kaivelee, isälläni on oikein hyvä taloustilanne ja aika hyvä eläke, rahasta ei todellakaan ole pulaa. Hän ei maksa mistään auttamisesta eikä kun ostamme hänelle ruokaa ja muuta ja autamme että hän voi asua omakotitalossaan, itse hän ei saa tehtyä talossa mitään, moittia meitä osaa vaikka olemme kiltisti tehneet että pärjäilisi siinä. Perustelunsa sille että ei maksa esim. velkojaan meille että saamme periä hänet, siinä teille maksut korkojen kanssa. Onko tämä ihan oikein tämäkääm, jotenkin ei ole.Emme ole perinnöistä ikinä mitään hänelle puhuneet, vain hän siitä mainitsee..
ei se nyt oikeastaan haittaa mutta vähän kuitenkin
jurvanen
28315
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
No sehän on ihan tasan niin ok, kun te sitä hyväksytte. Voittehan toki koska vain lopettaa, tai sanoa, että kauppareissut jatkuvat vasta etumaksun jälkeen. Mutta varakkaalla isäukolla on tietenkin sitten oikeus testamentata puolet jäämistöstään vaikka kodittomien kissojen yhdistykselle.
ei onnistu noin. Ja ei me nyt sitä hyväksytäkään. mutta ei liene ihan taloudellisinta näinkään kuin nyt toimia, isä jo hyvin vanha.
Miksi ei?
Ja miten muuten luulette asian ratkeavan?
kaupassakin pitää käydä, mutta rahaa ei koskaan ole, lupaa maksaa lainat, ei maksa, koska hyvät perinnöt ollaan sitt saamassa.
Niin. No lopetatte kaupassa käymisen, ja ilmoitatte kunnan sosiaaliviranomaiselle avun tarpeessa olevasta vanhuksesta. Mitään lakiin kirjattua velvollisuutta teillä ei ole omilla rahoillanne käydä isällenne kaupassa tai mitenkään muutenkaan auttaa missään.
Voipi olla, että seurauksena on se, että isäukko testamenttaa kaiken omaisuutensa kodittomille valaille, mutta lakiosa tulee teille sittenkin. Jos isukki on tosiaan varakas ihminen, niin sekin lienee jo tuntuvasti, jos isukki ei sitten ärtymystään sorru aivan omaisuuttaan tuhlaamaan ennen kuolemaansa.
Jos sen sijaan haluatte varmistaa koko isukin omaisuuden jäämisen teille perinnöksi, niin sitten ei auta kuin olla mielinkielin, ja maksella ruokaostokset ja autella mökin kanssa. Mutta valinta tosiaan on ihan oma.
Niin saa velat takaisin korkojen ja perintöverojen kera. Noista veloista tuskin mitään paperia on tehty eli verolle ne velan maksutkin menee. En tiedä kuinkaa suuria nuo velat on mutta niistä kertyy kyllä jonkin verran maksettavaa.
On kyllä tuolaiseen tervaskantoon aika hankala puhua järkeä mutta voi sitä yrittää perustella tuota velan maksua vaikka tulevalla perintöverolla. Jos on paljon sellaista omaisuutta mitä ei voi heti helposti rahaksi muuttaa niin saattaa tulla vaikeuksia sitten aikanaan niiden perintöverojen kanssa.
Joskus on viisasta antaa perintöä jo ennen kuolemaa (verotus-syistä)
Lahjat ovat viiteen tonniin saakka verottomia, tuossa on kolmen vuoden tarkasteluaika. Tosin lahjavero on korkeampi perintöveroon verratuna, taitaa olla kaksin kertainen. Mullakin on tuossa laskupinossa lahjaverolaput, eräpäivät syksyllä.
Jos äijä menee huonoon kuntoon ja joutuu palvelutaloon niin voi se perintö mennä hoitomaksuihin eikä edes riitä. Nykyisen lain mukaan ei säästöjä ja muuta omaisuutta oteta huomioon ainakaan kunnallisen palvelutalon hoitomaksuja määrittettäessä mutta lain muutos on tekeillä ja ei ole vaikea arvata mihin suuntaan tuo asia muuttuu.
Kannattaa pyytää rahat kuluihin ennakkoon tai viimeistään kulujen jälkeen vaaditte tilisiirtoa aiheutuneista kuluista.
