naiseen ihastut?
Entäpä rakastut?
Ja mikä luo kestävän arjen?
Entäpä rakastut?
Ja mikä luo kestävän arjen?
Millaiseen
rva möykky
152413
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
naiseen ihastut?
Naiseen jonka huumorintaju on omani kaltainen
Entäpä rakastut?
Rehelliseen, pitkämieliseen, hyväntahtoiseen
Ja mikä luo kestävän arjen?
Joustavuus ja mukavat yllätykset
mutta olkoon:
naiseen ihastut?
- hauskaan, fiksuun, kauniiseen,
Entäpä rakastut?
- hauskaan, fiksuun, kauniiseen, luottettavaan, seksikkääseen
Ja mikä luo kestävän arjen?
- joustavuus, hellyys, kärsivällisyys, rakkaus
ihastun naiseen
persoonalliseen, huumorintajuiseen,itsevarmaan(terveellä tavalla), älyä ja kiinostuksen kohteet muualla kuin toisten asioissa ja hyvä kroppa
rakastun naiseen
kaikki edellä mainut ominaisuudet ja lisäksi
osaa laittaa ruokaa, pitää eläimistä, on intohimoinen ja kokeilunhaluinen. naiseen jonka kanssa voi kuvitella vaeltavansa viikon ja homma toimii. naiseen joka ei ole tiukkapiponen tai mustasukkanen
kestävän arjen luo
yhteiset ja erilliset harrastukset, luottamus, intohimo rakkaaseen ja sen ylläpitäminen, joustavuus, riitely, sopiminen, halu elää yhdessä
Ihastun monenlaisiin naisiin, en välttämättä tiedä ihastuksen kohteesta mitään, kun saatan jo ihastua. Voin ihastua sähköpostiviestien kautta, joten ulkonäkökään ei merkitse, mutta joskus pelkkä näkeminenkin riittää, että ihastuu.
Rakastun sielukkaaseen naiseen. Vaikea selittää...
Kestävän arjen luo käsittääkseni yhteiset mielenkiinnon kohteet.
Ihastun aina älyyn, kaikki muu on sivuseikka. Itse asiassa kun tarpeeksi olen viettänyt aikaa jonkun naisen seurassa niin varmaan ihastun häneen vaikka hän ei älyllinen olisikaan. Ihastun vähän liiankin helposti.
Kestävästä arjesta minä en tiedä mitään, mutta älyllinen nainen ymmärtää sen narun mistä minua pitää vetää.
Ihastun naiseen joka on:
urheilullinen, yleensä ihastun tai en ihastu kun katson toista ihmistä silmiin eli silmät.
Rakastun naiseen: jolla on yhtä kiero huumorintaju kuin minulla, joka on kiinnostunut maailman asioista edes jossain mittapuussa, ihmiseen joka viihtyy luonnossa, sympaattiseen ja urheilulliseen ihmiseen. Lojaali pitää tietysti olla, mutta kyllä ne silmät eli katse ratkaisee. Melkein kaiken tämän voi "nähdä" ihmisen silmistä ;)Tietynlainen sielunkumppani täytyy olla...
Mutta rakkaus on seikkailu koskaan ei tiedä millaisen ihmisen tulevaisuudessa kohtaa, ehkä sillä ei ole mitään näitä ominaisuuksia mutta silti se lyö jalat alta ;)
Kestävä arki...joustavuus, halu rakentaa suhteesta toimiva, lojaalisuus, keskustelu asioista, rakkaus...ja kyllä siihen hieman onneakin tarvitaan.
Sellaiseen kilttiin ja nättiin koulutyttöön. Nykyiseen vaimooni.
Ensikosketuksesta on jo kauan.
Onkohan se tyyppivika, että nopea ihastuminen näissä piireissä on enemmänkin sääntö kuin poikkeus. Minä lukeudun myöskin näihin nopeisiin ihastujiin. Ihastun eritoten nopeaälyisiin ja sanavalmiisiin oman arvon tunteviin naiskauneuksiin. JOKAINEN nainen on kaunis ja mielestäni himottava, jos osaa kantaa itseään ylpeästi ja oman arvon tuntien. Sydän läpättää aina tälläisten ihmisten seurassa.
Rakastun naiseen, joka tuntee pitkälti niinkuin minä ja arvostaa samoja asioita kuin minä. Luonteenpiirteistä ehdottoman tärkeä piirre on luottamus ja avoimuus.
Kestävän arjen salaisuus piilee yhteisen suhteen vaalimisessa ja toisen kunnioittamisessa.
Osasitpas pistää sanasi oikein!
Onko paikka vapaana?
t:Milla Magia
Paikka on aina avoinna uusille ihastuksille... Uutta rakkautta en vaan halua tällä hetkellä hakea, koska sydämmeni vuotaa vielä tuoretta punaista lämmintä verta.
