parisielu

Elän itse juuri kuvailemassasi suhteessa.

Tunnemme molemmat suurta, "selittämätöntä" yhteenkuuluvuuden tunnetta, aivan ensi tapaamisestamme lähtien.

Ajattelemme YHTÄ aikaa samoja asioita. Tätä tapahtuu kymmeniä kertoja päivittäin.

Minullakin pisti silmään tuo ketjun aloittajan väite siitä, etteivät sielunkumppanit/parisielut menisi koskaan naimisiin. "Soul matea" ja "Twin soulia" käsittelevässä, karmistisen ja inkarnaatio-näkemyksen sisältävässä, kirjallisuudessa nimenomaan mainitaan, että sielunkumppanien ei tarvitse olla ollut aiemmin aviossa, mutta useimmiten tämä kuitenkin tapahtuu "kierros toisensa jälkeen" eli toistuu useiden elämien aikana.

Esimerkiksi Edgar Caycen huomautus siitä, että parisielu ei tarkoita sielujen samanlaisuutta, vaan sitä, että he jakavat saman tarkoituksen ja päämäärät, tukee ajatusta siitä, että tavoite voi toteutua esimerkiksi avioliiton kautta. Myös nuo esittämäsi karmistiset siteet voivat ennemmin johtaa liittoon, kuin olla johtamatta.

Myös populaarisemmassa ja naturistisemmassa käsitteistössä sielunkumppanuus ja parisielu liitetään vahvasti avioliittoon. Joskus viime vuonna kun keskustelimme samasta aiheesta, postasin linkin erääseen tutkimukseen, joka käsitteli sielunkumppanuutta ja avioliittoa. En valitettavasti löydä sitä nyt, mutta tulos vastaajajoukossa oli se, että sielunkumppanuus oli merkittävä tekijä aviokumppania valittaessa.

mrkala kirjoitti:

Minullakin pisti silmään tuo ketjun aloittajan väite siitä, etteivät sielunkumppanit/parisielut menisi koskaan naimisiin. "Soul matea" ja "Twin soulia" käsittelevässä, karmistisen ja inkarnaatio-näkemyksen sisältävässä, kirjallisuudessa nimenomaan mainitaan, että sielunkumppanien ei tarvitse olla ollut aiemmin aviossa, mutta useimmiten tämä kuitenkin tapahtuu "kierros toisensa jälkeen" eli toistuu useiden elämien aikana.

Esimerkiksi Edgar Caycen huomautus siitä, että parisielu ei tarkoita sielujen samanlaisuutta, vaan sitä, että he jakavat saman tarkoituksen ja päämäärät, tukee ajatusta siitä, että tavoite voi toteutua esimerkiksi avioliiton kautta. Myös nuo esittämäsi karmistiset siteet voivat ennemmin johtaa liittoon, kuin olla johtamatta.

Myös populaarisemmassa ja naturistisemmassa käsitteistössä sielunkumppanuus ja parisielu liitetään vahvasti avioliittoon. Joskus viime vuonna kun keskustelimme samasta aiheesta, postasin linkin erääseen tutkimukseen, joka käsitteli sielunkumppanuutta ja avioliittoa. En valitettavasti löydä sitä nyt, mutta tulos vastaajajoukossa oli se, että sielunkumppanuus oli merkittävä tekijä aviokumppania valittaessa.

Lue lisää

...tästä naimapuolesta. Olikohan se Stefan Lindfors jolla on kirja "Rakkaus, lahja tähdiltä", joka perustuu hyvin pitkälti siihen mitä hän muistaa vaimonsa kanssa heidän menneistä yhteisistä elämistään mm. Egyptissä ja Atlantiksella.

Kirja on ihan hyvä, mutta tulee vain mieleen että samankaltaista aineistoa on varmasti pilvin pimein. Minua hieman aina tökkäisee parisieluisuuteen takertuminen romantikkojen keskuudessa, koska pahoin pelkään että moni pilaa elämänsä ja kenties muidenkin elämän odotellessaan Sitä Oikeaa. Mutta toki ilman tuota parisuhdeteoriaakin ihmiset osaavat suhteensa pilata...

Omalla kohdallani koen että olen löytänyt sen kumppanin minkä pitikin, mutta silti minulle ei tule hänestä minkäänlaista parisielufiilistä. Ennemminkin tulee mieleen että välillämme on ollut huonoja fiboja, jotka olemme pikkuhiljaa sulattaneet siinä määrin pois että nykyään voi puhua rakkaudesta ja yhteisymmärryksestä.