Kuten sanottua isänne voi tehdä testamentin, mutta voi myös tuhlata rahat uhkapeleihin ja naistuttaville, jotka tarvitsevat rahallista apua milloin milläkin syyllä. Voi myös mennä naimisiin... eli mitään perintöä ei ole olemassa ennen kuin joku kuolee ja hänen omaisuutensa jaetaan.
Muut auttamiset ymmärtää, mutta kyllä isän pitäisi omat ruokansa maksaa. Vaihtoehtona on, että tilaatte isälle kunnalta ruokapalvelun, jolloin kunta veloittaa siitä nimenomaan isää, ei teitä. Pitäisi isän kanssa puhua rauhallisesti, että maksaisi edes ruokansa, tuskinpa hyvin vanhalla ihmisellä enää muita menoja suuremmin on.
Miksi olette edes ylipäänsä aloittaneet tämän, että olette omilla rahoillanne alkaneet ostaa isälle hänen ruokansa? Helpointa olisi, jos isällä olisi pankkikortti, jolla maksaa ostoksensa ja teillä valtakirjat sen kortin käyttöön. Silloin ei tarvitsisi sählätä rahojen kanssa.
Toisaalta, ei nuo vanhan isän ostokset varmaan kauhean suuria ole. Itse käyn iäkkäällä vanhemmallani kaupassa, ja ostokset ovat viikossa parin kympin luokkaa. Jos teitä on vielä useampi lapsi, niin ei käy yhden kukkarolle hirveän isosti. Mutta onhan tämä periaatekysymyskin. Ja vaikea sitten todellakin perinnönjaossa laskeskella, että mitä kukakin on maksanut. Ja miksi ihmeessä varakas isä on lainannut lapsiltaan rahaa?
Mikä siinä niin outoa on. Isukki on vain laskeskellut, että jälkeen jäävä perintö on sen verran suuri, että jos nyt lapsukaiset viime metreillä auttelevat talon kanssa ja käyvät kaupassa, niin joka ikistä kuittia ei tarvitse syynätä, ja joka kerta tilejä tasoitella. Kyllä se perinnönjako sitten kuittaa kaikki velat ja enemmänkin. Periaatekysymys sekin. Nipottakoot perilliset keskenään kuka mitäkin on maksanut, ja kuka sitten on perinnönjaon jälkeen kenellekin jonkun kympin tai satasen velkaa, kun perintö on ensin tasan jaettu.
Ja siihen ajatukseen ilmeisen varakkaalla isäukolla on täysi oikeus. Ihan yhtä täysi oikeus tietenkin perillisillä olisi heittäytyä periaatteellisiksi ja tarkoiksi, ja vaatia vastinetta jokaiselle kauppakuitille ja talkootunnille, ja todeta, että jos ei vastinetta rupea herumaan, niin juttele sossun kanssa sitten kotiavusta ja ateriapalveluista, tai järkkäile itsesi johonkin kivaan yksityiseen vanhainkotiin.
Kuitenkin sitten pitää muistaa, että mitään perintöähän ei vielä ole olemassa. Omaisuus on isäpapan, ja tämän yksin, ja hän voi hassata kaiken vaikka viinaan ja huoriin. Ja vaikka ei hassaisikaan, niin lakiosia lukuun ottamatta kaiken muun voi testamentata vaikka jollekin "shave the whales" -ryhmälle, jos on sitä mieltä, että tulevat perilliset ovat olleet pikkutarkkoja nipottajia, jotka tiedossa olevasta suuresta perinnöstä huolimatta ovat niuhottaneet pienistä avuista kodin kunnossapidosta ja linnunlailla syövän vanhuksen ruokakauppakuiteista.
Näitä periaatekysymyksiä kun voi pallotella monesta eri suunnasta, ja yhtä ainoaa oikeaa tulkintaa ei ole.
Jaa jaa. Tässä voisi tietysti mietiskellä, että missä vaiheessa tilanteesta tulee sellainen, että voi heittäytyä lastensa elätettäväksi.
Joko 70-vuotias voi niin tehdä, ja saada täällä jopa hyväksynnän heittäytymiselleen? Ja on perinnön suuruudellakin jotain merkitystä, vai onko? Jos sitä on tulossa just ja just sen verran, että sillä voi ajatella kattavansa vanhuksen vuosikausia kestäneen elättämisen, niin onkohan asiat menneet ihan nappiin?
