suomen opetusjärjestelmä myytti

Saman totesin heti ensimmäisessä ammattioppilaitoksessa. Sitä ennen jo yläasteella. Opetetaan kaikkea turhaa paskaa millä ei tee mitään. Ammattikoulussa toistetaan samat jutut mitä yläasteella ja siihen päälle itsestäänselvyyksiä. Ei jaksanu istua siellä aivan idioottien puuhaa. Suunnitelmissa yrittäjyys. Saas nähdä miten käy. Suomen koulutusjärjestelmä yliarvostettua.

Varsinaista koulutusta on n. 2-3 kuukautta opiskelijasta riippuen. Siihen päälle 12 kuukautta työharjoittelua, joka saattaa koostua esimerkiksi siivoamisesta ja erilaisten tavaroiden kantamisesta. Uudet opiskelijat eivät saa enää kulukorvausta, vaikka työharjoittelupaikat saattavat olla jopa kahdenkymmenen kilometrin päässä kotoa. Vastaavaa kouluttajaa lukuunottamatta, kukaan ei välitä opiskelijan työturvallisuudesta eikä siitä, oppiiko oppilas koulutuksen aikana yhtään mitään. Koulutuksen yleistilasta järjestetään kolmen tunnin mittainen puuduttava saarna, jonka tarkoituksena on syyllistää oppilasta koulutuksen laadusta.

Olettaisin nyt että aika paikkakuntakohtaista taitaa olla tämä laatu sitten? Esim. Sedussa (Seinäjoella) kävin aikuispuolella kokkipuolen. Olen tyytyväinen, sekä joustoihin perheellisenä, että koulutustasoon. Opettajat olivat mukavia ja ihan kirjaakin käytettiin alkuun. Harjoitteluja oli tietenkin paljon, jjosta saatiin palautetta ja keskusteltiin . Samoin koulun opetuskeittiössä tehtiin sekä itsellemme että myös asiakkaille. Muista aloista en tiedä, mutta olettaisin että nekin sujuu, ainakin Sedussa. Siivoojia vai puhdistsalaa mitä nyt onkaan niin näkyi hyvin käytävillä opettelemassa laitteiden käyttöä yms. Varmaan siis aika koulukohtaista tämäkin, miten toimii.

Jos nykytilanne on tuo mikä on ketjun aloittajan kuvaama, niin sitten ollaan pudottu täysin tyhjän päälle.

Olen aikanaan tuollaisen ammattikoulutuksen suorittanut, joka jo alkumetreillä paljasti miten se ammattitaito Suomessa rakennettiin ja miten se perustuu herra ties kuinka paljon tyhjän päälle.
Ensin kävin pari vuotta että sain perustutkinnon. Sitten hakeuduin täydentävään koulutukseen jossa täsmennettiin se ydinosaaminen.

Kas ensimmäisellä viikolla oli työnantajan edustajia valikoimassa porukkaa töihin. Kaikki ne jotka kieltäytyivät kohteliaasti, ja päättivät jatkaa koulun loppuun asti, saivat kyllä monessa kohtaa muistutuksen siitä että jäivät koulunpenkille. Ikäänkuin ei olisi saanut jäädä.

Koulun suoritin silkkaa piruuttani loppuun ja kävelin suoraan töihin koulun jälkeen.

Kaveri joka lähti silloin alkumetreillä töihin, oli hyvä esimerkki mitä siitä "työssä oppimisesta".

Osasi käyttää ja nimetä työkalut, ja laittaa palikat oikeinpäin paikoilleen niinsanoakseni, mutta työnantaja oli huolehtinut sen osaamisen riittävän juuri ja vain hänen tarpeisiinsa. Ei ollut mitään tarjottavaa kun joutui sitten myöhemmin hakemaan töitä.

Minulla oli. Vankka teoriapohja sielä käytännön osaamisen takana, eli kykenin soveltamaan ja mukautumaan, myös oikeasti kehittämään asian C kun annetaan eteen palikat A ja B. Kaveri ei osannut edes nimetä palikoita A ja B koska niitä ei käytetty hänen työnantajansa töissä. Tietämys oli siis supistettu palvelemaan vain yhtä työnantajaa.

Nyt jos tuo teoriapohja, kunnollinen koulutus, murennetaan, niin paljastuu taikasanat "työharjoittelu" ja "työssäoppiminen".

Kohti orjayhteiskuntaa, joka mataa työharjoittelusta toiseen,eikä kykene laittamaan vastaan koska sillä ei ole kunnollista koulutusta taustalla, että voisi oikeasti tehdä valintoja.

Hain vuoden alkupuolella lähihoitajaopintoihin aikuiskoulutuksen kautta. Jo hakuvaiheessa tuli selväksi, että opetus on tyyliä: opettajat monistaa kirjoista pari sivua sieltä täältä, opiskelijat laitetaan tekemään esseitä opittavista aiheista, opettaja vastaanottaa esseet, lukee otsikot, katsoo esseen pituuden ja antaa arvosanan (on se rankkaa tuo opettajan työ). Ja sitten kuvitellaan, että opiskelija osaa ne asiat, joista esseen kirjoitti…

Välissä on sitten käytännön harjoittelua, jota ennen käydään monisteilla läpi miten ihmistä hoidetaan ja harjoittelutyöpaikka sitten näyttää miten se menee oikeasti. Vaikeimmissa hoitotoimenpiteissä käytetään sitten nukkea ja kaikki voiva kokeilla kerran katetrointia, jos hyvin käy. Oppiihan sen sitten töissä, oikealla potilaalla *hirnunaurua*.

