Koetteko myötähäpeää?
Missä tilanteissa? Leffan, teatterin tms. näyttelijärooleille kirjoitetuille roolihahmoille?
Täällä palstalla kokemille aloituksille (minulle)?
Täällä palstalla kommentoijille?
Mitä se myötähäpeä mielestäsi on?
(Sitäkö, että joku tekee itsensä nsurettavaksi Sinun mielestäsi?.)
Missä tilanteissa? Leffan, teatterin tms. näyttelijärooleille kirjoitetuille roolihahmoille?
Täällä palstalla kokemille aloituksille (minulle)?
Täällä palstalla kommentoijille?
Mitä se myötähäpeä mielestäsi on?
(Sitäkö, että joku tekee itsensä nsurettavaksi Sinun mielestäsi?.)
Vastaukset 109
Vanhimmat
...itsensä naurettavaksi...
Silloin jos joku yrittää olla fiksumpi kuin oikeasti onkaan.
Eli osaat samaistua toiseen. Näet että ilmaa on kuoren välissä.
Kyllä. Uskon näkeväni kirjoituksen perusteella että kirjoittajan kirjoitus ei ole aitoa vaan yritystä kirjoittaa silleen "itseään fiksummin" :).
Se tunne minulle on ihan outo ja kokematon.
En ole kenenkään sijaishäpeäjä. Kunhan älyäisin hävetä itseänikään, mutta kun sekään ei oikein ole minun tyyliäni.
Joskus kun luen kommenttejasi kone "myötähäpeää" suorasukaisuudestasi.
Ihanko oikeasti?
Mahdan minä sitten tehdä elämäsi helvetilliseksi. Kaikenlaisia psyykeongelmia ihmisillä. Etkö voisi ainakin yrittää työstää sitä pois nyt kun sen tiedostat.
Kyllä yritän työstää. Tahdittomuus vain nostaa myötähäpeää.
Etten olisi tahditoman oloinen niin mainitsen etten ihan heti pääse vastaamaan mahdolliseen kommenttiisi.
Siis?
Sellainen, ettei joku heti vastaa toisen kommenttiin on tahditonta ja tahdittomuus nostaa sinussa myötähäpeää?
Kylläpä sinä sitten joudut häpeämään jatkuvasti tätäkin palstaa lukiessasi, et vain minun vaan aika monen muunkin puolesta. Tilanteesi vaikuttaa huolestuttavalta.
Eikös vaan. Jos olen pari kertaa kommentoinut online ja sitten häippäsen sanomatta, että poistun, olen mielestäni tahditon. Toinenhan voi esittää kysymyksen ja odottaa vastausta.
Jos heitän irtokommentin johonkin jolle en odota kommenttia, niin en toki ilmoita poistumisesta.
Sinulla on taito jallittaa ja kääntää ylösalaisin asioita mikä on hyväksi keskustelupalstalla.
Huh-huh, onpa vaikeata. Joillakin on sentään muutakin elämää kuin vain tämä palsta.
Samoin. Mietin joskus laukooko livessäkin suoraan kuten joskus täällä.
"Suoraan laukominen" kertoo rehellisestä ihmisestä, joka ei kaunistele eikä kaunostele. Hyyyvä "Tellukka" ! Hienosti kiertämällä -tyypit ovat jotenkin ihan hirrrveän ... punaposkisia. Hah.
Niin myötä- kuin vastahäpeässä kehtaatko sinä ottaa puolisoksi tämän lurjuksen ja häpeillä hänen kanssaan elämän loppuun saakka? Jos vastaat myöntävästi riittää kun häpeät pää kumarassa.
Useimmilla suolikaksnelosen palstoilla jutut aiheuttavat erittäin syvän myötähäpeän tunteen.
Älä lue!!!!!!
Taisi olla ensimmäinen Idols-kisa Suomessa, kun tunsin myötähäpeää joidenkin osallistujien puolesta.
Oli aivan karmeaa kuunneltavaa ja katsottavaa, kun osallistujilla ei ollut minkäänlaista musiikkikorvaa saati lauluääntä, joita kisassa vaaditaan.
Ajattelin silloin, että miksi heidän läheisensä eivät puuttuneet asiaan, vaan sallivat heidän mennä julkisesti nolaamaan itsensä.
Sen koommin en ole ohjelmaa katsonut.
Ei täällä voi kasvottomana nolata itseään niin, että se synnyttäisi myötähäpeää.
Jokainen vastaa itse kirjoituksistaan ja mikäli suoltaa asiattomuuksia, niin saa hävetä itse, jos ymmärtää hävetä.
Musiikkikilpailuista olen tuntenut samanlaista myötähäpeää kuin sinäkin.
Onko taidottomuuden esittäminen viihdettä tai ihan reilua?
Epäempaattisuus on sellainen asia, mistä saan vatsanväänteitä. Tämä lienee sukua epäsolidaarisuudelle.
Ehkä itse aiheutan myötähäpeää, koska joskus otan asiat vakavasti ja joskus kutittaa kirjoittaa ihan höpötihöpöä ja ihan tahallaankin. Kyllä sitä tiedostaa omien tietojen rajallisuuden. Usein on kyse mielipiteistä ja niitähän meillä kaikilla riittää.
Se myös, ettei ole itse itselleen kylliksi, on tuolla selkärangassa ja muut ihmiset ovat tärkeitä, vaikka ajattelevat ja tekevät toisin.
kylmätotuus
ootko koskaan aatellu että tähän idols kisaan
monet menee vedonlyönnin takia
ei kukaan joka ei laulaa osaa mee tosissaan kisaamaan
mun mielestä on erittäin rohkeeta heittäytymistä
kun menee sinne itsensä ns nolaamaan
joo en tunne myötähäpeää
enkä muutenkaan tykkää koko sanasta
se on nyt in joskus oli laatuaika jota käytetään vieläkin
ja sen tyhmempää sanontaa en oo koskaan kuullu.