Eläke on olemassa sitä varten, että sillä eletään. Jokaisen täysi-ikäisen täällä oletetaan kustantavan itse elämisensä. Eli en nyt ihan ole sitä mieltä, että tälläkään isäukolla on ajatukseensa ihan täysi oikeus. Teoriassahan eläkelaitos voisi lopettaa koko eläkkeen maksamisen, jos käy ilmi, että ei hän sitä mihinkään tarvitse. No tietenkään näin ei käy, mutta teoria onkin teoriaa.
Ja nuo spekulaatiot täällä, kuinka hyvin vanha mies voisi testamentata varansa minne vaan silkasta kostosta lapsilleen, tai paukkasta naimisiin ikivanhoilla päivillään, on aika epätodennäköistä. Kostaa lapsilleen sen, että nämä eivät elätä häntä, vaikka voisi itsekin elämisensä kustantaa ihan hyvin? Mistä tuollainen ajatus kumpuaa? Oletteko te spekulaattorit itse ajatelleet tehdä näin sitten, kun olette iäkkäitä?
Höpöhöpö. Eläke on (tai ainakin lähtökohtaisesti pitäisi olla) työaikana itse omista tuloista eläkejärjestelmän kautta säästettyä omaisuutta. Tietenkään sen ei pidä olla niin, että jos sen ohelle on onnistunut muualle säästämään lisää niin että pärjäisi silläkin, niin sitä eläkettä ei sitten saisi.
Eikä kukaan ole puhunut mistään lasten elätettäväksi heittäytymisestä. Eiköhän tämäkin isukki maksa ihan itse suurimman osan menoistaan. Eivät ne kaikki tule ruokakaupasta. Kyse vaikuttaisi olevan vain siitä, että kaikkien kauppakuittien vastikkeeksi ei lähdetä tekemään tilisiirtoja tai hakemaan seinästä käteistä, että voidaan sentilleen tilit tasata jo eläessä.
Perinnön suuruudesta aloittaja jo kertoilikin. Sitä on ilmeisesti ihan kohtuullisesti, niin että ei tarvitse miettiä kattaako se jotain vanhojen päivien kauppareissuja.
Ja sinä itse lähdet ilmeisesti siitä olettamasta, että perintö kuuluu kokonaisuudessaan nimenomaan lakimääräisille perillisille, tässä tapauksessa rintaperillisille. Miksi ihmeessä niin pitäisi olettaa? Isukilla voi hyvinkin olla mielessä muitakin kohteita, joiden kokee tarvitsevan enemmän rahaa kuin jälkeläistensä, erityisesti, jos nämä olettavat korvausta siitä, että auttelevat talon kanssa, ja vaativat joka ruokakuitista vastineen. Ei kysymys mistään kostosta ole, vaan siitä, että ei ole mitään syytä olettaa, että perintö nimenomaan kuuluisi ehdottomasti rintaperillisille, vaikka näitä ei viimeisten vuosien aikana näkyisi eikä kuuluisi muuten kuin vastiketta vastaan.
Ymmärsit kyllä kirjoitukseni ihan väärin. Mutta sama mulle.
Ei tietenkään tarvi olettaa, että perintö kuuluu ilman muuta rintaperillisille. En kai minä niin ole sanonut. En vain usko, että kovin vanha ihminen enää suunnittelee rahoilleen muita kohteita, ja eikös tuo pappa ap:n mukaan ole ilmoittanutkin lapsilleen, että heille ne perinnöt sitten tulee.
Olen vain sitä mieltä, että ihminen, jolla on varaa elättää itsensä, myös sen tekee. Ei minusta ole oikein maksattaa ruokiaan kenelläkään muulla, on sitten jättämässä tälle perintöä tai ei. Eihän sitä elämästä koskaan tiedä, mitä tapahtuu. Lapsillahan voi olla vaikka itsellään taloudellisesti tiukkaa, ei siinä paljon lämmitä tieto, että kun isukki joskus kuolee, niin sitten tulee rahaa. Ja voihan olla, ettei tulekaan, kaikkeahan voi tapahtua. Ei kenenkään kuulu ajatella mitään tulevia perintöjä, kun elämä on tässä ja nyt.
