
Rakkaani tuoksua muistelen,
ihon kosketuksen lämpöä ajattelen,
siitä on niin kauan, kun tunsin sen.
Voimakkaana tunnen kaipauksen,
ikävänä se sieluani riipoo,
nyt vain odotan,
milloin, milloin,
rakkaani nään.
värisyttää, en pysty
ehkä huomena jotain?
Sinä aina mielessä
Lady,Yksinäinen Lady.
Olemmeko yhdessä
yksinäiset vai
erikseen yksinäiset
vasta nyt alan arvostaa
yksinäisyyden plussa
puolia mutta kaipuuni ei
siitä hellitä olen mikä
olen tulta ja jäätä
yhteensattumat vain
kalvaa päätä en voisi
mitään kieroa tai pahaa
sinulle tuottaa, silloin
pohjaa ei olis enään
minuun luottaa.