Teidän mielestänne siis pitäisi hävetä sitä, ettei ole yhtä tarkkakorvainen ja musikaalinen kuin te. Äänellään se variskin laulaa. Teitä siis itseänne hävettäisi, jos joku huomaisi, ettette osaa laulaa, jos laulaisitte nuotin vierestä?
Niissä Idolsiin pyrkijöissä on varmasti paljon sellaisia, jotka ihan hyvin tietävät itsekin taitonsa tason, mutta eivät häpeä lahjattomuuttaan. Miksi pitäisikään hävetä sellaista mille ei itse mitään voi? Monet nuoret sinne menevät pyrkimään ihan pelleilymielessä. Kiva päästä telkkariin.
Yhden pojan ainakin tiedän, joka löi vetoa kavereittensa kanssa siitä, että uskaltaa mennä pyrkimään Idolsiin. Ja pääsikin antamaan näytteensä. Voi miten tosissaan hän osasi yrittää vakuuttaa tuomaristolle onnistuneensa ihan nappiin esityksessään, jota oli mukamas harjoitellut kauan.
Tuskin hän edes ajatteli järjestäneensä myötähäpeää telkkarien edessä istuville mummoille. Ei hän ainakaan tahallaan tarkoittanut piinata teitä, vaan se oli hänestä ja kavereistaan hauskan rohkeaa.
Oikeassa olet siinä, että hävettäisi, jos laulaisin itse nuotin vierestä.
Muutoin, liikaa variksia. Hih.
En oikein jaksa uskoa, että vuonna 2003 juuri kukaan osallistui Idols-kisaan vedonlyönnin vuoksi.
Jos niin olisi ollut, kai osallistuja olisi nauranut makeasti tuomarien tylyt arvostelut kuultuaan, eikä purskahtanut itkuun.
Niinpä.
City-legendoja on paljon...
mun mielestä se on ollut aina täynnä niitä pellejä
ja voihan se teatterin vetää loppuun purskahtamalla itkuun
melkoinen pelle ja näyttelijä tarvii olla
että on pokkaa mennä kisaileen ja vetää joku biisi ihan nuotin vierestä
tietystihän siellä voi olla ollu jotain yksinkertaisiakin tyyppejä
jotka uskovat osaavansa laulaa vaikkeivät osaa tipan tippaa
mutta kuka niitä kohtaan myötähäpeää tuntee
jos ovat niin yksinkertaisia etteivät ymmärrä.
Kun Erika kertoi suhteestaan Dannyyn, tunsin säälinsekaista myötähäpeää hänen puolestaan, vaikka asia ei tippaakaan minulle kuulu. Ajattelin, miten surullista, jos oma tyttäreni rakastuisi vanhempaan mieheen kuin isänsä. Luonnollisesti hänenkin ratkaisunsa opettelisin hyväksymään. Mutta ehkä miettisimme, eikö isä ole rakastanut häntä tarpeeksi. Onneksi hänellä on ikäisensä puoliso.
Kyllä olen kiusaantunut kun Vesa Keskinen esiintyi humalassa telkkarissa. Andy alias Antti Hulkkonen nyt viimeksi ollessaan Maria Veitolan haastateltavana. Koko ajan pitää jännittää mitä seuraavaksi, onneksi toosan voi myös sulkea.
Äskettäin vähän hävetti kun eräs rouva hukkui ex miniäänsä narsissiksi, hän oli hyvin tuohtunut johtuikohan siitä lipsahdus. Kiusaannun jos jotain ihmistä haukutaan liikaa yksipuolisesti.
Ei rouva sentään hukkunut vaan haukkui, mikä olen moittimaan muiden lipsahduksia?
Minä tunsin viimeksi myötähäpeää ja toisaalta sääliäki Temptation Island -ohjelmassa olleen Jonnen puolesta. Kovasti yritti esittää filosofia elämän peleineen.
Tuota Templation Island ohjelmaa en voi katsoa ollenkaan. Kerran yritin ja olivat niin humalassa että hävetti. Aika moni tositeeveeohjelma on minullevastenmielistä katsottavaa. Kuten mainittiin mm. Idols. Joten en katso.
Onkohan myötähäpeän tunteminen sisäsyntyistä vai kasvatuksen tulos.
Olen samoilla linjoilla noiden realityjen suhteen. Saarta en ole edes vilkaissut koska idea tuntuu jo typerälle.
Idollisseja yritin alkuun mutta en nähnyt mitään viihdyttävää. Vastenmielistä mollaamista.
BB:a katsoin osan ensimmäisestä kaudesta ja yritin toista mutta loppui lyhyeen.
Maajussin morsiamen ensimmäisen kauden katsoin läpi ja aloitin toista mutta jäipä kesken.
On muitakin vastaavia.
Missään vaiheessa, en elävässä elämässä, saati sitten tv-ohjelmien suhteen, ole tuntenut myötähäpeää. En ymmärrä ajatustakaan! Miksi minun pitäisi hävetä jonkun toisen puolesta?
Jos veljeni on täysi mulkku, lankoni typerä röyhkimys ja vaimoni sisko tyhmä kuin saapas niin ne ovat minun mielipiteitäni häpeämättä niitä tippaakaan!
Hävetä vieläpä vieraan puolesta?!?!
Muutama tuttavani, ja myös vaimoni tuttu tunnistaa minut täällä mutta en häpeä edes rehellisiä mmielipiteitäni!
Varmaan myötähäpeä liittyy ihmisen oikeaan ja väärän tuntemuksiin.
