Hei,
Olen nelikymppinen homomies ja olen vasta pari vuotta sitten tullut kaapista parille läheiselle ystävälleni. Olen vuosikausia kamppaillut seksuaalisuuteni kanssa että olenko homo, bi vai hetero (joka tuskin olen kun täällä pyörin ja kiihotun miehistä sekä haaveilen parisuhteesta miehen kanssa). Naissuhteita minulla on ollut vain yksi ja sekin ehkä enemmän tapailu kuin varsinainen parisuhde ja seksiä olen harrastanut naisen kanssa tasan kerran - melkein 20 vuotta sitten.
Kerron ensin hieman seksuaalisuuteni kehityksestä ennen varsinaista kysymystä. Teini-iässä noin 13-19-vuotta alussa kiihotuin naisista/tytöistä ja haaveilin tyttöystävästä. Noin 13-15-vuotiaana en pahemmin kuitenkaan yrittänyt lähestyä tyttöjä ja enimmikseen fantasioin heistä. Tytöt eivät myöskään tuolloin juurikaan lähestyneet minua - joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Noin 15 vuotiaanakaan en yrittänyt tyttöihin lähestymistä vaan katselin hyvännäköisiä tyttöjä ja he eivät myöskään minuun osoittaneet kiinnostusta kuten eivät aiemminkaan juuri kukaan tyttö.
Ollessani Barcelonassa lomalla 1993 jolloin olin rannalla. Pari tyttöä käveli ohitseni jonka jälkeen erittäin maskuliininen mies lähestyi minua ja tahdosta riippumatta kiihotuin ensimmäisen kerran miehestä joka tuntui silloin todella hyvältä ja voimakkaalta. Ympäristö huomasin tuon ja häpesin asiaa ja sittemmin torjuin kaikki homoseksuaaliset ajatukset ja tunteet. Tämä oli käännekohta elämässäni. Sen jälkeen homous on tullut minua vastaan ajatuksissa ja unissa sekä arkielämässä esim. moni homoksi epäileväni mies on lähestynyt minua ja homous on toistunut kaikessa aika ajoin.
Vielä reilut parikymppisenä 1990-luvun lopussa taistelin homoajatuksia, tunteita yms. vastaan ja yritin lähestyä naisia huonolla menestyksellä vaikka joskus 1998 sain ensimmäisen sukupuolikokemukseni naisen kanssa joka on toistaiseksi ainoa ja sekin oli hakemista eli homman onnistuminen otti aikansa ja siinä ei ollut kiihkoa ja tunnetta mukana eli pelkästään suorittamista. Tämä nainen epäili minua homoksi ihan suoraan mutta kielsin asian.
Kolmikymppisenä homounet ja fantasiat toistuivat yhä useammin. Näihin aikoihin sain ensimmäiset homoseksuaaliset kokemukseni. Ne tuntuivat hyviltä mutta en silti tunnustanut itselleni olevani tuolloin homo. Haaveilin välillä miehistä ja naisista mutta kokoajan useammin haaveiluni kohdistuivat miehiin.
Sitten jokunen vuosi sitten kun haaveilin lähes pelkästään miehistä uskaltauduin tulemaan kaapista parille läheiselle naispuoliselle ystävälleni joiden kanssa olen keskustellut asiasta usein sittemmin. Tämän jälkeen on tuntunut homouteni olevan helpommin hyväksyttävää itselleni. Naisfantasioitakin on mutta niitä on nykyään vähemmin ja ne eivät ole yhtä voimakkaita kuin haaveileminen siitä oikeasta kundista.
Ja nyt kysymyksiin: onko muilla samanlaisia kokemuksia että seksuaalinen suuntautuminen vahvistuu vasta nelikymppisenä? Entä ovatko murrosiän jälkeen fantasiat ja toiveet parisuhteesta vaihdelleet miehen ja naisen välillä? Mitä mieltä olette siitä että onko murrosiässä se että tytöt eivät osoita kiinnostusta tai se että itse ei helposti lähesty tyttöjä merkki homoudesta jo silloin tai että seksuaalisuus murrosiässä on kehittymässä homoudeksi? Entä mitä mieltä olette homounista ja siitä että homoksi epäillyt miehet lähestyvät oikeassa elämässä kohtalaisen usein?
Kiitos etukäteen vastauksistanne! Toivottavasti jaksoitte lukea!! Arvostan kaikkia asiallisia vastauksia asiaan liittyen. Hienoa että asiasta voi kertoa tällä palstalla.