Hmmm, sanoisin omalta osaltani että ihastumisnopeus ei varmaankaan ole kiinni "piireistä" vaan on täysin yksilöllistä :) Itse ihastun todella harvoin ja hitaasti. Vain muutama nainen on tähänastisen elämäni aikana saanut minut tosissani ihastumaan, ja rakastunut olen vain kerran. Harmi sinänsä, olisi todennäköisempää löytää se oma kulta jos olisin edes vähän alttiimpi ihastumaan... mutta näitä asioitahan ei voi itse päättää...
Tuli mieleen sellainen ajatus, että jos ihastuu harvoin mutta totaalisesti ja täysillä, se ihastuminen olisi ehkä jotenkin todellisempaa ja kestävämpää laatua (eli mahdollisesti kehittymässä aidoksi rakkaudeksi) kuin sellainen uusi "pikaihastus" joka viikko tai kuukausi...? Jos aloittaisin suhteen kovin herkästi ihastuvan naisen kanssa, luultavasti miettisin että koskahan se ihastuu taas johonkin uuteen... Tämä on siis vain oma näkemykseni asiasta, toivottavasti en kovasti loukkaa sellaisia joille ihastuminen on "useammin toistuvaa" eli helpompaa.
Yst. terv.
Eräs jonka sydämessä on jo ohut arpikudos, haava edelleen siellä alla...
Olet oikeassa siinä suhteessa, että se pikaihastuminen on vaaraksi suhteelle mutta se ei ole mielestäni ihastujan ongelma vaan sen kumppanin joka pelkää ihastujan puolesta. Tässä on oleellista, että suhde perustuu avoimuuteen ja luottamukseen jolloin ei tarvitsisi pelätä toisen puolesta, tällöi puhun rakkaudesta. Itse siis ihastun herkästi mutta rakastun harvoin.Osaan myös eritellä ihastumisen ja rakkauden siinä määrin, että seksi kuuluu ainoastaan rakkauteen. Kumppanini täytyy siis hyväksyä tunnepaloni, joka jakaantuu usealle mutta ymmärtää että rakkauteni häneen on syvä niin henkisesti kuin fyysisesti. Ihastumiset antavat ainoastaan hehkua ja lumoa, jotka luo lisäkipinää omaan rakkauteen.
Elämä olisi tylsää, jos en antaisi tunteilleni tilaa ja vapautta näyttää paloni kaikille joista pidän. Ja haluan painottaa, että seksi ei ole minulla avain osoittaa ihastumista, se kuuluu ainoastaan harvoille ja tarkkaan valituille.
Ymmärrän tavallaan mistä puhut, mutta itselläni ei ole tuosta tilanteesta kokemusta. Jos todella johonkin ihmiseen rakastun ja häntä syvästi rakastan (puhun nyt toistaiseksi ainoan rakastumis/rakastamiskokemukseni pohjalta), olen niin omistautunut etten juuri huomaa muita. Ainakaan en usko voivani todella ihastua keneenkään uuteen, jos olen onnellisessa suhteessa.
Toivottavasti löydät kumppanin joka hyväksyy tulevat tunnepalosi eli ihastuksesi :) Itse en varmaan siihen pystyisi. Olisi koko ajan sellainen tunne takaraivossa, että mitä jos rakkaani esim. sängyssä ollessamme fantasioi siitä ihastuksestaan, ja muutenkin häntä kaipaa... Luultavasti se sattuisi liikaa. Jos rakkaani (mahdollinen tuleva sellainen) on minulle ainoa, tahdon olla myös ainoa hänelle. Myös tunne-elämän ja romanttisten ajatusten tasolla, ei vain fyysisesti.
(Tietysti ajatuksiaan on mahdotonta kontrolloida täysin. Mielestäni on kuitenkin eri asia jos varattuna ollessaan vain ohimennen huomaa esim. että "Olipas hyvännäköinen nainen" kuin jos oikein tosissaan ihastuu.)
ja määrätietoisuus! Värikkyys kaikenkaikkiaan saa kiinnostumaan, ehkä ihastumaankin.
Rakastuminen ?
Arki ?
Ihastun: maalaisjärjellä varustettuun jalat maassa -tyyppiin, joka hurmaa älyllään ja huumorintajullaan. Jos ulkonäöstä puhutaan, poikamaiseen.
Rakastun: mahdolliseen ihastumiseen, jos kemiat pelaa.
Kestävään arkeen tarvitaan paljon! Rakkautta, intohimoa, toisen kunnioitusta, ymmärrystä antaa toisen olla mitä on, luottamusta, omia juttuja, yhteisiä juttuja... Mahdollisella tulevalla puoliskollani tulisi olla myös korkea tuittuilunsietokynnys! :)