Olisiko tämä monen juhlapäivä vaikka minun päiväni. En kuulu koskaan liputettavien porukkaan. Liputan ihan itse. Pesin kaksi koneellista pyykkiä ja laitan lakanat liehumaan tuuleen. Katkerako? Hmm. Ehkä joskus mietityttää, miksi en käynyt kouluja ja opiskellut joksikin. Lesken
Luuserin päivä
1lesken
17374
1Äänestä
Vastaukset 17
Vanhimmat
En ole mitenkään erityisesti ansioitunut, pienellä työeläkkeellä. En voi kehua millään.
Mikäpä tässä, ruoka muhii uunissa. Saunan jälkeen lasi jotain mietoa (nyt tulee haukut) ripasen tuotetta.
Tomua meistä kaikista lopulta tulee, ansioista riippumatta.
onni
Sinulla on eläke, ruokaa, uuni, sauna ja sidukkaa. Olet hyvinkin ansioitunut. Veikkaan, että joku liputuspäiväkin osuu kohdallesi. Lesken
Tyytyväisyys on lahjasi. Ei sitä monella mammonaa keränneillä ole. Nauti mielenrauhasta. Olen tavannut henkilön, joka itki päivittäin, kun ei tuonpuoleiseen saa mammonaa muuttokuormaan.
Minä kait koen paikkani täyttäneeni ihan tässä elämässä. Jos en aina nyt niin mallikkaasti niin kuitenkin ihan inhimillisissä rajoissa on pysytty. En kaipaa omia liputuksia koen juhlahetkenä esimerkiksi kitsenäisyyspäivän liputuksen. Elämä kulkee polkujaan ilman liputuksiakin enkä sen takia ainakaan koe itseäni mitenkään luuseriksi.
http://yle.fi/uutiset/3-9645815
Osataan sitä muuallakin. Meillä syyllistetään vähästäkin.
Näin vanha ei jaksa kuin pari lasia viiniä ja kovasti juhliessa lisäksi sentin jotain vahvempaa.
onni
Loppujen lopuksi ihminen syyllistää itse itsensä. Alkoholi poistaa häpiän, sanotaan. Lesken
Mullapa on ihan oma liputus päivä ja se on juhanuksen jälkeinen 4 sunnuntai .
Se on toi ,pesuveren puuttees kuolleitten merimiesten muistopäivä .
En nyt ollenkaan ymmärrä haikailuasi koulutuksen perään ja sitä et niin olisit liputuksen arvoinen .
Ihan samas rivis meinaan työmiehenä seistä ku maisteritkin ja kaikenmailman dosentit .
Olen meinaan saavuttanut duunarina korkeimman tason työmoraalin ja kuuliaisuuren työnantajan määräyksiin ,kohrellut sen omasuut ja karjaa ku omaani.
k-k
Minulla sattuu olemaan isäni geeneistä johtuen kympin matikkapää ja muutenkin olin koulussa parhaita oppilaita. Kaupp aopistossa taso sitten romahti, kun tuli pojat,teatteri ja muutakin hölynpölyä kuvioihin. Minulle on annettu lahjakkuutta kouluaineisiin, mutta sössin ne ihan itse. Se joskus risoo. Ei paljon kunniankukko meikälle lauleskele. Lesken
E i minulle tarvitse liputtaa. Olen elänyt elämääni sen mukaan mitä se on tullessaan tuonut.
Olen itseeni ja elämääni tyytyväinen, joku ei ehkä saappaissani olisi tyytyväinen, olen kokenut suuria vastoinkäymisiä, ehkä siitä syystä osaan laittaa asiat oikeaan järjestykseen.
Olen mielelläni takarivin Tyyne.
Et sä mielikki mahu sinne takariviin ku siel on jo takarivin taavi
mielikki
Kyllä ne minullakin on asiat kohtuullisessa ojennuksessa, mutta kouluasiat tuppaavat välillä vieläkin mieleen Olen käynyt aikuiskoulutuksessa erilaisilla kursseilla. Huomannut sen, että koulumaailma olisi ollut minun juttuni. Ammattihaaveeni oli nuorena, montaa kieltä puhuva maailmalla elävä lähettiläs tai vastaava. Ei mennyt elämä haaveiden mukaan. Lesken
Eihän tuo ole vieläkään liian myöhäistä lukea vaikka maisteriksi. Moni sinuakin vanhempi, ainakin täällä, lukee omaksi huvikseen yliopistokursseja ja osallistuvat luennoille.