Kaipa se tunne tulee siitä, että joskus on nolostunut itse jostain tekisestään tai sanomisestaan ja kun näkee jonkun nolossa tilanteessa niin ikäänkuin samaistuu.
Muutamat nolostumiseni liittyvät täysin toisen tyyppisiin tilanteisiin.
Enemmänkin on ollut niitä jotka jälkeen päin tarkastellen olisin hoitanut toisin. Hölmöilyä mutta ei nolostumista.
Kai se myötähäpeä on jotain sellaista, että on jotenkin epävarma itsestään, herkkä häpeämään ihan turhastikin kaikenlaista (häpeää omaa olemassaoloaankin) ja itse pelkää jatkuvasti nolaavansa itsensä toisten silmissä.
Sitten kun näyttää, että joku toinen nolaa itsensä (vaikka se ei noloa olisikaan sen toisen omasta mielestä), niin saa tunteen, että mitä jos minä olisin tuossa. Samaistaa itsensä sen toisen tilalle tyyliin; hyi kun minua hävettäisi.
Juuri noin sen koen.
Myötä-häpeä on prostituution jälkeen vanhin ammattimainen tunne.
Kummankin synnyttää kateus.
Kun ei itsestä ole, on pakko keksiä sieluaan lepyttelevä mieli.
-
H.
Minä en ajattele noin. Ei se että koen myötähäpeää koske minua vaan sitä, mitä koen toisen tekevän omasta arvomaailmasta käsin. Siis häpeän toisen puolesta sellaista, mitä itse en koskaan menisi tekemään. Säälin tunnetta siitä, mitä ihmiset tuosta teosta sanovat ja minä tekijää pitävät, naureskelvat, ivaavat yms.
Nii just, häpeäisit itse siinä tilanteessa. Mutta entäs jos toista ei yhtään hävetäkkään se tilanne? Nostat niinkuin itsesi toista fiksummaksi, kun kuitenkin "ymmärrät" hävetä sellaista mitä tuo tollo tuolla ei "ymmärrä" hävetä.
Mitä se sinun myötähäpeämisesi auttaa ja ketä? Itsellesi ehkä tulee jonkunlainen hyväntekijän tunne, kun tunnet tekeväsi toisen puolesta jotain, mitä toinen ei osaa tehdä, hävetä?
Sanonpahan korppiksen sanoin; "mitä se hyövejää".
Itse en smmoiseen tilanteeseen menisikikään missä ymmärtäisin käytöstäni tai snojani häveta, siis sellaiseen et toiset joutuisivat kokemaan myötähäpeää MINUN. pulolestani :).
Kyse ei ole auttamisesta vaan tunnetilasta. En koe hyväntekijän tunnetta vaan sääliä, jonka olen useammassa kommentissani jo sanonut.
Korppis on luku sinänänsä mut ei siitä tämän enempää.
Sillätavalla.
Varovaisuus on valttia ja sääli sairautta.
Mutta oletko koskaan tullut ajatelleeksi, että joku herkkä häpeäjä voi tuntea myötähäpeää ja sääliä sinun kommenteistasikin. Tuskin kukaan muukaan järjestää tahallaan itseään sellaiseen tilanteeseen, että sinun on tunnettava myötähäpeää hänen takiaan. Toinen vain ei osaa arvatakaan, minkälaisista asioista juuri sinä häpeät. Varmaan yllättyisi jos saisi tietää. Nauraisikin ...
Vielä pyörittelen kun kerta muutkin. Mielestäni huonot käytöstavat esim. tositeevee-ohjelmissa, kuten siili sanoikin, saa tuntemaan myötähäpeää. Eihän se silloin ole yläpuolelle asettumista, vaan toteamista ettei tuo ole omaksunut käytöstapoja. Kun kerran ollaan sivistysvaltiossa. Kehittyvissä maissa kulkiessa puuttuvat käytöstavat eivät aiheuta myötähäpeää.
Taaas ma olen eri mieltä: jos joku menee tositeeveeseen tekemään sitä sun tätä, niin hän tekee sen tieten tahtoen, halulla ja innolla. Miksi hänen puolestaan pitäisi hävetä edes huonoa käytöstä, joka luultavasti johtuu käsikirjoituksesta. Tosi-tv-ihmisethän koettavat vain löytää köyhään elämäänsä lisää elämää ja tatsia ihon alle. Mitä sitä häpeilemään, ihan positiivinen juttu.
No ehkä mie aattelen niin että sen tositeeveen jälkeenkin on elämää ja ja livessä pitää pystyä elämään sen jälkeenkin kun on todella mokannut itsensä näissä tosi-tv-ohjelmissa. Ja toisaalta tämä viimeisin myötähäpeäni kohde oli omasta mielestään fiksu filosofi, jonka käytös ei ollenkaan käynyt yhteen käyttäytymisen kanssa. Säälinsekaista myötähäpeää tunsin kyllä häntä kohtaan. Ei ole helppoa hällä ei.
Miksi herran ihmeessä sinun pitää tuollaista asiaa mielessäsi kantaa? Eikö sulla ole omia ongelmia - tai haasteita - tarpeeksi?
Puhukkonää mulle vai kelle? Jos mulle, en "kanna mielessä" vaan kirjoitan siitä sen vuoksi kun sopii aloitukseen, siis koenko myörtähäpeää.
Miksi sinä kannat huolta minun tuntemuksistani, kertoisit vaan aloituksen aiheeseen liittyen omistasi. Vai kykenetkö muuhun? Jos niin osoita se. Voisin kokea mytähäpeää sinun käytöksestäsi tai kirjoituksistasi. Et näytä ymmärtävän aloituksen aihetta. Se ei ole toisten mollaaminen siitä, miten myötähäpeän tuntee. Siis: PIDÄ HUOLI OMASTA MYÖTÄHÄPEÄSTÄSI! :D.