Kyllä vanhankin ihmisen täytyy velkansa maksaa ja ruokansa ja muun elämisensä kustantaa, jos hänellä kerran on siihen varaa.
Noh, mielipiteensä kullakin.
Tämän isäukon mielipide on se, että jos kerran perintöä on tulossa runsaasti, niin ei ole perillisten mitään mieltä kitistä joka kauppalaskusta ja talkootunnista. Koska kyse on hänen omaisuudestaan ja jälkeensä jäävästä perinnöstä, ja hänen asioistaan, on hänen mielipiteensä asiassa painavampi, kuin Suomi24-kommentoijien.
Jos lapsilla on taloudellisesti tiukkaa, niin silloin lapset sanovat isukille, että nyt ei ole varaa sinun puolestasi käydä kaupassa ellet anna sitä varten rahaa, tai ainakin lupaa maksaa heti kuittia vastaan takaisin. Ei sekään sen monimutkaisempaa ole.
Ei mikään näistä mielipiteistä ole yhtään sen väärempi tai oikeampi kuin se, että "kyllä ihmisen pitää itsensä elättää, jos on varaa". Ei tarvitse, jos joku muu osallistuu siihen. Jos se joku muu osallistuu siihen vapaasta tahdostaan, oli insentiivinä myöhemmin tuleva "velat kuittaava" perintö tai ei, niin eipä siinä mitään väärää ole, ja näitä perillisiä ei mitenkään ole asiaan pakotettu. Täysin henkilökohtaisia valintoja.
Aloittajan ongelma on esitetty laki-palstalla, mutta se ei ole vähääkään juridinen. Kyse on täysin ihmissuhdeasioista. Jos vanha isukki on sitä mieltä, että perintöä vastaan on ihan oikein, että lapset käyvät joskus ruokakaupassa ja auttelevat asunnon kanssa, ja lapset tähän myöntyvät, niin fine. Yhtä fine on se, että lapset toteavat, että ei käy, ja jättävät vanhuksen selviytymään omaisuutensa ja maksullisten kotiapupalvelujen kanssa. Vanha isäukko voi sitten vetää omat johtopäätöksensä ihmissuhdeasioiden tilasta, ja päättää mitä hänen omaisuudelleen kuolemansa jälkeen tapahtuu. Koska lapset eivät edes ole koko perinnöstä mitään puhuneet, eikä se aloittajaa tunnu kiinnostavan, niin eipä sillä kai sitten mitään väliä ole, mitä isukki sen kanssa tekee. Joten kauppareissujen hoitaminen myös maksupuolen osalta ja talkootyöt ovat täysin oma valinta.
Mutta tässähän kyseltiinkin, että onko tämä ihan oikein.
Jos sun mielestä on, niin hyvä. Voit siis hyvillä mielin heittäytyä toisten elätettäväksi. Ja elättää myös omat vanhempasi, ethän koe sitä vääräksi. Kai teillä ihmissuhteet kunnossa on?
Tuossa viimeisessä kappaleessasi hieman häiritsee tuo, että mielestäsi isällä on oikeus vetää asiasta omat johtopäätöksensä ihmissuhdeasioiden tilasta, jos lapset eivät haluaisikaan maksaa isänsä kauppalaskuja. Eli mielestäsi isällä on oikeus närkästyä asiasta, jos suoraan sanotaan.
Ei ole. Rahansa hän voi heittää vaikka kankkulan kaivoon, mutta hänellä ei ole oikeutta suuttua siitä, että muut eivät maksa hänen laskujaan. Ja siinä mielessä asia on kyllä juridinen, jos isäukko alkaa vaatia, että lasten on hänen maksunsa maksettava. Ap:n tapauksessa tilanne on aivan varmasti lähtenyt isästä itsestään, hän ei vain ole suostunut maksamaan kauppalaskujaan ja lapset ei ole hienotunteisuuttaan halunneet alkaa asiasta isoa numeroa nostamaan. Asia on kiusallinen ja vanha isä käyttää sitä hyväkseen, siinä hän ei tee oikein. Kyllä tässä kannattaisi jonkinlainen rauhanomainen keskustelu käydä, että isä sentään omat menonsa maksaisi, kun hänellä siihen on varaakin.
