eri "tyylisiä" kavereita?
Heräsin vaan miettimään kun kävin siskoni luona tässä eräänä päivänä ja siellä oli epätavallisen hiljaista.
Kuvioista puuttuivat perheen 16v pojan kaverit.
Syynä oli kuulemma se,että tämä siskoni poika oli ruvennut harrastamaan painonnostoa ja näin ollen esim. alkoholi on jäänyt pois kokonaan hänen tämän hetkisestä elämästä.
Hän oli todennut että eivät ne "kaverit" enää välitä olla hänen kanssa kun hän ei ennä bailaa samalla lailla.
Ja he ovat vasta 16v.Onko alkoholi tosiaan niin tärkeää nuorten elämässä.
Tai itseasiassa tiedän että on.
Olen itsekkin ollut diskoissa valvojana ja kun oli promilleton disko,pääsylipun osti kaksi nuorta.
Ja vanhempien kysymys oli että täytyykö se nyt ihan prommilleton olla.
Perheissähän nykysin tuntuu olevan ihan tavallista että vanhemmat ja lapset,jopa 13v aloittelevat illanvieton yhdessä.
Vanhemmat poistuvat sitten ravintolaan ja lapset ystävineen jäävät bilettämään kotiin.
Itselläni on vanhin lapsista 12v ja onneksi hän on vielä ihan lapsi.
Ei hinkua kylille iltamyöhään ja kaverit pyörii tässä meidän silmien alla jne.
Toki tiedän että vielä se aika meillekkin koittaa,mutta taidamme saada pari vuotta jatkoaikaa esim. naapurin samanikäiseen verrattuna.
Mutta ydin ajatukseni oli että eikö nuoret voi olla kavereita vaikkei ne kaikki "harrastukset" nyt ihan samanlaisia olisikaan.
Vai onko sitten parempi ettei voi,koska aika monesti seura tekee kaltaisekseen ainakin nämä kokeilunhaluiset lapset joten tosiasiassa lienee parempi ettei näin ole.
Omina nuoruusvuosinani kyllä itse olin sieltä kiltimmästä päästä mutta parhaat ystäväni olivat hieman kokeilunhaluisempia,ja silti olimme kavereita,hyviäkin.
Heräsin vaan miettimään kun kävin siskoni luona tässä eräänä päivänä ja siellä oli epätavallisen hiljaista.
Kuvioista puuttuivat perheen 16v pojan kaverit.
Syynä oli kuulemma se,että tämä siskoni poika oli ruvennut harrastamaan painonnostoa ja näin ollen esim. alkoholi on jäänyt pois kokonaan hänen tämän hetkisestä elämästä.
Hän oli todennut että eivät ne "kaverit" enää välitä olla hänen kanssa kun hän ei ennä bailaa samalla lailla.
Ja he ovat vasta 16v.Onko alkoholi tosiaan niin tärkeää nuorten elämässä.
Tai itseasiassa tiedän että on.
Olen itsekkin ollut diskoissa valvojana ja kun oli promilleton disko,pääsylipun osti kaksi nuorta.
Ja vanhempien kysymys oli että täytyykö se nyt ihan prommilleton olla.
Perheissähän nykysin tuntuu olevan ihan tavallista että vanhemmat ja lapset,jopa 13v aloittelevat illanvieton yhdessä.
Vanhemmat poistuvat sitten ravintolaan ja lapset ystävineen jäävät bilettämään kotiin.
Itselläni on vanhin lapsista 12v ja onneksi hän on vielä ihan lapsi.
Ei hinkua kylille iltamyöhään ja kaverit pyörii tässä meidän silmien alla jne.
Toki tiedän että vielä se aika meillekkin koittaa,mutta taidamme saada pari vuotta jatkoaikaa esim. naapurin samanikäiseen verrattuna.
Mutta ydin ajatukseni oli että eikö nuoret voi olla kavereita vaikkei ne kaikki "harrastukset" nyt ihan samanlaisia olisikaan.
Vai onko sitten parempi ettei voi,koska aika monesti seura tekee kaltaisekseen ainakin nämä kokeilunhaluiset lapset joten tosiasiassa lienee parempi ettei näin ole.
Omina nuoruusvuosinani kyllä itse olin sieltä kiltimmästä päästä mutta parhaat ystäväni olivat hieman kokeilunhaluisempia,ja silti olimme kavereita,hyviäkin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Meillä esikoinen on 16-vuotias poika eikä hänen elämäänsä ole koskaan kuulunut alkoholi eikä mikään muukaan rilluttelu. Hän on hiljainen ja ujo, huumoria kyllä löytyy, mutta eivät muut arvosta tällaista kaveria, jolle ei kalja maistu. Hänellä ei siis ole kavereita. Tai yksi on, joka on enemmän villistä päästä, mutta kyllä poikani kelpaa hänelle pelikaveriksi. Illat ja viikonloput meidän poika on kotona, yksin, tai siis perheensä kanssa. Kaveri on kylillä toisenlaisten poikien ja tyttöjen kanssa. Meillä katsellaan elokuvia ja juodaan limpparia. En tosiaan tiedä, pitäisikö olla tyytyväinen, kun näin on, mutta toisaalta, olisihan se kiva, jos pojalla olisi kavereita.
Seuraavaksi vanhin on 13-vuotias tyttö, joka on paljon menevämpi. Hänellä on harrastuksia ja kavereita, käy limudiskoissa ja koulun bileissä, mutta ei kuulu kalja hänenkään elämäänsä. Tytöt näköjään voivat ainakin tuonikäisinä vielä olla ihan "kilttejä" eikä sitä kummeksuta. Luulen, että hänen kanssaan voi muutaman vuoden sisällä olla vaikeampaa kuin pojan kanssa. Nyt jo hinkuaa ensi kesän festareille, mutta olen sitä mieltä, että hänellä ei ole niihin mitään asiaa.
Kyllä se niin taitaa olla, että samanhenkiset hakeutuvat toistensa seuraan. Alkoholi tuntuu tosiaan olevan niin tärkeä nykynuorten elämässä, että jos ei siitä perusta, niin sitten ollaan ilman kaveria. Minä muuten olin nuorena aika samanlainen kuin poikamme, kavereita tosin oli, mutta sitten villiinnyin jossain vaiheessa ja olin olevinaan jotakin muuta kuin olin. Olin hyvä oppilas koulussa (niin kuin poikammekin), ja jo silloin 70-luvulla piti porukan kunnioituksen saadakseen olla jotain muuta kuin tavallinen hyvä oppilas. Mieluummin vaikka viikonloput kännissä kuin saada kymppejä kokeista. Onneksi kaverit pysyivät ja järki voitti.
kuten oli minulla itselläkin (onko malli periytyvä?) on kaksi tai kolme "parastakaveria" ja sitten kaverit eri harrastuksiin.
(lasken myös juopottelun harrastuksiin)