On olemassa henki tai sielu, jonka olemassaolon tiedostan toisinaan (ja muistan hänestä asioita liittyen muutamiin ed. elämiini), joka sopisi parisieluksi sikäli että tunnen aivan selittämätöntä yhteyttä häneen (mutta onneksi olen jo vuosia sitten tajunnut että en tule häntä tässä elämässä kohtaamaan!) - vaikken voi edes todistaa että häntä olisi olemassakaan. Mutta tunnen itseni suorastaan kehitysvammaiseksi häneen verrattuna, joten jos meillä on jokin parisieluisuus, niin se on jo useita elämiä toiminut opettaja/oppilas-kytköksenä. En oikein osaa uskoa merkittävään epäsuhtaan kehityksen tasossa mitä tulee parisieluihin, joten en sen vuoksi osaa pitää häntä parinani. Opettajanani vain, sekä innoittajana. Johtotähtenä...

tosi viisas ajatus... Eli minä olen täysin tyyväinen tähän elämään leskenä koska oma parisielu on lapsi joka syntyi suhteesta sukulaissieluun... Selväähän että mikään vähempi ei voi enää tyydyttää kun on saanut "sitä parasta" kokea elämässä joten olen tyytyväinen tähän "lesken osaan" ja jos jossain on vielä joku saman sieluperheen jäsen niin tervetuloa vaan elämääni. Talvella on kylmä yksin...

Omat kokemukseni voisivat viitata nimenomaan tuollaiseen järjestelyyn. Mutta toisaalta muistikuvani viittaavat siihen että olen ollut naimisissa "Opettajakseni" kokemani (pari???)sielun kanssa (tosin vain yksi hänen useista vaimoistaan). Toisessa elämässä olen todistanut hänen polttamistaan roviolla, josta olen tietenkin pohtinut että oliko se minun syytäni jotenkin?

Enivei tällä hetkellä tässä elämässä hän on johtotähteni - oli häntä tai ei. :P

(Mainittakoon taas kerran että nämä "muistikuvani" voivat toki olla ihan mitä hyvänsä, mutta itselleni ne ovat nimenomaan muistoja menneestä.)

Olen kuullut tällaistakin termiä käytettävän. Onko kummisielu yhtä kuin parisielu? Miten sen käsittäisitte?

Minulla on aivan vastaavanlaisia kokemuksia kuin sinulla e.s. Ei lisättävää koska kirjoitit aivan kuten itse olen kokenut. En uskaltanut alkaa juttelemaan tämän ihmisen kanssa mutta siitä lähtien toivoisin tapaavani hänet uudestaan.

Samanlaisia kokemuksia ollut mullakin jo useamman vuoden ajan. Ensimmäinen kokemus ilmestyi yhtenä talvi-iltana, kun makasin sängyllä ja yhtäkkiä tuli voimakas ilon tunne, että nyt elämään on vihdoin tulossa joku tärkeä uusi ihminen <3 Meni vain reilu kuukausi, niin tapasin ihmisen, johon rakastuin syvästi, koska tuntui, että meillä oli henkisellä tasolla yhteys. Suhdetta ei kuitenkaan päässyt koskaan kehittymään, koska tällä miehellä oli sairaalloisen narsistinen ja mustasukkainen tyttöystävä, joka tuhosi välini niin kaveriini kuin tähän mieen (syyttäen tietenkin minua). Olin pitkään tosi rikki, kunnes minut johdatettiin toisen ihmisen luo, jota on sanottu sielunkumppanikseni. Jotain todella outoa johdatusta tapaukseen liittyi ja heti alkuun tuli tunne, että luin tämän ihmisen ajatuksia, enkä voinut olla hänestä erossa. Mutta kuinkas ollakaan, tämäkin mies on naimisissa ja ympärillä pyörii paljon naisia, jotka levittelevät pahoja puheita. Onnistuivat pilaamaan välit tämäkin ihmisen kanssa ja tuntuu, että kahlaan jo ties monetta vuotta elämässäni suossa, josta ei ole ylöspääsyä eikä varsinkaan eteen päin pääsyä, enkä tiedä kauanko tällaista enää kestää?

Joskus tulee kuitenkin noita tunteita - korvien soimista (usein), lämmöntunnetta, seksuaalista kiihottumista ilman syytä - ja sitten ihan suoraa ajatusten lukua. Välillä yhteys on taas täysin poikki, mikä aiheuttaa melkoista ahdistusta. Outoa tässä on se, että näitä on tullut siis kahden ihmisen kanssa, enkä siksi voi enää oikein luottaa parisieluteoriaan? Kummankin kanssa kokemukset ovat olleet todella vahvoja ja nostaneet kokonaan "toiselle tasolle" - mutta siis nimenomaan henkisesti, fyysisestä kontaktista nyt ei voi juurikaan puhua... Ja tämänkin kokemuksen jälkeen elämään on tullut taas yksi varattu mies, joka tuntuu läheiseltä, ja jonka kanssa on todistetusti telepatiaa.

Kohtaamiset näiden ihmisten kanssa ovat kyllä olleet enimmäkseen tosi rajuja, joten mistään leposuhteesta ei voi puhua, joten en kyllä voi allekirjoittaa tuota ajatusta siitä, että oltaisiin samaa mieltä, eikä olisi konflikteja. Tosin nämä konfliktit ovat kyllä aina ympäristön aiheuttamia, jos joskus saisin keskustella näiden ihmisten kanssa rauhassa tai edes tutustua kunnolla, olisi se varmasti parempaa kuin osaisin edes kuvitella. Nyt tunnen vain olevani rankasti hyväksikäytetty.