Olen sitä mieltä, että tällä isällä ei ole mitään oikeutta "kiristää" lapsiaan näiden mahdollisella tulevalla perinnöllä. Koska se on todellakin vasta tuleva perintö, ei oleva. Ja tuleva ei merkitse sitä, että se todella on tulossa. Isälle voi tapahtua vaikka mitä sellaista, että hän tarvitsee ne rahat sitten itse omaan hoitoonsa, ja ne voi mennä kaikki, viimeistä kopeekkaa myöten. Jos isukki joutuu vaikkapa hoitokotiin, hänen palveluntarpeensa mitoitetaan tasan sen mukaiseksi, mitä hänellä on varoja ja yleensä omaisuutta sekä minkä suuruinen on eläke ja ne sitten isän hyväksi käytetään, niin kuin kuuluukin. Ei välttämättä perillisille mitään jää. Siksi on turha tässä vaiheessa isänkään vedota mihinkään lastensa tuleviin saamisiin. Kyllä hänen täysi-ikäisenä ihmisenä pitää maksaa itse elämisensä tässä ja nyt.
Totta kai kaikki, mistä on yhdessä sovittu, on ihan fine, mutta käsittääkseni tästä ap:n tilanteesta ei ole mitenkään sovittu. Isä on vain alkanut toimia tietyllä tavalla ja kun se on hetken toiminut niin siitä onkin tullut hänen mielestään käytäntö.
Asia on kuitenkin tainnut päästä jo niin pitkälle, että sitä on vaikea enää purkaa. Tarvitaan joku "tyssäys," jotta asiat alkaisivat mennä toisella tavalla. Nykyään kun ihmiset elää vanhemmiksi kuin ennen, ne perinnönsaajatkin voi olla jotain kahdeksankymppisiä, joiden käsiä ei enää paljon perinnöt lämmitä. Minulla oli eräs ystävä, joka eli 76 -vuotiaaksi ja hänen äitinsä melkein satavuotiaaksi. Äiti höpötti kaiken aikaa siitä, miten hän jättää sitten hyvät perinnöt tyttärelleen, kun tämä häntä niin hyvin hoitaa. Tytär kuoli ennen äitiään ja äidin sitten kuoltua ne perintörahat menivät tämän äidin melkein yhtä vanhalle lapsettomalle veljelle, kun ei muita perillisiä ollut. Niin että ei niihin "tuleviin" rahoihin aina kannattaisi niin vedota. Hyvät ihmissuhteet on tietysti tärkeät, mutta mielestäni niihin kuuluu se, että toista ei hyväksikäytetä.
Olemme siis asiasta eri mieltä. Siihenpä se mielekkyys sitten näin Laki-palstalla loppuukin, joten päättänemme siihen toteamukseen. Loppupohdinta siitä, mikä on "oikein", kun on nyt enää moraalipohdintaa.
Juridista kun ongelmasta ei tee edes se, vaikka isäukko vaatisi lapsiaan tanssimaan Senaatintorilla ripaskaa alasti, ja viheltämään "Porsaita äidin oomme kaikki" sillä uhalla, että muuten perintöä ei tule kuin lakiosa, jos ei sitäkin ehdi nollille hassaamaan. Suuttuakin ihminen saa lain mukaan ihan mistä haluaa.
Kyllä asiasta juridinen tulee, jos isä vaatii, että lasten on hänet elätettävä. Se tulee juridiseksi siinä vaiheessa, kun lapset vetoavat lakiin, joka ei todellakaan velvoita lapsia elättämään vanhempiaan. Tässä ao. tapauksessa tuskin tällaista tapahtuu, mutta periaatteessa se kyllä on näin. Mikään tuleva perintökään ei lain mukaan velvoita yhtään mitään.
Kyllä suuttua saa mistä tahansa, mutta aina se ei ole oikeutettua. Toki saa suutuksissaan olla, ei sitä poliisi tule kieltämään. Mutta silloin voidaan katsoa, että ne peräänkuuluttamasi hyvät ihmissuhteet on tässä tapauksessa tärvellyt isä, ei lapset. Jos tässä nyt ihmissuhteet ylipäänsä huonot ovat, nämä lapsethan auttelevat isäänsä ja maksavat hänen laskunsa, mutta isä moitiskelee lapsiaan siitä huolimatta. Ja kyllä, ennen kuin ajatteletkaan, niin onhan isällä oikeus moitiskella, ihan niin kuin näillä lapsilla tai kenellä tahansa. Mutta onko se tässä tapauksessa isältä oikein hyvän tavan mukaista, sitä voi spekuloida.
