Sä olet haalistunut kuva, olet menneisyyden aamu joka aika ajoin palaa öihin yhteisiin kuin haamu mun unissani elämään.
Olen kalpeana aivan, kesken unen kun mä herään, sinut sielustani kerään ajan rattaan palasiksi murtaneen
Sua kaipaan niin näihin öihinn viileisiin,
Kasvos muistoissani muuttuu, yksityiskohdat puuttuu, sinut enää pääpirteissäs vain enää nään.
Unissani haron ilmaa, kuvasi on kuin kangastuskin, muisstoistani liu-ut vähitellen pois. Nyt enää töin tuskin tuoksusi mä saatan muistaa aamuyöstä jolloin rakasteltiin.
Sua kaipaan niin näihin öihin viileisiin.
Aika kuluu, sen ajan vielä muistaa aika ajoin, siitä aikaa kuluneen,
Sitä kaipaa siihen tilaan, taloon jossa ajankin muistan seisoneen.
Olen kalpeana aivan, kesken unen kun mä herään, sinut sielustani kerään ajan rattaan palasiksi murtaneen
Sua kaipaan niin näihin öihinn viileisiin,
Kasvos muistoissani muuttuu, yksityiskohdat puuttuu, sinut enää pääpirteissäs vain enää nään.
Unissani haron ilmaa, kuvasi on kuin kangastuskin, muisstoistani liu-ut vähitellen pois. Nyt enää töin tuskin tuoksusi mä saatan muistaa aamuyöstä jolloin rakasteltiin.
Sua kaipaan niin näihin öihin viileisiin.
Aika kuluu, sen ajan vielä muistaa aika ajoin, siitä aikaa kuluneen,
Sitä kaipaa siihen tilaan, taloon jossa ajankin muistan seisoneen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.