Olen nelikymppinen homomies ja olen vasta pari vuotta sitten tullut kaapista parille läheiselle ystävälleni. Olen vuosikausia kamppaillut seksuaalisuuteni kanssa että olenko homo, bi vai hetero (joka tuskin olen kun täällä pyörin ja kiihotun miehistä sekä haaveilen parisuhteesta miehen kanssa). Naissuhteita minulla on ollut vain yksi ja sekin ehkä enemmän tapailu kuin varsinainen parisuhde ja seksiä olen harrastanut naisen kanssa tasan kerran - melkein 20 vuotta sitten.
Kerron ensin hieman seksuaalisuuteni kehityksestä ennen varsinaista kysymystä. Teini-iässä noin 13-19-vuotta alussa kiihotuin naisista/tytöistä ja haaveilin tyttöystävästä. Noin 13-15-vuotiaana en pahemmin kuitenkaan yrittänyt lähestyä tyttöjä ja enimmikseen fantasioin heistä. Tytöt eivät myöskään tuolloin juurikaan lähestyneet minua - joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Noin 15 vuotiaanakaan en yrittänyt tyttöihin lähestymistä vaan katselin hyvännäköisiä tyttöjä ja he eivät myöskään minuun osoittaneet kiinnostusta kuten eivät aiemminkaan juuri kukaan tyttö.
Ollessani Barcelonassa lomalla 1993 jolloin olin rannalla. Pari tyttöä käveli ohitseni jonka jälkeen erittäin maskuliininen mies lähestyi minua ja tahdosta riippumatta kiihotuin ensimmäisen kerran miehestä joka tuntui silloin todella hyvältä ja voimakkaalta. Ympäristö huomasin tuon ja häpesin asiaa ja sittemmin torjuin kaikki homoseksuaaliset ajatukset ja tunteet. Tämä oli käännekohta elämässäni. Sen jälkeen homous on tullut minua vastaan ajatuksissa ja unissa sekä arkielämässä esim. moni homoksi epäileväni mies on lähestynyt minua ja homous on toistunut kaikessa aika ajoin.
Vielä reilut parikymppisenä 1990-luvun lopussa taistelin homoajatuksia, tunteita yms. vastaan ja yritin lähestyä naisia huonolla menestyksellä vaikka joskus 1998 sain ensimmäisen sukupuolikokemukseni naisen kanssa joka on toistaiseksi ainoa ja sekin oli hakemista eli homman onnistuminen otti aikansa ja siinä ei ollut kiihkoa ja tunnetta mukana eli pelkästään suorittamista. Tämä nainen epäili minua homoksi ihan suoraan mutta kielsin asian.
Kolmikymppisenä homounet ja fantasiat toistuivat yhä useammin. Näihin aikoihin sain ensimmäiset homoseksuaaliset kokemukseni. Ne tuntuivat hyviltä mutta en silti tunnustanut itselleni olevani tuolloin homo. Haaveilin välillä miehistä ja naisista mutta kokoajan useammin haaveiluni kohdistuivat miehiin.
Sitten jokunen vuosi sitten kun haaveilin lähes pelkästään miehistä uskaltauduin tulemaan kaapista parille läheiselle naispuoliselle ystävälleni joiden kanssa olen keskustellut asiasta usein sittemmin. Tämän jälkeen on tuntunut homouteni olevan helpommin hyväksyttävää itselleni. Naisfantasioitakin on mutta niitä on nykyään vähemmin ja ne eivät ole yhtä voimakkaita kuin haaveileminen siitä oikeasta kundista.
Ja nyt kysymyksiin: onko muilla samanlaisia kokemuksia että seksuaalinen suuntautuminen vahvistuu vasta nelikymppisenä? Entä ovatko murrosiän jälkeen fantasiat ja toiveet parisuhteesta vaihdelleet miehen ja naisen välillä? Mitä mieltä olette siitä että onko murrosiässä se että tytöt eivät osoita kiinnostusta tai se että itse ei helposti lähesty tyttöjä merkki homoudesta jo silloin tai että seksuaalisuus murrosiässä on kehittymässä homoudeksi? Entä mitä mieltä olette homounista ja siitä että homoksi epäillyt miehet lähestyvät oikeassa elämässä kohtalaisen usein?
Kiitos etukäteen vastauksistanne! Toivottavasti jaksoitte lukea!! Arvostan kaikkia asiallisia vastauksia asiaan liittyen. Hienoa että asiasta voi kertoa tällä palstalla.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Eiköhän tästä löydy sinullekkin vastaus.
1. Jos tunnet vetoa vain ja ainoastaan naisiin ja olet aina tuntenut olet hetero.
2. Jos tunnet vetoa vain ja ainoastaan miehiin ja olet aina tuntenut olet homo.
3. Jos tunnet vetoa sekä naisiin että miehiin tai olet ainakin joskus tuntenut olet bi.
Näin yksinkertaista tämä on.