Moraalipohdintaahan tämä on ollut koko ajan. Siinä mielessä tämä ei lakipalstalle olisi kuulunutkaan, ellei sitten tosiaan tule kysymykseen se, että isä alkaisi viranomaisteitse vaatia lapsilta elatusta.
Juridinen on kyllä myös tuo kysymys veloista, joita isä ei ole lapsilleen maksanut. Jos velkaa ei ole alun perin tehty sillä sopimuksella, että velka kuittaantuu sitten perinnössä, niin isä on kyllä lain mukaan velvollinen maksamaan velkansa. Ihan niin kuin me jokainen olemme.
"Kyllä asiasta juridinen tulee, jos isä vaatii, että lasten on hänet elätettävä. Se tulee juridiseksi siinä vaiheessa, kun lapset vetoavat lakiin, joka ei todellakaan velvoita lapsia elättämään vanhempiaan."
"Lapset vetoavat lakiin". Täh? Ei lasten tarvitse mihinkään lakiin vedota. Kyllä lakiin tulisi vedota isukin, jos haluaisi lapsiaan johonkin lain voimalla velvoittaa. Ei lasten tarvitse vedota lakiin sen suhteen, että jotain velvollisuutta ei ole, kuten tässä tapauksessa ei tietenkään ole. Eikä mitään viitteitä siitä ole ollut, että isukki lain nojalla lapsiaan velvoittaisi mihinkään, jos nyt sitä ei lasketa, että isukilla on oikeus tehdä omaisuudellaan mitä haluaa ja (lakiosia lukuun ottamatta) testamentata se kenelle haluaa.
Ei, ei siitä tuolla tavalla vielä juridista tule. Minäkin voin vaatia sinua elättämään itseni. Voin vaatia sinua tulemaan pyyhkimään tapapuoleni, pesemään autoni, ja imuroimaan lattiani. Voin uhata sinua sillä, että muuten en jätä sinulle perintöä lainkaan, ja koska et ole rintaperilliseni, et tule saamaan edes lakiosaa (jonka nämä aloituksen lapset ovat saamassa, vaikka eivät isäänsä pitäisi mitään yhteyttä enää koskaan). Sinulla taas puolestasi on täysi oikeus olla korviasi lotkauttamatta minun vaatimuksilleni (jollet sitten esimerkiksi halua kärkkyä perintöäni). Ei se oikein ole mikään juridinen aspekti, että mitään asiaan liittyvää velvoitelainsäädäntöä ei ole olemassa, ja että kyse on vain ihmissuhdeasiosta.
"Moraalipohdintaahan tämä on ollut koko ajan. Siinä mielessä tämä ei lakipalstalle olisi kuulunutkaan, ellei sitten tosiaan tule kysymykseen se, että isä alkaisi viranomaisteitse vaatia lapsilta elatusta."
Nyt olemme asian ytimessä. Jos aloittaja kyselee lakipalstalla, että onko asia oikein, niin kyllä silloin lähtövire on se, että tarkoitetaan onko se lain mukaan oikein. Ja kyllä on! mitään laitonta ei aloittajan tapauksessa ole tapahtunut. Voidaan siitä toki jatkaa puhtaalla moraalipohdinnalla, mutta ei se tosiaan enää oikein lakipalstalle ehkä kuulu, vaikka tämän Suoli24:n asema minään vakavasti otettavana palstana nyt muutenkin ehkä on vähän kyseenalainen.
"Juridinen on kyllä myös tuo kysymys veloista, joita isä ei ole lapsilleen maksanut. Jos velkaa ei ole alun perin tehty sillä sopimuksella, että velka kuittaantuu sitten perinnössä, niin isä on kyllä lain mukaan velvollinen maksamaan velkansa. Ihan niin kuin me jokainen olemme. "
No mutta niinhän tässä nyt juuri koko ajan on tosiasiallisesti ollut käymässä. Isukki on todennut, että perinnöllä se kuittaantuu, kun nyt hänen eläessään lapset eivät kitise kauppalaskuista ja talkootunneista. Mutta sinulle ja aloittajalle tämä ei ole ollut ok. Nytkö se yhtäkkiä onkin?