En häpeä edes omasta puolestani, miksi siis jonkun toisen puolesta. Mutta ehkä et voi sitä käsittää jos et asiayhteydestä tiedä kelle kulloinkin kommentoidaan.
Osaatko muuta kuin sättiä toisia? Minusta sitä paitsi on vaikea tietä täällä aina kuka kommentoi kenellekin. Mutta kuten sanoitkin jos et asiayhteydestä tiedä kenelle kommentoin ;).
Aamuyön tunnit ovat kaikista parasta nukkuma-aikaa. Kannattaisi nukkua silloin niin jutut menisivät paremmin jakeluun.
Joo-o, venka tunne. Säälinsekaista häpeää että itsekin on joskus nolannut itsensä ja pelkoa siitä että että niinkin käy. Toivoo kuitenkin ettei niin kauheasti mokaisi että muut tuntevat myötähäpeää.
Myötätuntoa, ei paha..☺️
Jaa myötähäpeä.
Erittäin kiintoisa ilmaus. Kun ei kukaan oikeastaan voi hävetä jonkun toisen puolesta. Häpeäminen noin terminä koskee ainoastaan häpeää kokevaa, Myötähäpeä kai jonkinlaista omaa häpeää, jonka subjektiksi otettu joku muu.
Käytössä sana on yleisesti, itsekin sitä käytän. Useimiten sanahan on jonkinlainen säälin ilmaus. Siis tavallaan säälii jotakuta/jotain, samalla pelkää, että itse voi olla tehnyt samantyyppisiä typeryyksiä itsekin. Oikeastaa, koko termi perustuu pohjimmiltaan pelkoon. "Mitä toikin nyt meitsistä ajattelee".
Itsepuolustustermi, se kait se noin tiivistettynä on.
Jaa. No mä nyt häpeen moniakin asioita, mitä omassa elossani tapahtunut, omasta ansiostani. En kaipaa myötähäpeää, häpeän kyllä ihan itse. Jotkut kai on niin tollukoita, että typeryyden tehdessään eivät tajua itse asiaa ja muut sitten tavallaan häpeävät hänen puolestaan :D
=DW=
Minä koen puolestasi myötähäpeää esimerkiksi silloin kun puhut loukkaavasti lestadiolaisista tai muista uskovaisista. Siis sillain et voi raukkaa miten ajattelemattomasti puhuu, siis esomerkiksi. Tavallaan säälin jotta mokaat noilla puheilla itses.
Mnaah
"Minä koen puolestasi myötähäpeää esimerkiksi silloin kun puhut loukkaavasti lestadiolaisista tai muista uskovaisista. Siis sillain et voi raukkaa miten ajattelemattomasti puhuu, siis esomerkiksi. Tavallaan säälin jotta mokaat noilla puheilla itses."
=DW=
Tuota minä tuolla aikaisemmin just tarkoitin, että tuolla tavalla nostat itseäsi toista ylemmäksi, yrität pönkittää itsetuntoasi ja tavallaan halveksit toista siitä, mitä hän sanoo; "voi raukkaa, miten ..."
En sanoisi sitä myötähäpeäksi vaan halveksimiseksi.
Minä taas en näe asiaa ollenkaan noin. Minulla on käyttäytymisessäni tietty "etiketi" jonka koen oikeaksi ja hyväksi ja hyväksyttäväksi. Jos mielelstäni joku käyttäytyy tuon vastaisesti, koen MYÖTÄhäpeää eli häpeän hänen puolestaan, jotta voi rakkaa minkä meni tekemään, koska nyt munasi ihtesä. Siis minusta tunne selvästi lähemänä sääliä kuin halveksuntaa.
Ehkäpä se olet vain sinä, joka tunnet että toinen munasi itsensä, koska sinulla on erilainen "etiketti" kuin sillä toisella. Että "voi voi, kun ei osannut olla sellainen kuin minä tässä, yhtä hyvä ja mainio". Se ylimielisyys ...
Ja itsetuntosi kohoaa omissa silmissäsi, kun tunnet itsesi niin paljon toista paremmaksi, että sinulla on vara hävetä säälinsekaisesti tuota onnetonta tolloa ...
Nouto. Niissä tapauksissa missä minä koen myötä häpeää tapaus on niin ilmeinen että samaa tuntee moni muukin.
En tunne myötähäpeää DW:n päähänpinttymästä, potut ja lestaatit, lähinnä huvittaa. Ei kukaan ota kaiketi tosissaan, toivottavasti hän ei itsekään. Lestaatit. Useinkaan uskossa ei vikaa vaan sen harjalla ratsastavissa ihmisissä. Potut pitää ajatella vain pottuina ja arvostaa ruokaa joka on kaut'aikain pitänyt immeiset hengissä ja pitää edelleen.
Ps. Min en syö pottuja, mut kun uudet tulee saatan parikertaa ostaa
Häpeän tunne on niin voimakas tunne, etten viitsi edes muitten puolesta sitä tuntea.
Jos joku jonkun mokan tekee, niin tekee, mitä siitä, niinhän kaikki tekevät mokia ja erehdyksiä elämässään.
Joskus lapsena nolotti jotkut asiat, mutta se oli ohimenevää myötähäpeää, jota en edes ymmärtänyt, miksi kaverini häpesi sitä että hänen isänsä nimi oli Jaakko, esimerkiksi.
