Kiskomis -ongelma

Minulle tuli kymmenen vuotta sitten koira iässä jossa sinun koirasi on nyt. Ja joka myös käyttäytyi pitkälti kuvaamallasi tavalla. Ensimmäinen asia jota aloin sille opettamaan oli tien puolet, oikea ja vasen. Kun tietyn tienpuolen nimeä toistin tämän tästä ja edellytin kulkemaan mainittua pitkin, se samalla kasvatti koiralle korvat. En piitannut mitään katsekontakteista tai nameista, koska koirakaan ei niistä välittänyt. Kun tien puolet oli saatu selville ja koira osasi kulkea pyydettyä pitkin hortoilematta joka puolelle, oli aika keskittyä muihin ongelmiin, eli siihen vetämiseen. Puhuin koiralle paljon, nimenomaan asiasta jota opettelimme. Koira kulki ja kulkee edelleen fleksissä. Vaikka käytinkin noita näillä palstoilla viljeltäviä ohjeita alussa paljonkin, jäten ne nyt väliin, niistä kun ei ollut sanottavaa hyötyä. Sillä asiat alkoivat sujumaan vasta kun aloin pyytämään koiraa "jätä yksi askel väliin". Samalla hetkellä annoin merkin hihnasta kevyesti nyppäsemällä. Alussa sitä käsky merkki-yhdistelmää sai toistaa metrin parin välein. Välillä piti ottaa ihan vierellekin jolloin sanoin "vapaus tulee luottamuksesta, kävele kuten pyydän", painokkaasti. Sitten hiukan vapautta ja takaisin ellei pysynyt muistissa. Mutta ajan saatossa, itse asiassa suhteellisen nopeassa tahdissa tämä yksilö alkoi kulkea toivotulla tavalla.

Tässä yhteydessä pitää tietysti myös muistaa että koira oli tuolloin, kuten sinulla nyt, keskenkasvuinen. Koirat kun tulevat oikeasti aikuiseksi vasta noin kolmevuotiaina. Jälkikäteen olisin tietysti voinut muutamankin kirosanan jättää lausumatta, sillä niin helposti tuo loksahti sitten paikoilleen heti kolmevuotispäivän jälkeen.

Neuvoni on että tarkkaile koiraasi, ja yritä löytää ne oikeat tavat toimia juuri hänen kanssaan. Muista että se on vielä pitkään kakara ja kaikki loksahtaa sinullakin vielä paikoilleen. Mutta koirasi opettamista älä missään tapauksessa laiminlyö. Suosittelen sinullekin tuon oikea-vasen-yhdistelmän opettamista sille. Se helpottaa yhteiseloanne kun koiran ei tarvitse arpoa mitä puolta milloinkin haluat kulkea ja saako toiselle puolelle/toisen luokse mennä ilman lupaa. Sitten sen jälkeen kehitä oma tapasi ilmaista sille kuinka kuljetaan vetämättä. Mallina oma tapani voi toimia hyvinkin.

Pari vuotta tästä eteenpäin sitten kuljettekin sivistyneesti kuin vanha aviopari. =)

Hei! Meillä ollut vähän vastaavaa.
Itse aloittaisin nyt niin, että ottaisin käyttöön easy Walk vedonestovaljaat. Nameihin kannattaa aluksi panostaa paljon, ei siis perus makkaraa tai nappuloita. Naksutin käyttöön.
Kun on tehotreeniä pidetty jonkun aikaa ja homma alkaa sujua, voisi hankkia esim Juliusvaljaat ja pitkän liinan ja tämän yhdistelmän kanssa Koira saisi liikkua vapaammin ja hieman vetääkkin hajujen perään.
Ajan kanssa auttaa, tsemppiä!

Miten olisi jos opettaa koiran kulkemaan vähän takanasi, kun lenkkeilette tiellä? Sitten muualla vähän vapaammin.