No, ehkä vahvasti teoretisoiden voidaan ajatella, että jos lapset käyvät isukille kaupassa omaan laskuunsa isukin eläessä sillä puheella, että tuleva perintö kuittaa velat, niin voihan sitä ehkä kenties jonkinlaisena sopimuksena ajatella, joskin muutaman sopimusoikeudellisen miinan haistan kyllä heti. Mahdollisia testamentinsaajia vastaan tuollainen velkavaade ehkä kai voisi menestyä, jos sen todistaminen vain jotenkin onnistuisi.
Se onkin sitten eri asia, kenet haastat sopimusrikkomuksesta oikeuteen, ja mistä kuvittelet saavasi sopimussaatavat, jos paljastuu, että isukin omaisuus kuitenkin onkin hassattu viinaan ja naisiin, siinä määrin, että perintö ei edes täysimääräisenä kattaisi niitä kauppareissuja. Kaiken kaikkiaan niin monta ongelmaa asiaan liittyy, että sen paremmin sopimusoikeutta tuntematta epäilisin, että tuomioistuin tuskin moista varsinaiseksi sitovaksi sopimukseksi laskisi. Korkeintaan hyväksyisi jotain kenties säästettyjä kauppakuitteja kuolinpesän velaksi, jolloin seuraavaksi löytäisimmekin itsemme keskustelemasta velan vanhenemisesta.
ei liene järkeä papan lapsillaan maksataa kun papan jälkeen jäävästä rahamäärästä menee vero kun se lapsille jää, saataapi se jäädäkin kun sitä aikas reippaasti on, pappa nuukisteelee eikä ymmärrä että perintörahoista maksavat perilliset veroa.
Eipä tuo ensimmäisen perillisryhmän perintövero nyt niin suuri ole, etteikö omaisuudesta vielä ihan hyvä summa jäisi. Ihan jo sillä summalla, mistä ei mene edes vielä perintöveroa maksaa jo aika monen vuoden ruokaostokset.
Lakimiehet tässä ketjussa yrittävät puolustaa olemassaolon oikeutusta, saivartelulla.
Ja vaikeivät lakimiehiä olisikaan.
Toimiiko syyttäjällä omatunto, kysytään toisaalla.
Heh heh sun kanssas. Onhan se nyt juridiikkaa, jos lapset sanovat isälleen, että lain mukaan heillä ei ole velvollisuutta isänsä menoja maksaa. Kaikki, mikä sivuaa lakia, on juridista. Ei tässä ole raastupaan oltu ketään kuvittelemassakaan.
Ja tuo on sitä "lakiin vetoamista." Se on ihan sama, kumpi sen ensin noin niin kuin kuvitteellisesti aloittaisi, ja kuten tuossa jo mainitsin aiemmin, en ole tällaista ajatellut tapahtuvankaan, mutta periaate on tämä.
Juu ei tietenkään ole laitonta vaatia mitä tahansa, mutta kaikkiin "laittomiin" vaatimuksiin voi aina vastata, että "kuule lain mukaan tuo vaatimus ei päde." Tai jättää vastaamatta, mutta laki silti määrittelee, että ko. vaatimus ei laillisesti päde. Joten kyllä se juridiikka siellä taustalla kuitenkin on olemassa, vetoaa siihen tai ei.
En nyt valitettavasti päässyt perille tuossa, että mikä minusta ja ap:sta ei ole ollut oikein ja nyt yhtäkkiä onkin. Olen vain yksinkertaisesti ap:n kanssa samaa mieltä, että tämä systeemi ei ole hyvä, siinä on epävarmuustekijöitä ja ennen kaikkea, jos se tuntuu toisesta osapuolesta kiusalliselta eikä ihan oikealtakaan, niin silloin se ei todellakaan ole oikein. Sopimusten pitää olla sellaisia, että ne tyydyttävät molempia osapuolia.