Jos joutuu yleiseen tilaisuuteen, jossa joku esittää jotakin vähän tai enemmän alakanttiin tai hänen taitonsa ei oikein riitä esitykseen, tai innostuu puhumaan kiusallisesti ohi yms, niin silloin kyllä enemmän pohdin, kuinka hänen kannattaisi petrata esitystään kuin säälittelisin ja kokisin häpeää hänen puolestaan.
Jokainen saa itse kokea omat häpeänsä, jos haluaa sellaisen tunteen kokea.
Kun joku möykkeröi ja oikein öykkäröi niin enemmän se harmittaa ja keljuttaa ja suututtaa. Voin toki asettua hänen läheisensä tai omaisensa asemaan ja harmitella, jos huomaan, että hän kokee vierelläni häpeää moisesta öykkäröinnistä.
Kummallinen aloitus.
Hyvin varovaisia kommentteja palstalaisista.
Lähinnä naamioitu juttuihin julkkiksista ja heidän ohjelmistaan.
-
Myötä-häpeä on prostituution jälkeen vanhin ammattimainen tunne.
Kummankin synnyttää kateus.
Kun ei itsestä ole, on pakko keksiä sieluaan lepyttelevä mieli.
-
Henkilö-kohtainen häpeäni kohdistuu Vero-YLE:oon.
Ns. Ammatti-ihmiset luovat jotain minkä he uskovat olevan aikuista.
Minusta lasten ohjelmat, lukuun-ottamatta Pikku-Kakkosta, pitää jättää maksetuille mainos-kanaville.
YLE ei saisi käyttää veroja julkkisten mainostamiseen.
Pah, taisinpa sortua jankuttamiseen.
Mutta niinpä he sortuvat aina toisetkin myötä-häpeilijät.
H.
Koen myötähäpeää silloin, kun jotakuta julkisesti kiusataan syyttä eli mollataan oikein joukkovoimalla ts. myötätuntoni on uhrin puolella.
Yhteiskunnallinen myötähäpeä kohdistuu tätä sote-sotkua valmistelleisiin ihmisiin, joilta ei ainakaan koulutusta puutu. Mahtaako kukaan heistä kehdata naamaansa esitellä, kun sote-sekoilu alkaa käytännössä vuonna 2019? Tulossa on isompi katastrofi, jossa veroeurot pyörivät kansalaisen taskusta kilpailun alttarille nopeammin kuin sika juoksee.
Sanottiin, että kateudesta johtuvaa. Sitä en kyllä allekirjoita. Myötähäpeän toisen nolosta tilanteesta, en haluaisi hänen tilalleen. Eikös se kateus ole sitä, että toisella on jotain sellaista mitä itsellä ei ole ja haluaisi sitä muttei voi saada.
"Kun ei itsestä ole, on pakko keksiä sieluaan lepyttelevä mieli."
H.
En minäkään allekirjoita jotta kateudesta. Monesti myötähäpeän kohde käyttätyy/puhuu sillä tavoin , että jos itse käyttäytyisi tai puhuisi, häpeäisi. Sitä myötähäpeä. Mutta tämä jonka puolseta häpeää, ei ymmärrä sitä, hänestä se on jollain tapaa hianoo käyttäytyä sillain et luulee toisten ajattelevan hänen olevan esimerkiksi joku filosohvi vaikka totuus on toinen.
Ja katin kontit. Kaikki ihmiset sanovat ja tekevät joskus asioita joita katuvat ja sitten nolottaa. Kaikki ihmiset eivät vain tunnusta sitä saatika esittele noloja juttujaan ihan ilmaiseksi ilmoille toisten ihmeteltäväksi.
Kenenkään totuuksistakaan ei kannata huolta kantaa koska joka ikisellä iikalla ne ovat omansa. Ts. sinun todellisuutesi on aivan toinen kuin minun etkä silloin voi tietää minun totuuksistani mitään. Joten miksi 'huolehdit' tai vaivaannut kenenkään filosofioista ensinkään.
Ihailen noin selkeäsanaista kommenttia ja kommentin sisältöä.
Kiitos!
Kelle nää puhut?
Kaikille. Kaikelle kansalle korvesta kaupunkiin liian nopeasti könynneelle. Ulkoiset asiat, aiheet ja jutut ovat kaupunkilaisia, sisäiset mielen maisemat uinuvat vielä korven kätköissä ja metsämättäitten siimeksessä.
Kiitos vastauksista, En taidakaan olla ainoa myötähäpeän tuntija.
Outoahan se on ettei useinkaan voi puuttua asiaan tai tilanteeseen mistä tunne syntyy.
Myötähäpeä kertoo ainoastaan ja vain ihmisen ahdasmielisyydestä. Että joku elämän ja maailman asia ei sovi hänen ahtaan mielensä maisemaan. Miksi hemmetin ihmeessä pitäisi hävetä jonkun toisen puolesta?
Varsinkaan kun itsensäkään puolesta ei kannata, häpeä ei ole hyväksi luonteelle, itsensä kasvattamiselle ja kehittämiselle. Häpeäjät pyörivät yleensä liian pienessä piirissä oman napansa ympärillä ja siihen ympyrään mahtuu hävettävän vähän elämää.
Niin se on.
Jokainen mokaa joskus. Jotkut vieläpä vähän useamminkin kuin toiset.
Mutta jos ihminen osaa nauraa itselleen ja mokilleen, niin ei siihen tarvita silloin myötähäpeämään jotain ammattihäpeäjää, joka tuntee "ymmärtävänsä" hävetä toisenkin puolesta.
Nuorena epävarmana sitä joskus tosin toivoi, että maa aukenisi jalkojen alla ja nielaisisi kitaansa. Niillekin tapauksille osaa aikuisena jo nauraa makeasti ja ihmettelee kuinka ne silloin tuntuivat niin hävettäviltä.
