Olen 23-vuotias nuorimies ja minulla on yksi sukulainen, veli, joka on 16 vuotta minua vanhempi. Jossakin saattaa olla pikkuserkkuja, mutta en tiedä missä. Me omistamme isän perintönä maatilan, jolla veljeni asuu, minä asun muualla. Minulle lankeaa työvelvollisuus tilalla, koska omistamme sen yhdessä. Mutta veli on "isäntä" ja komento sen mukaista.
Hän on tottumut määräilemään minua, koska on niin paljon vanhempi ja "viisaampi". Eikä minusta ole vastaan sanojaksi. Olin 9. luokalla kun jäimme orvoiksi ja komento alkoi. Pari kolme kuukautta hautajaisten jälkeen veli otti vitsan käyttöön. Sitä tarjoiltiin tasaisen tiheään ja olin täyttänyt jo 19 v, kun veli yritti ajaa minusta murkkua ulos piiskan voimalla. Pakaroistani kyllä näki jälkikäteen, että tosissaan oli karhattu ja kaipa se lähti, kun olen saanut olla sen jälkeen rauhassa. Tosin on minua tukasta taluteltu ja muuta sellaista senkin jälkeen.
Tänä keväänä meillä oli metsänistutusta aika iso määrä ja se piti suorittaa viikonloppuna, että minä kerkesin täysillä mukaan. Saavuin perjantaina paikalle, mutta en viitsinyt jäädä veljen komenneltavaksi, vaan lähdin tapaamaan entisiä kavereitani. Viinaa en ole paljoa käyttänyt, mutta nyt kokemattomuus kostautui. Minun oli mentävä illan päätteeksi taksilla kotiin, veljeä on tohtinut missään nimessä soittaa hakemaan.
Aamulla jo ennen seitsemää veli kolisteli herättämään minua, minusta tuntui, että teki sen ilkeyttään. Oli illalla kuullut minun tuloni ja arvasi, että olo on huono on. Kerrankin se oli oikeassa.
Veli poistui huoneesta ja minä jäin odottelemaan kuolemaani, joka ilmeisesti hiippaili jossain lähettyvillä. Olo oli sellainen, että tiesin toipumisen vievän pitkän aikaa. Mutta veli palasi hetken kuluttua ja sillä oli mukanaan kunnioitusta herättävä koivupiiska. Minut revittiin sängystä ja pikkuhousut lähtivät samaan hengenvetoon. Sitten alkoivat perinteiset piiskajaiset. Kumpaankin päähän sattui niin vietävästi, eikä minusta löytynyt juurikaan vastusta. Peräpeili oli toista viikkoa kirjavana ja muuistutteli tapahtuneesta.
En edes viitsi kirjoittaa mitä kaikkea veli saarnasi voitokkaan temppunsa jälkeen. Mutta ensi kesänä maalataan kaikki rakennukset ulkopuolelta, eikä minua pelasta, vaikka nukkuisin farkut jalassa. Veli on avannut sellaisen lippaan, että sitä ei kevin enää suljeta.
Olen miettinyt, kuinka erotan oman osani perintötilastamme. Veljelle en ole vielä tohtinut sanoa asiasta mitään, siitä tuskin pelkällä huutamisella selvittäisiin.
Hän on tottumut määräilemään minua, koska on niin paljon vanhempi ja "viisaampi". Eikä minusta ole vastaan sanojaksi. Olin 9. luokalla kun jäimme orvoiksi ja komento alkoi. Pari kolme kuukautta hautajaisten jälkeen veli otti vitsan käyttöön. Sitä tarjoiltiin tasaisen tiheään ja olin täyttänyt jo 19 v, kun veli yritti ajaa minusta murkkua ulos piiskan voimalla. Pakaroistani kyllä näki jälkikäteen, että tosissaan oli karhattu ja kaipa se lähti, kun olen saanut olla sen jälkeen rauhassa. Tosin on minua tukasta taluteltu ja muuta sellaista senkin jälkeen.
Tänä keväänä meillä oli metsänistutusta aika iso määrä ja se piti suorittaa viikonloppuna, että minä kerkesin täysillä mukaan. Saavuin perjantaina paikalle, mutta en viitsinyt jäädä veljen komenneltavaksi, vaan lähdin tapaamaan entisiä kavereitani. Viinaa en ole paljoa käyttänyt, mutta nyt kokemattomuus kostautui. Minun oli mentävä illan päätteeksi taksilla kotiin, veljeä on tohtinut missään nimessä soittaa hakemaan.
Aamulla jo ennen seitsemää veli kolisteli herättämään minua, minusta tuntui, että teki sen ilkeyttään. Oli illalla kuullut minun tuloni ja arvasi, että olo on huono on. Kerrankin se oli oikeassa.
Veli poistui huoneesta ja minä jäin odottelemaan kuolemaani, joka ilmeisesti hiippaili jossain lähettyvillä. Olo oli sellainen, että tiesin toipumisen vievän pitkän aikaa. Mutta veli palasi hetken kuluttua ja sillä oli mukanaan kunnioitusta herättävä koivupiiska. Minut revittiin sängystä ja pikkuhousut lähtivät samaan hengenvetoon. Sitten alkoivat perinteiset piiskajaiset. Kumpaankin päähän sattui niin vietävästi, eikä minusta löytynyt juurikaan vastusta. Peräpeili oli toista viikkoa kirjavana ja muuistutteli tapahtuneesta.
En edes viitsi kirjoittaa mitä kaikkea veli saarnasi voitokkaan temppunsa jälkeen. Mutta ensi kesänä maalataan kaikki rakennukset ulkopuolelta, eikä minua pelasta, vaikka nukkuisin farkut jalassa. Veli on avannut sellaisen lippaan, että sitä ei kevin enää suljeta.
Olen miettinyt, kuinka erotan oman osani perintötilastamme. Veljelle en ole vielä tohtinut sanoa asiasta mitään, siitä tuskin pelkällä huutamisella selvittäisiin.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.