Voit jatkaa sanojen pyörittelemistä, tajuan kyllä mitä tässä haet, siis pelkästään laillisuusnäkökulmaa tähän olemassaolevaan tilanteeseen. Eihän se tietenkään laiton ole tällaisenaan, kun ei kukaan ole mitään lakiteitse vaatinut eikä vastustanut. Nyt ei enää oikein jaksa tätä. Ap:lle toivotan tsemppiä, eihän tässä maailmassa asiat tasapuolisesti aina mene ja elämä on välillä yhtä luovimista. Jospa pääsisitte isänne kanssa sopimukseen, että edes kauppalaskunsa maksaisi, silloin sitä paremmin jaksaisi niitä isän moitteitakin kuunnella eikä tuntuisi niin hyväksikäytetyltä. Perintö - sitä on turha ajatella kun ei tulevaisuuteen näe eikä sen varaan kannata mitään laskea. Ja niinhän kirjoitit, että näin ette teekään. Voi olla, että minullekin tulee joskus perintöä, tai sitten voi olla tulematta, elämä on opettanut, että mitä vain voi tapahtua.
Huokaus. Selvä. Se on sitten juridiikkaa, että asiaan ei liity mitään lainkohtaa, vaan kyse on vain ihmissuhdeasioista. Se on juridiikkaa, että lapset sanoisivat isälleen, että laki ei heitä mihinkään velvoita, kun ei isä mihinkään lakiin ole vedonnutkaan, eikä mitenkään antanut ymmärtää, että moista velvollisuutta olisi olemassa. Onpahan vain kuitannut, että turha jostain kauppalaskuista on tehdä numeroa, kun jäämistö kattaa ne yllinkyllin.
Kyllä, kun nyt on todettu, että laki vaikenee asiasta, niin kaikkia moraalisia ihmissuhdenäkökulmia onkin sitten ihan hyvä pohtia Laki-palstalla, minkä aloittaja valitsi jonkin ihmissuhdepalstan sijaan. Hyväksyn mielipiteesi asian oikeusteoreettisesta luonteesta, vaikka en sitä ymmärräkään. Jatkakaa ihmeessä. Minä siirryn johonkin toiseen ketjuun, jossa tarkastellaan palstan aiheen mukaisia asioita.
Huokaus. Selvä. Se on sitten juridiikkaa, että asiaan ei liity mitään lainkohtaa, vaan kyse on vain ihmissuhdeasioista. Se on juridiikkaa, että lapset sanoisivat isälleen, että laki ei heitä mihinkään velvoita, kun ei isä mihinkään lakiin ole vedonnutkaan, eikä mitenkään antanut ymmärtää, että moista velvollisuutta olisi olemassa. Onpahan vain kuitannut, että turha jostain kauppalaskuista on tehdä numeroa, kun jäämistö kattaa ne yllinkyllin.
Kyllä, kun nyt on todettu, että laki vaikenee asiasta, niin kaikkia moraalisia ihmissuhdenäkökulmia onkin sitten ihan hyvä pohtia Laki-palstalla, minkä aloittaja valitsi jonkin ihmissuhdepalstan sijaan. Hyväksyn mielipiteesi asian oikeusteoreettisesta luonteesta, vaikka en sitä ymmärräkään. Jatkakaa ihmeessä. Minä siirryn johonkin toiseen ketjuun, jossa tarkastellaan palstan aiheen mukaisia asioita.
Ja anteeksi kaksinkertainen postaus. Suomi24:n sivujen toimivuus heikkenee vuosi vuodelta.
Ja anteeksi kaksinkertainen kommentointi. Suoli24:n toiminnallisuus on mennyt jo vuosikaudet alamäkeä. Viimeisin heikennys oli tuo käsittämättömän surkea captcha.
Laitanpa tämän. Aikoinaan auttelin vanhempiani ihan mielelläni. Olisin tehnyt niin ilman perintöäkin. Vanhemmat sanoivat usein eläessään, että se kiitos tulee sitten jälkeäpöin. Niin kävikin ja paljon on helpompi elämä kuin monella muulla taloudellisesti. Kuitenkin se, että kotona opetettiin laittamaan oma etu syrjään ja auttamaan tarvittaessa on ollut hyvä oppi elämään. Vaativat vanhemmat kasvattivat siihen että sisua riittää tarvittaessa. En olisi koskaan voinut alkaa esittämään jotain vaatimuksia perinnön suhteen. Se miten he sitä jättivät oli heidän vapaa valintansa. Onneksi pystyin elämään niin, etten riitaantunut heidän kanssaan. Mutta ennen oli ennen ja vanhemmilla olikin oikeus vaatia lapsiltaan paljon enemmän kuin nykyään.