Kertokaa minkälaista arkenne on suurperheen kanssa? itse olen miehen kanssa harkinnut tekeväni ainakin 3 lasta,ellei enemmänkin. Mietin vaan,miten iso vastuu suurperheissä on? tällä hetkellä tuntuu,että kahdessakin lapsessa olisi tarpeeksi vastuuta,mutta tiedä häntä....aika näyttää. Lähinnä olisi kiva kuulla kokemuksianne arjen pyörittämisestä,kun lapset pyörivät ympärillä jne.
suurperheen arki
tuleva äiti joskus.....
83521
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tehdä yksi lapsi kerrallaan. näkee sitten haluaako/onko resursseja tehdä lisää.
Meillä on viisi lasta, joten kai me ollaan jo suurperhe!!! :)Mun mielestä se vastuu on ihan sama onko lapsia yksi tai viisi tai peräti kymmenen. Tietty se vastuu jatkuu niin pitkään kun nuorinki pärjää omillaan, eli on aikuinen.
Mutta arjen pyörittäminen. Pitää sitä vähä edellisenä iltana suunnitella seuraavan päivän tekemisiä, ruokaa, pitääkö pestä pyykkiä onko kerhoja, neuvoloita tms. , mutta oon sitä mieltä, että näihin asioihin kasvaa perheen kasvaessa, pikkuhiljaa ja huomaamatta. Ei sitä yhden lapsen kanssa arvannut millaista voi olla viiden lapsen kanssa, mutta tää on mukavaa!!! Ainakin välillä, onhan niitä päiviä, jolloin on totaalisen väsynyt 3-vuotiaan uhmiin ja 2-vuotiaaseen, joka ei oo nukkunu päiväunia ja itkee sit joka asiaa. Mut tärkeintä on se, että mies on mukana samalla lailla kuin sinä ja tukee ja kannustaa ja jää vapaa-ehtoisesti lasten kans kotiin, et äiti pääsee vapaalle.
Onko suurperheitä joissa äiti on se aktiivinen työssäkävijä ja isä on kotona hoitamassa lapsia?
En ole alkuperäinen kirjoittaja mutta samaa asiaa pohdin kun haluan suurperheen, mutta haluan olla aktiivinen työelämässa.
Meillä on kolme lasta ja lisää tulee jos on tullakseen. Olen aina mennyt töihin lapsen ollessa noin vuoden vanha. Isäkin on kyllä käynyt aina töissä. Hyvin on mennyt. Teen lyhyttä työpäivää(n.5h/päivä) ja miehellä on aina yksi arkivapaa viikossa.Viikonloput olemme kaikki kotosalla. Näin tämä arki ainakin toimii!
miten toimii.En kyllä tiedä olenko suurperheellinen (5 lasta), mutta olen työssä ja työpäivän pituus on 8-12 tuntia.Kyllä huono omatunto riivaa aika usein,"omaa aikaa" ei ole laisinkaan,ei myöskään omia harrastuksia.Pyykkienpesut,ruuanlaitot yms. hoituvat minulla aamuisin (työpaikalla aloitetaan klo 10) ja loput hommat tehdään illalla,joskus tosin menee yömyöhään.Avomies (nuorimmaisen isä) hoitaa kotiaskareita jonkun verran, mutta kyllä viime kädessä vastuu on minulla , mm. kaupassakäynnit,vaatehuolto,lasten sairaudet/lääkärissäkäynnit (varsinkin "omien lapsieni" kohdalla.
Huono omatunto/riittämättömyyden tunne on kyllä vahvasti mukana, pitäisi revetä jatkuvasti kahteen suuntaan.Itse olin kuitenkin lasten ollessa aivan pieniä 10 vuoden ajan kotiäitinä,joten senkin puolen tiedän.
Työssäkäynti ja perheen pyörittäminen on kuitenkin minulle paras vaihtoehto.Omalla kohdallani toimii hyvin.
Töissä olen minäkin noin 8 tunnin päiviä,ja neljä lasta on meillä.On todella tärkeää,että äidilläkin joku "henkireikä" perherumban lisäksi.En ymmärrä äitejä jotka sanoo,ettei ole aikaa itselle.Tunti salilla,pari kertaa viikossa ei perhettä kaada,ja kun äiti voi hyvin,koko perhe jaksaa paremmin,tosiasia!Olkoon se henkireikä mitä kenelläkin,mutta minusta on tärkeää huolehtia fyysisesti itsestään.Oman ajan ottaminen sujuu,kun mies hoitaa oman osansa .Olen hoitanut monta vuotta täysipäiväisestikkin lapseni,enkä koskaan silti unohtanut itseäni,on ihan liiaksi esim.marketeissa suurperheen äideistä,jotka ovat ulkoisestikkin unohtaneett,että ovat äitiyden lisäksi myös naisia!
on kortilla,kun on yksityisyrittäjä,5 lasta (joukossa keskitason kehitysvammainen) ja avo tekee hommia silloin kun jaksaa ;).
Mutta itse olen tieni valinnut ja joskus jopa(harvoin tosin) on vapaa viikonloppu, kun koko katras menee mummille :D.
minulla on viisi sisarusta, eli meitä on kuusi.voin näin lapsen näkökulmasta sanoa että nuorempana sitä ei osannut arvostaa näin,kun nyt,että on ollut paljon sisaruksia.se on ihan kieltämätön tosiasia että lapsille "tulee"parempi luonne mitä enemmän sisaruksia.pakko oppia jakamaan, tottumaan ettei kaikkea aina saa, huolehtimaan nuoremmista kun äiti ei aina jaksa.sopimaan riidat itse,aina on joku kelle kertoa murheet ja huolet jos asioista ei voi vanhemmille puhua.ja nyt kun nuorin siskoni on kahdeksan äiti haaveili vielä yhdestä vaavista lisää;)meillä toki on n.2-4 vuoden ikäerot,ei kai äiti jaksanut olisi jos kaikki olisi peräkkäin tullut.mutta paljon ne sisarukset ainakin toisilleen antaa.