Ai että "Myötähäpeä kertoo ainoastaan ja vain ihmisten ahdasmielisyydestä."?
Sinä (ja monet muutkin täällä) siis tiedätte täsmälleen mitä myötähäpeä on, ja mistä sen tunteminen "ainoastaan ja vain" kertoo? Annat yksiselitteisen merkityksen sanalle, mutta antamasi merkitys ei kuitenkaan lähde itse sanasta?
"Myötä" tarkoittanee useimmiten ja tässäkin tapauksessa yhdessä/mukana/rinnalla/vierellä/kanssasi jne., olemista/osallistumista/jakamista/kokemista. Ei siis kenenkään PUOLESTA vaan YHDESSÄ, VIERELLÄSI.
Joku voi samastua omien aiempien kokemustensa johdosta, toinen samastuu muuten vain, joku voi oman herkkyytensä takia olla altis myötäelämään, joskus mukana voi olla vähän suutahtanutta 'tämä-on-väärin' tunnetta ja mitä nyt milloinkin.
Varsinaista saivartelua. Myötä ja mukana positiivisessa mielessä on aivan eria asia kuin häpeän myötäily, joka on negatiivisuutta huipussaan. - "Tellukalle" täydet pisteet: twelvepoints.
?
Sana kuitenkin on MYÖTÄhäpeä.
Mitähän tämäkin on tarkoittavinaan: "Myötä ja mukana positiivisessa mielessä on aivan eri asia kuin häpeän myötäily, joka on negatiivisuutta huipussaan."
Ja jos oli minulle osoitettu niin mikä kohta tekstissäni sai sinut minulle noin kirjoittamaan?!
En ole kirjoittanut sanaakaan häpeän myötäilystä, itseasiassa en edes tiedä mitä se on.
Lempilauseeni tai mottoni: myötäile, elämä on helpompaa. Myötäileminen tarkoittanee sitä, ettei pane hanttiin, pistä 'jarruja päälle', estele, hangoittele ... vaan kulkee myötäillen minne virta eli elämä kuljettaa. Häpeämättä.
Tuollaiseen virran vietävyyteen tarvitaan tietynlainen vietävissä oleva luonne. Meitsiltä se ei onnistuisi. SEn verran on omia ajatuksia elämän sisällöstä :).
No niinpä. Juuri sellaiset tyypit, joilla "on omia ajatuksia elämän sisällöstä" ovat kaikista hankalimpia tapauksia siinä vaiheessa kun se elämä yllättää ja vie vaikkapa terveydenhuollon puolelle ja osastoille, joissa hoitohenkilökunta koettaa auttaa ja hoitaa parhaansa mukaan mutta jääräpääjänkkä joka ei ymmärrä omaa parastaan omien ajatustensa takia, ei anna tehdä mitään.
Myötäily ei todellakaan tarkoita että antaa virran viedä vaan sitä, että tietää koska joku toinen tietää ja osaa paremmin. Että osaa suhtautua ja asennoitua ja ottaa opiksi eli ajatella oikein. Ts. kun virta vie, täytyy osata soutaa ja huovata, sellaisella on vielä enemmän ajatuksia.
Miten tekstisi liitttyy myötähäpeään? Minä vastasin tähän: "vaan kulkee myötäillen minne virta eli elämä kuljettaa". Häpeämättä. Lue ketjua ja ymmärrä mihin kenekin kommentit liittyy. Kun vastaat yksittäisiin kommentteihin, irroitat ne asiayhteyksistä ja silloin kommenntisi mevät vai räkytykyksen puolelle.
Mitäpä jos lukisit itse. Vai onko luki-luki? Viestissäsi jota kommentoin, ei myöskään puhuta mitään myötähäpeästä. Asiayhteyskin oli ilmoitettu varsin hyvin lainausmerkeillä ja lainaus oli omastasi jotta yritäpä uudelleen.
Hassua kumminkin kun enemmistö määrittelee häpeän.
En tunne "myötä häpeää", kuin oman perheen "mokailusta", siis mieheni ja lapsteni.
Mieheni "mokailee" aina juovuksissa mielestäni ja lapseni (toinen) on ....sanoisinko olevinaan "hieno", kun jättää aina ruokaa lautaselle? Jostain on lukenut, että se on hieno ele, että ruokaa oli riittävästi?
Toisten "mokailuista" en koskaan koe myötähäpeää, vaan joskus, harvoin, olen ilmeisesti se vahingoniloinen, joka tunnen, että sattuipas sinullekin? Niin minullekin joskus?
lukiessani "kuninkaallisten" yrityksistä olla siniverisiä
bättre folk
parempia kuin muut kaksijalkaiset.
Laitan lukuvinkin.
Edesmenneeltä Outi Nyytäjän kirja "Menestys ja moraali".
Kirjassa on mm. itsensähäpäisystä vrt. BB. Tulinkin seuranneeksi yhden kauden sarjaa tuon kirjan perusteella.
Isohoo kirjoitti kateudesta: ehkä se, että joku uskaltaa, heittäytyy, menee mukavuusalueensa ulkopuolelle ja kokee jotain uutta - hyvääkin, voi aiheuttaa kateutta. Teon tulos on mielestäni se, aiheuttaako myötähäpeää.
Koen MYÖTÄhäpeää lukiessani "kuninkaallisten" yrityksistä olla siniverisiä
bättre folk
parempia kuin muut kaksijalkaiset.
Ja yleensä kun joku yrittää olla hienompi tai parempi kuin on.