Kun kirjoitin reilut 40 vuotta sitten, ei kummasti liputettu ja juhlittu. Suuntasin jo seuraavana arkena töihin ja arkeen. Ja tiedä liputetaanko sitten kun kerran peitettään maan poveen.
Ei ole tänäkään keväänä valmistautumisjuhlia ja ei kesällä häitä eikä rippijuhlia.
Jotenkin sitä kyllä mielessään herkistyy ja toivottaa siunausta ja menestystä näille nuorille juhlijoille. Heillä tämä joka alkaa olla meillä jo ilta-auringon puolla on vielä todennäköisesti edessä.
Suurin osa liputuksistani tapahtuu kuivausrummussa ja rumpua sietämättömät liputtuvat kylpyhuonen naruilla.
Vanhempani päättivät kouluttamattomuudestani. Ei työläisperheellä ole varaa kouluttaa lapsiaan, varsinkaan tyttöjä. Nehän menevät naimisiin ja jäävät kotiin.
Menin heti kansakoulun jälkeen läheiseen pikkukauppaan töihin ja jatkoin samaa rataa, kauppoja vaihtaen, aina avioliittooni saakka.
Avioliittoni solmimisen jälkeen äitini sanoi, että nythän voin ryhtyä opiskelemaan kun mieheni elättää minut. Tämä oli ennen ensimmäisen lapsen hankkimista.
Kouluttamattomuuteen liittyy joitakin etuja. Pienipalkkaisesta työstä kotiin jääminen hoitamaan lapsia oli helppo ratkaisu.
Koskaan ei tarvinnut neuvotella muuttamisista mieheni työn perässä. Huomautin kerran, että olisi kiva olla samalla paikalla, samassa asunnossa hieman pitempäänkin.
Ensimmäinen lapsemme oli silloin hieman yli vuoden vanha ja odotin seuraavaa. Paikkakunnan vaihtoväliä oli silloin 7kk. Asuimme siinä reilun vuoden ja seuraava muutto tapahtui samalla paikkakunnalla.
Ainoa asia joka on jäänyt kismittämään on puutteellinen kielitaitoni. Olen opiskellut työväen opistossa saksaa ja espanjaa. Saksaa siksi, että matkustelimme Saksassa varsin paljon ja espanjaa siksi, että ostimme sieltä asunnon 30 vuotta sitten ja mieheni sysäsi minulle vastuun kielellä puhumisesta.
En tiedä onko vain kuvittelua kun vieraan oppiminen tuntuu vaikealta kun ei osaa omankaan kielen kielioppia. Varsinkin saksa tuntui hankalalta. Espanja on jotenkin käytännön läheisempää.
Siinä olen hiljalleen omaksunut mieheni hokema, että puhuessa "älä käännä suomesta espanjaksi vaan käännä ajatuksesi espanjaksi"!
Mulle liputetaan Ruotsissa 28/1 ja vaimolle 12/3 :D
Illalla aloin keräämään valokuvataulua tuleviin 70-kymppisjuhliini. Keräsin eri elämänvaiheista kertovia kuvia, jotka liimasin isolle pahville. Tekele on vielä hieman kesken.
Osaan arvostaa menneisyyttäni. On liputettu ja tullaan liputtamaan. Minulla on jopa oma tekemä lippu, tai oikeastaan emännänviiri joka nousee salkoon kun asetun mökille asumaan. Pieni suomenlippu taas nousee juhannuksena salkoon.
Eilen vierailin kummituspoikani lakkiaisissa. Voisi kuvitella, että toinenkin kaksosista lähes identtisistä olisi lukenut ylioppilaaksi vaan ei kuulemma tuntenut lukiota omakseen vaan on työelämässä.
Ansioistani en liputa, ei ole aihetta, mutta joka kesä eräänä päivänä nostan lipun salkoon, jos satun olemaan kotona, syntymäpäiviä saa liputtaa ja sen teen, varsinkin jos on kekkerit, tai jos joku luonani juhlaansa viettää, niin lippu salkoon. Suomen suveen sopii suomen siniristilippu niin hyvin.
Muuten liputus, vaikka isänmaallinen olenkin, on mielestäni joskus riesa.
Ainoita päiviä jolloin vakaasti mielelläni liputan on itsenäisyys- ja äitienpäivä, niin ja tietysti juhannus.
Surujakin liputtelen, riippuu ketä suren ja ikävöin.