Osaaminen terveyskeskuksissa

Kyllä kateus tekee kolkkoa jälkeä ja siitä ei hevin eroon pääse.
Jos voi antaa lapselleen koulutuksen se on vanhemmille kunnia asia, mutta voi myös kasvattaa omaa pienen pään sisältöä niin että osais pitää sormet tarkussaan.
Noita ilkeilyjä ei enää tarvita tässä iässä.

Tahallasi vääristelet tuota lääkärin äidin kirjoitusta. Hän tuntee asian läheisemmin kuin muut, koska on sukua. Moni terveyskeskus toimii hyvin juuri vastaavan lääkärin takia.

En usko, että hyvään hoitoon mitään lääkärien äitiyttä tarvitaan. Äiti on tietysti ylpeä etevästä tyttärestään, mutta ?

Älkää vääristelkää!
Kukin lukee kuten tahtoo ja on valmis antamaan oman mielipiteen?
Ei tästä ketjusta saa selvää kuka ja kelle kukin kirjoituksensa osottaa.
Samaa jankutust löytynee kaikista teksteistä.

Minusta on hyvä että keskustellaan siitä miten kokee oman terveyskeskuksensa palvelut. Voi tulla tunne että on yksin ja ainoa joka ei saa hoidetuksi vaivojaan ja se taas aiheuttaa stressiä joka lisää pahanolontunnetta. Vertaistueksi nimitetään nykyään kun ihmiset toisilleen uskoutuu, ennen se oli sitä kun ystävän luo piti mennä itkemään ja sai lohtua. Sydänystäväksi sanoi äitini kun lähti Helenan luo ja tuli helpottuneena kotiin. Sydänyhdistys tarjoaa nykyään vertaistukea. ❤️🐈🐕

Epäonnistumiset jäävät paremmin mieleen.
7-vuosikymmenen ajan kokemuksiini mahtuu toki onnistumisiakin.
Penskana murtuneen kyynärvarren paikoittaminen ja kipsaus, kyynärpään hermon vapauttaminen, oikean käden etusormen murtuman paikoittaminen ja kipsaus, pukamaleikkaus, jalkaterän suuren haavan ompelu ja varmaan jotain muutakin.

Mutta siitä osamisen tasosta! Kun ukko menee 2" x 4" kainalossa sunnuntaipäivänä päivystykseen näyttämään nilkkaansa ja lekuri, käänneltyään jalkaterää, sanoo, että se on revähtänyt, hoitaja laittaa liimasiteen, niin jotain on poskellaan. Jos se olisi ollut vain revöhdys niin liimasiteestä ei olisi ollut hitonkaan hyötyä vaan se olisi pitänyt teipata.
Mutta kun se oli murtunut jonka työpaikkalääkäri tunnisti oitis. Kuvassa näkyi, että joku nilkan novikularis ( tai sellainen ) oli halki. Kipsissä 2,5kk.

Tai kun naapurin ukko vei minut keskukseen polveni jäätyä lukkoon ja riivatunmoisen pakotuksen ollessa päällä, niin hoitsu väänteli sitä ja vaatimuksestani lekurikin kävi vääntelemässä.
Ei muuta. Ei muvattu. Sain kerjätyksi kyynärsauvat.
Samalla viikolla kävi naapurin lekuri katsomassa sitä ja kehoitti poistamaan teipit.
Viimein, 6:n viikon jälkeen polvi kuvattiin ja sittenhän viihdyinkin leikkausaalissa 2,5h.

Minusta on hitonmoista välinpitämättömyyttä tai ammattitaidon puutetta kun tälläisiä, mekaanisia vaurioita ei tunnisteta eikä edes kuvata!!!!!!

Tuolla muussa yhteydessä olen kuvannut muutaman muun lekureiden mokan.Minusta niistä on vakavin se, ettei tk-lekuri tunnistanut peräsuolen syöpääni eturauhasen ronkkimisen yhteydessä, vaikka syöpä (30cm) alkoi aivan sulkijan tuntumasta.
Väärästä diagnoosista johtunut isäni kuolema on oma lukunsa.

Mutta onhan niitä onnistumisiakin ollut. Viimeinen oli murtuneen sääreni tapaus. Köntyttyäni arkipäivänä keskukseen niin kohtuullisen ajan kuluttua pääsin lekurille joka passitti kuvaukseen ja sieltä kipsaukseen. Sain jopa kyynärsauvat. Samaan aikaan yhtä kiroilevaa naista hyyssättiin pyörätuolissa toinen käsi kantositeessä. Kaikki kuulivat, että voi vittu kun koskee! Kaavuin kerrostalon pihalla ja naapurin eukko soitti ambulanssin. Perkele, että meikäläisellä on huono tuuri ku olkapää revähti. Jne. Jne.