Urbaani sanakirja määrittelee myötähäpeän näoin ja näin minäkin sen koen:
"ulkoisesta ärsykkeeestä vastaanottajaan siirtyvä häpeäntunne, jota lisää tunne siitä, ettei ärsyke itse älyä hävetä itseään"
Elikkäs nuotin vierestä, epäpuhtaasti laulava kilpailija ärsyttää kuulijaa, jos esim. kilpalaulajalla ei ole ns. korvaa erottaa väärät sävelet ja tämä ei tiedosta tätä, mutta edellyttää, että vastaanottajalla ns. musiikkikorva
Määrittely sitten kyllä töksähtää: ärsyke ei voi hävetä - ärsykkeen omaavan pitäisi älytä hävetä...
Mielestäni määrittely on hävettävän vajaa...
Lähestyin sitä aiemman mallin kautta.
Tuotahan sinulle on yritetty änkyttää jo monta kertaa, että se on vain sinun itsesi (negatiivinen) tunne ja samalla tunnet olevasi jotenkin toista älykkäämpi, koska "älyät" hävetä häntä vaikka hän sinua tollompiana ei itse sitä "älyä" tehdä.
Kohottaa itsetuntoasi, kun tunnet itse olevasi toisen yläpuolella älyllisesti.
Koko maailmankaikkeuden ja yleisen myötähäpeän tunteen pohja ja pohjustus ei ole siilenä -nimimerkissä tai sen aikaansaamaa. Joten pysypäs pois mun iholtain ja keskity olennaiseen jos pystyt.
Noinkin tuon märittelyn voisi ymmärtää. Minä kuitenkin aattelin että siinä tarkoitettiin:
ulkoisesta ärsykkeeestä vastaanottajaan siirtyvä häpeäntunne, jota lisää tunne siitä, ettei ärsykkeee tuottaja ei itse älyä hävetä ärsykettään."
No, lisäys tuottaja selittää, mutta silti vastaanottajalla pitää olla edellytykset.
Maalaustaiteessa toinen haltioituu ja toinen ajattelee, tuokaa maalipurkit, niin sutaisen samanlaisen. Sitten on taiteenteoriat.
Jne jne.
Entä sairaudet, voinen puhuu potevansa kaikenmaailman vaivoja, mutta touhuaa kuin duracel-pupu tai lintsari, kun pitää tehdä joulukortit,
laittaa puutarhaa, lepasta jne. asiat, mitkä lipsahtavat jossain toisessa yhteydessä.
Onko kyseessä myös moraaliongelma?
Kateutta voisi löytää toki tässäkin: poteeko se, joka ei ole niin härski eikä teeskentele tai jonka moraali ei salli, harmittelee ettei kykene olemaan yhtä härski. Hmmm,
Eihän tuossa tarvita mitään älliä, vaan jokin ominaisuus.
Esim absoluuttinen sävelkorva, jos puhutaan musiikista.
Jossain asiassa jonkun oma moraali.
Jännä etten näe noiden esimerkiksi yhteyttä myötä häpeää, siis en koe h
Myötä häpeää esimkatsoessani maalausta, jonka voisin sanoa kykeneväni itsekin maalaamaan. Enkä osaa yhdistää kateutta minkäänlaiseen myötähäpeään. Itse koen myötä häpeää aika harvoin ja se yleensä liittyy minun mielestäni epäsoveliaaseen käytöksen, eli myötä häpeää on tuolloin minun oma kokemukseni. En ymmärrä miksi toisten pitäisi minua siitä lähteä sättimään.
En säti sinua, koska jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Työnnän vain lisää näkemystä ja laajentaa aloitusta ja saathan korjata tai täydentää niitä sinäkin.
Eihän myötähäpeään ole yhtä selitystä, kuten monien kirjoituksista näkee.
Mielestäni se ei ole pelkkä kokemus tai havainto. Minusta kateus voi sivuta myötähäpeää, ei edellytä sitä. Kateus kohdistuu toiseen asiaan, esim. uskallukseen, pokka pitää. Ja kuten kirjoitin myötähäpeä liittyy tulokseen, kirjoitit ärsykkeeseen, mikä olisi sama asia. En tiedä, miten kokemus sitten vaikuttaa ja millaisia rimoja ihmiset laittavat tai, mikä riittää, saatikka syntyykö elämystä.
Turussa Wäinö Aaltosen museossa oli taidenäyttelyssä Sika-Messias.
No päästäänkin taiteilijan intentioon. Provo. Miksi. Vastaanottajana inhotti ja
tunsin myötähäpeää niidenkin puolesta, joita "teos" varmasti loukkasi kuvana.
Mutta j
Onkin
Institutionaalisenkin määrittelyn kautta, kun on ripustettu taidegallerian seinille, teos on taideteos. Taideteos = ikuisen määrittelyn aihe.
Aloitushan on mielenkiintoinen.
Aloitus on mielenkiintoinen enkä tarkoittanut juuri sinun sättivän minua vaan kirjoituksista löytyy sellainenkin :).
Nimenomaan minäkin näkisin että myötähäpeän kokemus on kunkin yksilöllinen tapa ja arvoihin liittyvä asia. Joku toinen voi kokea myötähäpeää sellaisesta josta toinen ei näe mitään aihetta. Itse paremminkin ihailen esimerkiksi näyttelijöiden uskallusta heittäytyä rooleihinsa, kuitenkin tosielämässä ja tositeeveessä jossa ihmiset ovat itsenään, joskus koen kyllä heidän puolestaan myötähäpeän tunteita, ja kuten aiemmin kirjoitinkin. Ja vielä että jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja tuntemuksiinsa.
Jep. Noita sanoja komppaan.
En tiedä, mikä söi tuolta tekstistä sanoja, mutta viis niistä: virta tuli, virta vei...
Niin se varmaan onkin.