Vaikeeta aloittaa kun on vuoden saanut riekkua miten tykkää. Susiemokaan ei kouluta pentujaan työntämällä ruokaa pentujen suuhun vaan komentamalla pentujaan. Jospa sinäkin kokeilisit komentaa koiraasi. Vaikkakin vasta näin vuoden jälkeen. Jos olet koirallesi pelkkää ilmaa eikä koirasi kunnioita sinua, mistä mieti mistä se voi johtua. Ongelma tuskin on koira.

Koirassa on metsästyskoiraa ja vetokoiraa ja se käyttäytyy näille roduille tyypillisesti, eli käyttää nenäänsä ja vetää. Mitäpä tälle voi muuta kuin tyytyä siihen että nämä ominaisuudet on tullut tässä paketissa ostettua.
Ehkä kannattaa siirtyä harrastamaan jäljestystä ja vetolajeja.

Vedonesto panta on hyvä alku. nuorempi koira kans nuuski joka nurkkaa ja korvat katos kunnes laitoin vedonestopannan ja lyhyt hihna.

Koirahan on kouluttanut sinut hyvin. Säntillisesti kuljetat uusien hajujen luo ja jos keksitkin olla viemättä, on koira oppinut, että kyllä sinut saa horjahtamaan, kun oikein ottaa vauhtia. Ei koirassa mitään vikaa ole, se käyttäytyy lajilleen tyypillisesti. Jos haluat sen käyttäytyvän ihmisiksi, pitäisi tehdä vähän töitä.

Hajut on koiralle arvokkaita, nyt se on vuoden saanut kulkea hajujen perässä ja yhtäkkiä koiran pitäisikin ihan itsekseen kiinnittää huomiota sinuun? Ei tule tapahtumaan.

Yksi asia mitä voit käyttää hyväksesi on tarpeen kyllääntyminen. Jos koira saa sinut kaadettua, sido se puuhun kiinni. Annat haistella alueen läpi, annat sen yrittää kiskoa uusille hajuille, et voi kilpailla vahvisteen kanssa, koska se on arvokkaampi, kuin mikään, mitä sinulla on. Hajut kiinnostavat tällä pienellä alueella aikansa, sitten koira yrittää päästä uusille hajuille, se yrittää tätäkin aikansa, mutta koska se on tehty mahdottomaksi, alkaa koira yrittämään jotain muuta. Kun koira alkaa yrittämään jotain muuta, olet valmis palkitsemaan sen tästä. Koira vilkaisee sinua turhautuneena, kun et enää toimikaan sen toivomalla tavalla, palkitse heti tämän vilkaisun. Pysyt tällä alueella niin kauan, että koira tarjoaa ainoastaan kontaktia. Kun näin tapahtuu, irrotat hihnan puusta ja kävelet seuraavalle alueelle, jossa koiran nenä taas menee maahan, sidot koiran jälleen puuhun ja toistat saman. Toistat tätä niin kauan, kunnes koira tarjoaa uudellakin alueella heti kontaktia ja alat lisäämään kontaktille kestoa ja etäisyyttä (tässä tapauksessa etäisyys on askeleita). Kaikki ruoka tulee koulutuksessa, mitään ei saa ilmaiseksi.

Koska haistelu on lajityypillistä, kouluta koirasi myös haistelemaan silloin kun se sinulle sopii, Pistä nenä töihin, tee jälkeä, hajuerottelua, nose workkia jne.

Tarjoa liikuntaa. Juoksulenkki esim. ja sen jälkeen siirryt harjoittelemaan kun koira on päässyt kunnolla tuulettamaan höyryt pois. Hihnakäytöstä voi opettaa monella eri tavoin, mutta muista olla johdonmukainen.

Jos joku käyttämäsi tekniikka ei toimi heti niin ei kannata automaattisesti hylätä sitä ja siirtyä seuraavaan. Maltti on monesti valttia. Viikko kuitenkin max. hihnakäytöksessä.

Voi myös olla, että koulutustapa on oikea mutta toteutat sen väärin eikä täten koira ymmärrä mitä siltä haluat. Vaarana on, että koira ja jopa itse ohjastajakin menevät tämän myötä enemmän sekaisin.

Ei muuta kuin kesäistä treeni-intoa ja iloa aloittajalle.