Niin ja opinnoissa on tosiaan kaikenlaisia lapsille suunnattuja leikkejä. Onhan tuokin ”toimintaa” toki, mutta kyllä on suomen koulutuslaitos tällä hetkellä ihan persiillään. Tuntuu, että tehtiin kaikkea muuta kuin itse asiaa.

Lähihoitajaksi voisi oppia aivan helposti puolessa vuodessa, sairaanhoitajaksi oppisi aivan helposti 1½ vuodessa, jos opinnoista poistettaisiin juuri se turha täytepaska ja keskityttäisiin ihan aikuisten oikeasti opiskelemaan. Siihen päälle toki sitten käytännön harjoittelut, mutta nekin voisi suunnitella paremmin, että saa mahdollisimman laajan kuvan.

Mutta, jos suuri osa opinnoista on kaikenlaista turhanpäiväistä paskaa, niin tokihan siihen sitten saadaan lisävuosia.

Soveltusuuskokeissa käytetään sellaisia psykologisia testejä, joita ei nykypäivänä enää edes hyväksytä tieteellisiksi testeiksi. Testaajat tietävät tämän itsekin, mutta koska koulussa on niin ammattitaidotonta porukkaa valitsemassa, he uskovat, että ne mittaavat oikeasti jotain. Ainoat tahot, jotka näistä soveltuvuuskokeista hyötyvät, ovat soveltuvuuskokeiden pitäjät. Se on oikeasti huijausta koko soveltuvuuskoesektori.

Pääsin sisään, mutta koin opetuksen laadun olevan niin surkeaa, että alkoi hävettää lähihoitajaksi valmistuminen, joten vaihdoin alaa. Tiedä sitten mihin suomalainen terveydenhoito jatkossa menee, tai koulutus, mutta itsellä kyllä aukesi silmät apposen ammolleen suomalaisen terveydenhuollon ”laadun” suhteen.

Kaikki lähtee koulutuksesta ja sen pitäisi olla oikeasti korkealaatuista, jotta saataisiin valmistumaan korkealaatuiset ammattilaiset.

Ammatillinen koulutus ei Suomessa koskaan mitään hyvätasoista ole ollutkaan. Suurin syy lienee, että koulutuspolitiikkaa on tehty pitkään aluepolitiikan ehdoilla. Joka niemessä ja notkossa on oma pieni amiska, jonka taso on sitä mitä odottaa sopii, kun paikallisen kunnnallispoliitikon kaverin puolisolle on pitänyt saada opetusvirka. jos homma hoidettaisi tehokkaasti ja tasokkaasti, niin 5,5-miljoonaiselle kansalle riittäisi hyvin noin 5 ammatillista oppilaitosta. Ne voisi sijoittaa sellaisiin talouden keskittymiin, missä on tarjolla myös pätevää ja motivoitunutta työvoimaa ja missä yhteistyö työpaikkojen kanssa toimii luontevasti. Vaan ei taida sopia nykyiselle päämisteripuolueelle ... ;-)

Suomen koulutusjärjestelmän hyvä maine johtuu peruskoulun oppimistulosten menestymisestä kansainvälisissä PISA-mittauksissa. On koulutusjärjestelmässä silti paljon muutakin hyvää, esim. se, ettei enää tarvitse 10-11-vuotiaana hakea oppikouluun, vaan kaikki menevät peruskouluun ja oppilaiden koulunkäyntiä tukemaan on monenlaisia apuja saatavilla. Edelleen hyvää on että meillä on kotitalous ja liikunta oppiaineina. Ehdoton suuri plussa on, että opiskeluja voi jatkaa sekä ammattikoulun että lukion jälkeen eteenpäin korkeakouluasteelle. Opintoja myös järjestetään monimuotoisesti, mikä mahdollistaa opiskelun myös aikuisena työn ja perheen kanssa. Tästä on etua erityisesti niille, joiden vanhemmat ei kotona kannustaneet opiskelemaan tai jos muuten ei koulussa menestynyt murrosiässä.

Ammattikoulutuksen tuloksiin vaikuttaa suuresti oppilasaines, joka nykyään on suurimmaksi osaksi ikäluokkansa pohjasakkaa. Tästä ei saada korkealaatuisia ammattilaisia millään koulutuksella. Olen tätä hommaa opettajan näkövinkkelistä vähän nähnyt, se riitti. Vaihdoin teollisuuteen johtotehtäviin. Mutta sitä kunnollista työvoimaa, sitä on vaikea löytää Suomessa millään palkalla. Pakko teettää työt Kiinassa.

Sanoisin kanssa, että paikkakuntakohtaista. Mutta yleisesti jos puhutaan, niin eipä paljon naurata. Muka etäpäiviä, useimmiten tarkoittaa samaa kuin vapaapäivä. Samaa mieltä, että koulua pitäisi tiivistää ja saada opetusta eikä mitään seisoskelua päivät pitkät. On se kyllä niinkin että opettajat on paskaraossa kun opettajien määrä on vähentynyt ja toden totta, opiskelija-aines ei ole sitä helpointa tai välkyintä, vaikka ei toki saisi yleistää. Varsinkin aikuispuolella ei usein opetusta saa ja tosiaan näyttää noita "etäpäiviä" olevan nuorisopuolellakin.