Häpeäkasvatuksen tulos, mikä on jäänyt sisälle muhimaan. Mitä on opetettu jo lapsena häpeämään, olkoon sitten vaikka jostain tietyistä määrätyistä normeista poikkeava käyttäytyminen tai jollakin toisella ehkä nuotin vierestä laulaminen, niin sen tuntee hävettäväksi vielä aikuisenakin jopa jonkun toisenkin tekemänä.
Usein jopa vieläkin kuulee, kun lapsille sanotaan, että "nyt saat hävetä", jos ne tekevät jotain tyhmää. Tai "kyllä sinun takiasi saa hävetä".
Aina se kuulostaa yhtä pahalta korvaani, sillä kyllä kaikkeen käyttäytymiseen pitäisi löytyä joku järkevä syy, eikä suinkaan vain se, että muuten saa hävetä. Jos ei järkevää syytä johonkin kieltoon tai käskyyn löydy, niin silloin ne säännöt ovat turhia, joutavia.
Minusta on kaksi eri asiaa, tunteeko häpeää omasta vai toisen puolesta. Jos omasta, sitä voi muuttaa, jos toisen, sitä ei mutta voi silti kokea myötähäpeää toisen puolesta.
Esimerkiksi jos pieraiset isosti ihmisten keskellä ja pidät sitä luonnollisena, minä tunnen myötähäpeää puolestasi, koska et ymmärrä että piereskely ihmisten ilmoilla ei kuulu hyviin tapoihin.
Katopas vaan.
Siitä onkin aikaa, kun siilimuorin jutut ovat kääntyneet pieru-pissa-kakka jutuiksi.
Yhteen aikaanhan ne kaikki peräaukosta tulevista puhumiset olivat oikein tunnussävelesi.
Ei, en tuntisi myötähäpeää toisen pieremisistä. Paras vain, ettei tee sitä suoraan minun nenääni. Silloinkaan en tuntisi häpeää hänen takiaan, vaan melkoista ärtymystä ja luultavasti käskisin hänen painua jatkossa kauemmaksi paskalle. Kauempana ei muuta kun antaa paukkua, ennenkuin suolensa repeää kaasujen voimasta.
Jos joltakin vahingossa pääsisi pyllistellessään paukku vaikka ihan vieressänikin, niin sitten antaisin olla kommentoimatta. Ajattelisin vain, että tuollaistahan sattuu. Ehkä nostaisin kädet ylös.
Sinut on siis opetettu häpeämään pieremistäsi vain sen takia, ettei se kuulu hyviin tapoihin. Ja sitten häpeät toistenkin pieremistä.
Pieru oli yksinkertaistettu versio kokemastani myötähäpeästä kun et muutoin näytä ymmärtävän mitä tarkoitan. Mutta ei mennyt nytkään perille.
Kyllä minä ymmärrän, että kaikki (huono) käyttäytyminen, mitä sinut on jo lapsena ympätty häpeämään (tuntemaan syyllisyyttä), nostattaa sinussa vieläkin häpeää myös toisissa nähtynä, kun samaistat sen toisenkin (huonon) käyttäytymisen itseesi.
Sitähän ole tuossa aikaisemminkin tolkuttanut kai muutamankin kerran.
Joka. Turha jatkaa. Samaa levelä ei löydy.
Siis juup ja leveliä
Luulisi asian tulleen selväksi jo ketjussa paljon aikaisemminkin.
Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan.
Tämän aamun uutisissa on taas puhuttu maakunta&yhtiöittämishimmelistä. Tämä kaikki sekavuus tulee työllistämään suurin määrin lakimiehiä ja oikeuslaitosta. Ja sehän MAKSAA.
Tunnen siis myötähäpeää Hallitusta kohtaan. Se yksityistämishimossaan ajaa vain hyvin tienaavien ryhmien etua.
Et ole häpeäsi kanssa yksin. Ilmoittaudun.
Minä taas tuossa asiassa en koe ollenkaan myöstähäpeää Ehkä taitamattomuutta ja näköalattomuutta.
New-Age
Kirjoitit: "Turussa Wäinö Aaltosen museossa oli taidenäyttelyssä Sika-Messias.
No päästäänkin taiteilijan intentioon. Provo. Miksi. Vastaanottajana inhotti ja
tunsin myötähäpeää niidenkin puolesta, joita "teos" varmasti loukkasi kuvana."
Selvennätkö miksi tunsit myötähäpeää heidän puolesta joita "teos" loukkasi?
Minä olisin tuntenut myötähäpeää taiteilijaa kohtaan (jos olisin, en ole nähnyt sitä).
Niinpä selvitän. Puolesta, koska kuulun joukkoon... Ja myötähäpeäni oli juurikin taiteilijaa kohtaan. En muista, mitä teoksesta aikoinaan kirjoitettiin. Wikistä löytyy. Minulle Sika ja Messias jo rinnastuksena on vastenmielinen. Ristiinnaulitsemisella on keskeinen merkitys kristinuskossa.
Syyte ja tuomio jumalanpilkasta, tarkistin.
Katso kuvahakuna googlesta, y m m ä r t ä n e t.
Hyvä kun kysyit. Jäi osa kirjoittamatta. Välillä oletan, että lukija jo muutamasta viittauksesta oivaltaa.
Kiitos paljon, N-A!
Hämärästi nyt muistan tuon kohun aikoinaan.
Kyllä minäkin myötähäpeää tunnen.
Sinänsä taiteilija on taitava, mutta aihe ei.
Yleensä olen näppärä hoksaamaan jos on tietoa aiheesta :) En pidä pitkistä teksteistä joissa kaikki on pureskeltu valmiiksi.
Kun nään Antti Rinteen ja Vilunkiville Niinistön.
Joskus myös lihavien ihmisten seurassa