Perjantain enkeli

WildFlower kirjoitti:

Tyttö kulkee mustissaan.
Tyttö on erilainen kuin muut.
Joskus joku pyytää häntä mukaansa,
mutta hän ei tule.
Hän menee juuri silloin kun huvittaa,
jos silloinkaan.
Eikä hänellä juuri ole ystäviä,
sillä ei kukaan ajattele niin kuin hän.

Hän ei polta,
eikä juo,
mutta on silti onnellinen.
Hän tietää mitä niistä seuraa:
Turhia ongelmia,
huono olo,
syyllisyyttä.
Hän on vielä nuori ja puhdas.
Vielä ei ole pimeän likainen käsi tahrannut häntä.
Hän on siitä ylpeä.

Vaikka joskus,
tyttö tuntee olevansa niin yksin.
Yksinäisyys vain kasvaa tytön sydämmessä,
hän kaipaa jotain,
mitä ei tiedä, tai tunne.
Jokin hiipii hiljaa hänen sydämeensä,
aiheuttaen ahdinkoa.
Jokin kuiskuttaa hänen korvaansa,
että hän on turha ihminen.
Tyttö ei halua olla turha.
Tyttö ei enää jaksa kuunnella sitä.
Kuinka monta kertaa hän onkaan koko yön
vain maannut sängyssään kuunnellen ääntä?

Tyttö muuttuu.
Kun hän polttaa.
Ääni vaimenee.
Hän ei kuule sitä kuin hiljaisina kuiskauksina joskus.
Kun hän juo,
kuuluu vain hiljaista naurua.
Ja tyttö nauraa mukana.
Lopulta ääni poistuu vallan,
ja jättää tytön omien tuskiensa keskelle.

Aamulla tyttö herää,
hänellä on paha olo.
Kaikki paska tuntuu kasaantuvan hänen harteilleen.
Tytöllä on niin syyllinen olo,
kaikesta mitä on tehnyt.
Kaikesta mitä on sanonut.
Tyttö miettii mikä meni pieleen.
Ääni palaa.
Tyttö on epäonnistunut.
Tyttö on vain viinaan turvautuva hylkiö,
joka ei muuten jaksa.
Eikä ääni lopeta.
Se vain pahenee.
Lopulta ääni käy sietämättömäksi.
Jokainen sana on iskostautunut tytön päähän.
Tytön korvia vihloo.
Hän ei jaksa.
Hän horjahtelee.
Hän kaatuu lattialle.
Hän sulkee silmänsä.
Ääni häipyy tytön sielun mukana.
Nyt tyttö ei enää kuule mitään.
Nyt hän saa olla juuri sellainen kuin haluaa.
Nyt hän on vapaa.
Hän oli perjantain enkeli.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä