Miten on, onko teistä tullut iän myötä tunteellisempia tai herkempiä? Minusta on. Hämmästyin, kun esimerkiksi Koiviston hautajaiset itketti. Tai sympatiaosoitukset Lontoon uhreille itkettää. Tarkoitan tulee rintaan ja palleaan sellainen tunne, että meinaa alkaa itkettämään. Pystyn sen kuitenkin pitämään hallinnassa joten kuten. Mutta en ollut näin herkkä nuorempana. Mistä se johtuu, mikä vanhenevissa aivoissa oikein herkistää.? Toisaalta sukulaisten möhläykset ei itketä ollenkaan.
Typerä aihe, kysyn kuitenkin
Juupajapaa
63
810
Vastaukset
- aika.synkkä.naama
Ei ollenkaan. Palstan myötä olen menettänyt herkkyyteni. Minusta on kasvanut kivikovis. Kerään vain kiviä. Taskuihini.
En katso nyyhkyjuttuja kuten uutiset ja emmerdalet. Olen menettänyt kyvyn.....nauraa. Olen sietämätön tosikko. Tutut ovat jo huolestuneita ja suunnittelevat tietokoneeni takavarikointia..
Tabletit olen piilottanut hätävaraksi. Olen ymmärtänyt, että ihmisen psyyke - jos nyt terveitten kirjoissa kulkee - hapertuu vanhemmiten. Suojamekanismit heikkenevät, ammoin surematta jäänyttä surua voi nousta pintaan. Ja kun tunteiden hillitseminen ei ole enää välttämätöntä niin itkee pois, jos itkettää..))
On myös erilaisia tilanteita ja -päiviä, jonakin päivinä pokka pitää tuli mitä tuli, joskus taas mitätönkin asia nostaa tunteet pintaan...- onniinnii
Ehkäpä meillä on nyt oikeus jo näyttää tunteemme ihan vapaasti.
Ennen työelämässä saatoimme kokea ilkeitäkin asioita, panettelua ja työpaikkakiusaamista. Nyt meidän ei tarvitse semmoisia sietää. Jostain syystä tuntuu kuin ne entiset alentajat katuisivat. onniinnii kirjoitti:
Ehkäpä meillä on nyt oikeus jo näyttää tunteemme ihan vapaasti.
Ennen työelämässä saatoimme kokea ilkeitäkin asioita, panettelua ja työpaikkakiusaamista. Nyt meidän ei tarvitse semmoisia sietää. Jostain syystä tuntuu kuin ne entiset alentajat katuisivat.Aivan, ja nyt on jopa varaa loukkaantua..)) Ennen sekin oli vähän riskaapelia kun ajatteli, että jos otan nokkiini, osoitan heikkoutta ja se vain yllyttää rökittäjää...
Nyt voi ajatella että minulla on riittävästi itsekunnioitusta, jotta voin loukkaantua ja siten osoittaa, että vaadin hyvää kohtelua..))
Voihan se olla että kasvanut itsekunnioitus laittaa luun kurkkuun niille, jotka ennen hyppivät nenille...- Juupajapaa
Psyyke tai tunne-elämä hapertuu. Se on hyvä selitys. Kiitos. Olen kyllä empaattinen ja ihmisten asiat koskettaa. Ennen en kuitenkaan herkistynyt kyyneliin. Asiat kyllä koskettivat ennekin hyvinkin syvältä, mutta tuo 'itkuun pillahtaminen' on mielestäni vähän järkkyä. Se, että tunne voitaa järjen on mielestäni huolestuttavaa. Huolestuttaa millainen itkupilli itsestäni on kehittymässä. Voin hyvin puhua rakkaudesta ja surusta se ei itketä, mutta, jokin asia, kuten Koiviston hautajaiset tai Lontoon ampumiset tai vain jokin musiikki laukaisee mielessä jotain sellaista pohjattoman tuskaista ja tunteellista johon voi pakahtua. On se hyvä, että täällä on muitakin joiden kanssa voi näitäkin pohtia. Nuorena en olisi näin ajatellut. Tuskin huomannutkaan.
- MäävaaNnn
Miten niin psyyke hapertuu, eikös se ole juuri päinvastoin ??!!
Ihmisen psyyke rakentuu kokemusten kautta ja mitä enemmän ja erilaisia kokemuksia, sitä viisaammaksi periaatteessa tulee ja osaa suhtautua erilaisiin asioihin ja tilanteisiin. Eikös ihminen kasva myös henkisesti kun ikää tulee? Näin mina olen lukemastani ymmärtänyt.
Kun vanhenemme, sosiaalinen ja henkinen puoli vahvistuu, kun taas fyysinen puoli heikkenee. Näin yleisesti ottaen. MäävaaNnn kirjoitti:
Miten niin psyyke hapertuu, eikös se ole juuri päinvastoin ??!!
Ihmisen psyyke rakentuu kokemusten kautta ja mitä enemmän ja erilaisia kokemuksia, sitä viisaammaksi periaatteessa tulee ja osaa suhtautua erilaisiin asioihin ja tilanteisiin. Eikös ihminen kasva myös henkisesti kun ikää tulee? Näin mina olen lukemastani ymmärtänyt.
Kun vanhenemme, sosiaalinen ja henkinen puoli vahvistuu, kun taas fyysinen puoli heikkenee. Näin yleisesti ottaen.Hyvin perusteltu, MäävaaNnn. Tuo oma mielipiteeni perustuu elämänkaaripsykologiaan ja sitä ovat omat kokemukseni vahvistaneet. Ja näkojään aika monen muunkin kokemukset ..))
Teoriassa ja ihannetapauksessa tuo mitä sanot, pitää varmasti paikkansa. Elämänkokemusta olemme saaneet , mutta olemmeko osanneet käyttää sitä omaksi ja muiden rakennukseksi ? Onhan myös väitetty , että luonteenpiirteet, myös ne ikävät, pakkaavat kärjistyä vanhetessa. Ja se vanhuuden viisaus on jo usein sellaista, mille ei ole enää käyttöä. Aika on toinen - elämänrytmi ja arvot myös.
Sosiaaliset taidot ? Kävisiköhän tämä meidän palsta esimerkkinä niistä ?..))
Mutta tosissaan. sosiaalinen elämä, tavat ja käytännöt ovat nekin muuttuneet puolen vuosisadan aikana niin paljon, että meillä ei taida enää olla niitä matriarkkoja/patriarkkoja, jotka ovat sosiaalisen elämän keskiössä, esimerkkinä muille, joita kunnioitaan ja kuunnellaan. Jos ikääntynyt tahtoo tänään tulla noteeratuksi, hänen täytyy olla vähintäinkin "nuorekas" mieluummin yhteiskunnallisesti ansioitunut, juuri tuollainen ihannetapaus, mitä hyvin kuvasit.
Kaikista meistä ei siihen ole, tuskin on tarpeenkaan.
Uskon kyllä, että useimmat meistä silti saavuttavat sellaisen itsetyytyväisyyden asteen, että heille riittää oma itsensä - puutteineenkin - mutta jotka voivat kysyttäessä olla antamassa omaa panostaan yhteiseen hyvään - lapsilleen, lastenlapsilleen ja muille tarvitseville.- MäävaaNnn
...seuraava kysymys onkin, pitääkö elämäkaariteoria(t) enää paikkaansa? Ihmisen elämänkaari kehitystehtävineen on muuttunut esim. perheen perustaminen, työelämään siirtyminen jne. ei enää tapahdu niin kuin teorioissa väitetään. Myös ikäkäsitys on muuttunut hurjasti.
Mutta herkkyyteen palatakseni. En ole koskaan ollut mikään itkupilli vaikka liikutunkin hyvin herkästi. Kiinnitän ennen kaikkea huomion tilanteeseen, asiaan tai tapahtumaan en niinkään omaan reagointiin.
Jokaisella siis oma tapansa. - eppu2
MäävaaNnn kirjoitti:
...seuraava kysymys onkin, pitääkö elämäkaariteoria(t) enää paikkaansa? Ihmisen elämänkaari kehitystehtävineen on muuttunut esim. perheen perustaminen, työelämään siirtyminen jne. ei enää tapahdu niin kuin teorioissa väitetään. Myös ikäkäsitys on muuttunut hurjasti.
Mutta herkkyyteen palatakseni. En ole koskaan ollut mikään itkupilli vaikka liikutunkin hyvin herkästi. Kiinnitän ennen kaikkea huomion tilanteeseen, asiaan tai tapahtumaan en niinkään omaan reagointiin.
Jokaisella siis oma tapansa.Kiinnitin huomioni tähän kommentointiin, kuin yleensä aina, kun demeter kommentoi.
Sanoisin asiaan,että silmät kostuu, kun kohtaan asian, jossa kohteet eivät voi surulliselle tilanteelle mitään.
Sitten on paljon iän tuomaa viisautta, joka ei vanhene, se on sitä hiljaista tietoa.
Esimerkkinä sanoisin, kun pojantyttäreni sanoi minulle. että voi mummu sun täytyy kirjottaa ylös, miten me täällä mökillä toimitaan kaikkien asioitten kanssa, kun sinua ei enää oile.
Normaalijärkisellä ihmisellä viisaus kasvaa iän myötä. Alkaa näkemään asioiden kokonaisuuksia.
Olen joskus ajatellut, että nyt voin sanoa totuudet ja olla niinkuin tykkään, olen tarpeeksi vanha. No sanotaan, etttä oikeasti olen puoliksi tuota mieltä, eli tilanteen mukaan. MäävaaNnn kirjoitti:
...seuraava kysymys onkin, pitääkö elämäkaariteoria(t) enää paikkaansa? Ihmisen elämänkaari kehitystehtävineen on muuttunut esim. perheen perustaminen, työelämään siirtyminen jne. ei enää tapahdu niin kuin teorioissa väitetään. Myös ikäkäsitys on muuttunut hurjasti.
Mutta herkkyyteen palatakseni. En ole koskaan ollut mikään itkupilli vaikka liikutunkin hyvin herkästi. Kiinnitän ennen kaikkea huomion tilanteeseen, asiaan tai tapahtumaan en niinkään omaan reagointiin.
Jokaisella siis oma tapansa.Hyvä pointti, MäävaanNnn. Ehkä elämänkaariajattelua(kin) pitäisi päivittää. Mehän elämme pitempään ja onnekkaimmat vielä terveinä. Itse olen kyllä taipuvainen ajattelemaan , ettei ihminen sittenkään muutu kovin paljon syvimmiltään, mutta hyvä jos muuttuu - pääsee helpommalla..))
Tuon toisen kappaleen viimeinen lause on helmi, kiitos siitä. Tietysti tuollainen asenne vaatii tiettyjä henkisiä voimavaroja, kaikilla ei niitä välttämättä ole, ainakaan kaikissa tilanteissa.
Jos tuota herkkyyttä vielä tilittelisi niin psyyken hapertumisesta omalla kohdallani sain eilen konkreettisen muistutuksen. kun ajelimme tänne lapsuudenkotiini. Kipeitä muistoja suorastaan tulvi mieleeni ilman että niitä kutsuin, enkä usko, että minulla sen enempää kipeyttä on kuin muillakaan ikätovereilla ja jos on ollut niitä olen myös yrittänyt työstää...
Niin tai näin. Näillä mennään ja hyvä pohtia erilaisia näkökulmia tähänkin asiaan.eppu2 kirjoitti:
Kiinnitin huomioni tähän kommentointiin, kuin yleensä aina, kun demeter kommentoi.
Sanoisin asiaan,että silmät kostuu, kun kohtaan asian, jossa kohteet eivät voi surulliselle tilanteelle mitään.
Sitten on paljon iän tuomaa viisautta, joka ei vanhene, se on sitä hiljaista tietoa.
Esimerkkinä sanoisin, kun pojantyttäreni sanoi minulle. että voi mummu sun täytyy kirjottaa ylös, miten me täällä mökillä toimitaan kaikkien asioitten kanssa, kun sinua ei enää oile.
Normaalijärkisellä ihmisellä viisaus kasvaa iän myötä. Alkaa näkemään asioiden kokonaisuuksia.
Olen joskus ajatellut, että nyt voin sanoa totuudet ja olla niinkuin tykkään, olen tarpeeksi vanha. No sanotaan, etttä oikeasti olen puoliksi tuota mieltä, eli tilanteen mukaan.Kiitos eppu2. Kiva huomata, että joku lukee. .))
Tämä mitä sanot taitaa olla asian: " silmät kostuu, kun kohtaan asian, jossa kohteet eivät voi surulliselle tilanteelle mitään".
Kaikki muukin on sellaista mihin ei voi kuin nyökkäillä. Hyvä kun muistutit tuosta hiljaisesta tiedosta...
Kokonaisuuksien näkeminen on hyvä pointti ja voimavara.
- Pikkuapulainen
Ei yhtään typerä aihe. Älä turhaan väheksy sitä. Olen samaa ihmetellyt omalla kohdallani eli että liikutun nykyisin herkemmin kuin ennen.. Ja itkin minäkin Koiviston hautajaisia katsoessa. Tosin olen aina ollut aika tunteellinen, mutta miksi tunteita ei saisi näyttää? Kuin istun ja itken yksin kotisohvalla, siitä ei kärsi kukaan. Ihan järkeviä kommentteja niiltä, joille itku ei maistunut, mutta tässä ei järkevyydestä olekaan kyse.
Varmaan on niinkin (kuten Demeter totesi), että iän mukana tunne-elämäkin hapertuu. No, oli sitä tai tätä, menetykset ovat menetyksiä. Mulle Koiviston hautajaiset oli tilanne, jolloin viimeistään selvisi, että olen hauras ja vanha itsekin ja että jonkinlainen hyvä aika on lopullisesti saatettu loppuun. Katselin myös saattoväkeä sellaisin miettein, että monet heistä näen viimeisen kerran, ts. olemme kaikki elämämme loppupuolella. Näin ristiriitaisesti siitäkin huolimatta, että Koiviston aika oli melkoista hurlumheita talouden ja laman suhteen. Koivisto kuitenkin edusti sellaista jämäkkää vanhaa johtajapolvea, jota enää ei taida olla. Eli aikalailla itsesääliä ja vanhan ajan kaipuuta siihen itkuun sisältyi. Sallikaamme itkut niille, joita itkettää. Olen huomannut että herkistelen enemmän kuin nuorempana. Jokin elokuva tai vaikeista ihmiskohtaloista lukeminen tai ohjelma saa kyyneleet silmiin. En muista että aikaisemmin olisin näin herkkä ollut. Ei se paha asia ole, en usko olevani sen empaattisempi kuin ennenkään tunteet tulevat herkemmin pintaan.
Olen aina yrittänyt auttaa kykyjeni mukaan jos joku on pulassa, nykyisin vähän katson onko avustani oikeasti hyötyä.Mää ainaki ole tullu herkäks ko mustalaise hevone.
- läskin.kymppi
Mä aina pillahan itkuun ko mää näen teijät kirjotus taitottomat palstan pilaajat, mie en tykkee yhtään ko on keksity suora tavaus, oiko tiet ja väärin ymmärys. Mie oon herkkä et kyl ottoo pannuu, keitän kahvit nyt ja vien koko kennelin ulos, se ei oo miun kennel, kenen lienee. Sit mie lähen statiin.
- New-age
Voiko olla niin, että sitä höllää itsekontrolliaan tässä iässä. En oikein usko tuohon suojamekanismin murenemiseen siis, vaan ihmisestä voi tulla sallivampi. Tunteilu on ihan hyvä. Tuota kovista tuolla en usko yhtään. Käänteistä hjumoria. Hymyilytti. Harrastan enempi naureskelua, ihan räkätystä ystävien kanssa erityisesti.
Mutta toki vakavatkin tilanteet herkistävät, kuten nuo hautajaiset. Innas vainaa lauloi statilaisesta joka on tullut tamman takkaa statiin ja on oikkia hesalainen ,sustako se luritteli?
Tää ol läskin kympil- New-age
😎 en ole statilainen enkä statisti
Aloitus vaikuttaa sellaisen ihmisen tekemältä jolta on kuollut eläin kotona.
Liekö emäntä sekosi resepteissä.
H.Kommentti vaikuttaa sellaisen ihmisen tekemältä, joka ei ole ollut paikalla lainkaan kun herkkyyttä ja tunteellisuutta on jaettu.
- kylmät.luonteet
entinenmiäs kirjoitti:
Kommentti vaikuttaa sellaisen ihmisen tekemältä, joka ei ole ollut paikalla lainkaan kun herkkyyttä ja tunteellisuutta on jaettu.
Aina on kuitenkin joku häntä peukuttamassa.
- peukkuAlas
kylmät.luonteet kirjoitti:
Aina on kuitenkin joku häntä peukuttamassa.
Epäilen että peukuttaa itse, aina on vain yksi ainoa peukku pystyssä.
peukkuAlas kirjoitti:
Epäilen että peukuttaa itse, aina on vain yksi ainoa peukku pystyssä.
"peukkuAlas"
Voihan se mennä niinkin että sinä laitat minulle peukun jollain nimmarillasi.
Jotta pääset sitten irvimään minusta.
Mutta kuten minä peukun annan toisille, annetaan minullekin peukku ainoastaan ansioistani.
Minulta ei peukku helposti irtoa.
H.
- pyrtti
Minä itkin Koiviston hautajaisia katsoessani. En häpeile sitä ollenkaan.
Jostain syystä täältä poistettiin edellinen kommenttini kun kerroin samaa. Onko mederoijja liian herkkä jollekkin tietylle asialle ?
Itketään kun aidosti itkettää, nauretaan vain kun aidosti naurattaa.- Jear
Ehkä kuoleman lähestyminen itkettää ja koskettaa enemmän kuin nuorena, niin se varmaan on. Ja ehkä tuo Koivisto oli osa suomalaista identiteettiä vaikka ei sitä aikaisemmin tullut ajatelleksi. Kekkosen ajan ministereitä. Nyt on vaan nuoria.
"pyrtti"
Täällähän on eräältä taholta väitetty palstaa valvovan robotti.
Noh, muutaman testin jälkeen robotilla näyttäisi olevan huonot hermot.
Reagoi joihinkin nimmareihin herkästi.
H.- New-age
Voiko robotti olla herkkähipiäinen?
New-age kirjoitti:
Voiko robotti olla herkkähipiäinen?
On se.
Kerran linkitin sen kuvan tänne, niin kyllä häipyi nopeaan.
Ei tosin ihmekään, sillä on niin ruman näköinen tyyppi.
En tiedä, kun ennen ei ollut Vain Elämää ohjelmaa. Harmi kun se taas loppui.
Mutta oikeesti, kyllä tunteellisuus ja herkkyys on selkeästi lisääntynyt iän myötä. Liiaksikin näin HSP:llä.- New-age
Mua tämän ohjelman vetistely ärsyttää jotenkin. Nuo biisit ei ole maailmaa järäyttäviä musiikillaan. Aika vaatimatonta kansallista tasoa. Tässä tulee se keskusteltu myötähäpeän tunne. Jos joku olisi äänittänytukkonooan tai jänisistuun, niin byäääh on niin koskettavaa. Anteeksi entinenmiäs, en halua loukata sinua, vaan arvostelen ohjelmaa, mikä kyllästyttää ylisentimentaalisuudellaan. Tunteskaalasta poimin oman ärtyisyyden.
New-age kirjoitti:
Mua tämän ohjelman vetistely ärsyttää jotenkin. Nuo biisit ei ole maailmaa järäyttäviä musiikillaan. Aika vaatimatonta kansallista tasoa. Tässä tulee se keskusteltu myötähäpeän tunne. Jos joku olisi äänittänytukkonooan tai jänisistuun, niin byäääh on niin koskettavaa. Anteeksi entinenmiäs, en halua loukata sinua, vaan arvostelen ohjelmaa, mikä kyllästyttää ylisentimentaalisuudellaan. Tunteskaalasta poimin oman ärtyisyyden.
Ei mitiä, et sinä mitenkään loukkaa. Ymmärrän hyvin, jos joku kokee kyseisen ohjelman sinun laillasi. Minulle se on nannaa;) Jos nyt biisit ei ole maailmaa järäyttäviä, se on sivuseikka. Toki siellä aina joku hyväkin biisi on joukossa. Eikä vähiten merkittävä asia, kiva päästä vähän kärrylle siitä, millaisia artistit ovat ihmisinä. Ja kyllä tuossa ainakin pieni osa totuudesta tulee ilmi.
Ihan kiusallakin soitan yhden suurimmista suosikeistani. Samulilla on hieno ääni ja Toni Wirtanen tekee hienoja biisejä:
https://www.youtube.com/watch?v=TPt-Xd9EZY8- New-age
Myönnytys: Sun rise Avenuen Samu?lla on miellyttävä, hyvä ääni; katsoin yhden jakson ja olin yllättynyt tästä, kun hän lauloi ja Robinkin onnistui jonkin biisin kanssa.
Ehkei pitäis olla niin ehdoton....
Vetistelyn osalta pysyn kannassani. Sori.
Ja ymmärrän ton menttaliteetin, että ihan kiusallakin - kun sen tunnustaa;
saatanpa joskus tehdä itsekin niin - selittelemättä. 😎 En nyt. - Teeskentelynteennäisyys
Ehkä tunteita ja herkkyyttä on opittu näyttämään paremmin. Ei pelätä enää näyttää niitä kuten ennen. Mutta Vain elämää -ohjelman veto tähän aiheeseen on 'vikatikki', niitten ns. itkut ovat käsikirjoituksen mukaisia ja monta kertaa niin huonosti näyteltyjä, että jos ei ärsyttäisi niiin vietävästi niin naurattaisi. Enkä edes ole nähnyt ohjelmaa kuin pätkiä sieltä, toisia täältä, ns. pakon edessä, muuten en satavarmasti katso.
- luulotautiseon
Teeskentelynteennäisyys kirjoitti:
Ehkä tunteita ja herkkyyttä on opittu näyttämään paremmin. Ei pelätä enää näyttää niitä kuten ennen. Mutta Vain elämää -ohjelman veto tähän aiheeseen on 'vikatikki', niitten ns. itkut ovat käsikirjoituksen mukaisia ja monta kertaa niin huonosti näyteltyjä, että jos ei ärsyttäisi niiin vietävästi niin naurattaisi. Enkä edes ole nähnyt ohjelmaa kuin pätkiä sieltä, toisia täältä, ns. pakon edessä, muuten en satavarmasti katso.
"Enkä edes ole nähnyt ohjelmaa kuin pätkiä sieltä, toisia täältä, ns. pakon edessä, muuten en satavarmasti katso."
Ja silti pystyt sanomaan, että itkut käsikirjoitettuja ja huonosti näyteltyjä. Itkut ja muut esiintyjien tunteiden ilmaisut ovat varmastikkin useimmiten ihan aitoja. Erään käsikirjoittajan mukaan reality-ohjelmissa käsikirjoitus tarkoittaa vain ihmisten tönimistä tiettyyn suuntaan. Käsikirjoituksella luodaan tilanteita, joiden avulla yritetään saada ihmisistä tunteita irti. Laulajat, muusikot ja taiteilijat yleensä ovat usein herkkiä ihmisiä, eikä noissa tilanteissa tarvinne herkistymisen kyyneleitä näytellä. - Kokemusjanäkemys
Totta. Toisinaan. Aina ei.
- kylmätotuus
Teeskentelynteennäisyys kirjoitti:
Ehkä tunteita ja herkkyyttä on opittu näyttämään paremmin. Ei pelätä enää näyttää niitä kuten ennen. Mutta Vain elämää -ohjelman veto tähän aiheeseen on 'vikatikki', niitten ns. itkut ovat käsikirjoituksen mukaisia ja monta kertaa niin huonosti näyteltyjä, että jos ei ärsyttäisi niiin vietävästi niin naurattaisi. Enkä edes ole nähnyt ohjelmaa kuin pätkiä sieltä, toisia täältä, ns. pakon edessä, muuten en satavarmasti katso.
Jospa katsoisit ensin Vain Elämää-ohjelman tuotantokauden, jossa mukana olivat Vesku, Samuli Edelmann, Paula Vesala, Paula Koivuniemi, Toni Wirtanen , Elastinen ja Jenni Vartiainen ja vasta sitten arvioisit, olivatko heidän tunnereaktionsa aitoja vai näyteltyjä.
Kun Vesku esitti Toni Wirtasen kappaleen "Armo", niin eipä kuivia silmiä nähty. Jos kaikki artistit vuodattivat krokotiilin kyyneleitä, niin maamme on menettänyt monta lahjakasta näyttelijää.
Ohjelma löytyy Ruudusta.
"Nauraisin" kirjoituksellesi, jos sen tyylisiä kommenteja esitettäisiin ainoastaan tähän aloitukseen liitetyn "vikatikin" yhteydessä. Mutta minua ei yhtään naurata, kun asioista mitään tietämättömät kirjoittelevat "kaikki tietäviä" mielipiteitään aloituksiin, joissa käsitellään todella tärkeitä asioita.
Sananlasku sanoo:" Ensin asia tutkitaan, sitten vasta hutkitaan."
Tuo ohje on syytä pitää mielessä. - Etoo-kin
'Sori' etten katso.
- pyrtti
Minä en katso ollenkaan ko ohjelmaa kun ennakkoluuloisesti arvelen sitä teennäiseksi hymistelyksi. Saatan olla väärässä kun en katso.
Nyt herkisti juttu Ylellä. Joku mies on tehnyt Turussa sairaalan lastenosastolle hienon nukkekodin. Sairaiden pienten ilahduttaminen on hieno teko. - Eilainkaantyperä
"Säälittävin pelko on herkkätunteisuuden pelko."
Ehkä se on vain niin, että iän mukana alkaa tajuta syvemmin merkityksiä ja kaiken rajallisuuden. Ne ovat isoja juttuja, joiden edessä pieni ihminen herkistyy ja ajattelee syvemmin tuntein. Sillä lailla kuin nuorena ei vielä pysty ei kykene kun ei tiedä kaikkea elämästä.
Tosin itse en enää itke kaikenlaisille ja -karvaisille suruille ja murheille, joille nuorempana, mutta oletan senkin olevan elämänkokemuksen ja -näkemyksen mukanaan tuomaa 'viisastumista'. Kaikkea ei kannata eikä voi murehtia ja omassa niskassaan taakkana kantaa. - reppuriika
En ole kai sen tunteellisempi nyt kuin nuorenkaan. Olin lapsena kova ja jopa raaka, mutta se ei ole liittynyt tunne-elämään vaan luonteen piirteeseen. Elämän ja iän myötä on tullut empaattisuutta, mutta en ole tunneihminen. Itken tosi harvoin ja jos niin tapahtuu niin ilosta. Uskon että enemmänkin Pyhä Henki ja Jumalan Sana on pehmentänyt ja antaa rakkautta ja pyrkimystä hyvyyteen ja vastuullisuuteen.
Kyllähän elämän myötä ihminen kasvaa, viisastuu ja oppii ihmisyyttä, mutta valitettavasti ei näin kyllä aina tapahdu. Tunnen erittäin katkeria, kärttyisiä ja kovia ikätovereita ja vanhempia. En tiedä millaisia he ovat nuorena olleet? Voiko vuosikymmenien saatossa koetut vastoinkäymiset kovettaa ja raaistaa ja tappaa jopa tunteita.
Ja ei meistä kaikista näy tunteen vaihtelut. Ihminen joka ei vesistele tai naura, voi silti tuntea sisimmässään kaihoa, liikutusta, ikävää, vihaa, iloa, riemua ja eri tunteiden kirjoa.
Koskettavaa oli seurata Koiviston hautajaisia vaikka en kyynelehtinyt.- Osattomat
Kaikki ihmiset ovat omien elämäntarinoittensa summia. Myös katkerat, kärttyisät ja kovat.
Aina olen ollut tunteellinen lälläri ja itkenyt kun on itkettänyt,joskus nuorempana nieleskeli kyyneleitään vaan en enää kehtoo.
Omalla kohdallani , yleistää en toki voi, tilanteeseen ja herkkyteen vaikuttaa enemmän tilanteet ja oma kunto ja mieliala kuin varsinaisesti ikä. Veriarvot alhaalla niin johan osaan itkun kehitellä. Läheltäni olen huomannut, että sairaudetkin lisäävät herkkyyttä, esim parkinsson on mielestäni sellainen sairaus.
Pyöriihän se hormoonihärdellikin ympärillä vaikka kaikki vaivat ovatkin jääneet jo aikoja sitten.
Erilaiset juhlat, joulut ja lapset ja veteraanit, saavat liikutuksen aikaan, niin hullulta kun tuntuukin niin kun nuoret miehet lomiltaan varuskuntiin lähtivät niin aina äiti itki. Ehkä niissä lähdöissä oli paljon luopumisen tuskaa ja palautumia lapsuuteen.
Musiikki saa kyyneleet silmiin herkemmin kuin ennen, ehkä nyt on aikaa enemmän kuunnella, niin esitystä kuin itseään.Olen empaattinen, mutta en eityisen sentimentaalinen. En ole koskaan ollut mikään itkuiikka ehkä nyyhkyilijä, mutta se ei tarkoita sitä ettenkö tietyissä tilanteissa herkistyisi lähes kyyneliin saakka. Kuten nyt kun tapasin entiset luokkatoverini 50 vuoden takaa. Tällä määrällä halauksia, rutistuksia , poskisuukkoja ja lämmöllä muistamista elää ainakin yhden kokonaisen vuoden lisää.
- Juupajapaa
Sitä vaan, kun en pitänyt Koivistoa mitenkään kovin älykkäänä tai erityisenä. Puoluekaan ei ollut omani. Kun Kekkonen kuoli ei itkettänyt yhtään, vaikka arvostan häntä huimasti enemmän. Ymmärtäisin, jos sentimentaalisuus iskee, kun jotain todella tärkeää katoaa, mutta nyt asiassa vetosi jokin muu kuin ihminen. Joku sanoi että itsekontrolli höllentyy, se on totta. Mutta tämä sentimentaalinen tunne palleassa on kyllä ihan uutta. Se, että on vaikea kontrolloida kyyneleitä.
- Itkettöö
Minnuu itkettöö kä onnii kylmiä kesä. Kä emmie kehtas kaivoo villasta houssuu kä takamus paleloo. Minnuu itkettöö. Mie hauaissin nähä paljsto pinntoo. Kä akkaloill onni liikkoo piälläsä . Minnuu itkettöö.
- reppuriika
Olin parisen vuotta sitten kaukaisen sukulaisen hautajaisissa ja vainaja ei ollut tullut kovin läheiseksi ja aikuisena en tavannut häntä usein. Ja ikääkin oli loppuun 90 vuotta. Ja kun henkilö oli perheetön, ei jälkikasvua niin tilaisuus ja siunaus ei koskettanut syvästi saattoväkeä. En nähnyt kyyneleitä kuin vasta sitten kun arkkua alettiin valmistautua kantamaan ulos ja urkuri ja rumpetisti alkoivat soittamaan Hendelin largoa.
Oli se juhlavaa ja syvällisen kaunista. Useimmat alkoivat kaivaa nenäliinojaa ja nyyhkyttää ja kyllä siinä itseltänikin muutama liikutuksen kyynel vieri. Hitaasti kukkalaitteet nousivat arkulta ja saatto alkoi lipumaan käytävää kohti ovea.
Tilanteeseen sopivalla musiikilla on mieltä murtava vaikutus ja kyllä se Narvan marssikin vaikuttava on. - Elämätkin
Ei minua omien sukulaisten kuolemat hetkauta suuntaan tai toiseen. Olen heille heidän eläessään kertonut miten paljon heistä pidän niinkuin muillekin jos ovat tärkeitä jo ihan nurena tajusin ettei kuolemaa kannata surra. Se tapahtuu kaikille. Enemän herkistää pienet vaikka koppakuoriaset. Nillä kun ei ole tv tä,,eikä muitakaan huveja vain vaikea ja kova elämä. Eläimet nostaa tunteita ei niinkään ihmiset. Ihmiset kun ovat julmia toisilleen. En arviosta lajia kovankaan. Mutta luonto ja eläimet niiden vuoksi on upeaa elää.
- Elämänvääristymiä
Tästä juolahti mieleen vanhan äitini ihmettelevä toteamus joitakin vuosia sitten. Hän oli itsekseen funtsinut ja loihe sitten lausumaan, että on vallan metkan kummallista nykyaikana, että ihmisillä on lemmikkieläimiä montakin, joita hoidetaan ja hellitään, mutta ihmisiä, lähellä olevia läheisiä ei niinkään tai ei ollenkaan.
- Herkkä.niin.herkkä
En katsonut Manun hautajaisia. Uutisissa se kun arkkua lähdettiin viemään ja Tellervo jäi seuraamaan ja näytti pohjattoman yksinäiseltä. Se itketti.
Itken kun lapsenlapsen vanhemmat ovat liian ankaria pienellensä, enkä saa puuttua. Kyse on ruokailusta. Jos ei halua syödä tarjolla olevaa lounasta, ei saa muutakaan ruokaa, vaikka tarjoaisin kuinka terveellistä.
Aina jos jollekin tehdään väärin, meinaan pakahtua pahaan oloon, oli se sitten tv:ssä, työpaikalla ja muualla elämässä. Jos voin, ryntään puolustamaan.
Jonkun verran on pahentunut iän myötä, mutta kyllä aina olen ollut, jo aikanaan koulussa, kun ope kohteli mielestäni oppilaita vanhempien puolueen mukaan. Sieltä on jäänyt suorastaan lievä trauma, itse olin lellikki. Aloitukseen,
Ei se, että itkettää ole esim heikkouden merkki , vaan inhimillisyyden ja empatian kyvyn omaavan ihmisen reaktio, joka on merkki elämänkokemuksen tuomaa samaistumisen kokemusta.
Se hetki kun Tellervo Koivisto tyttärensä tukemana meni jättämään viimeisen tervehdyksen miehelleen, oli kyllä koskettavaa ja kyyneleet tulivat silmiin.
Herkempi olen kuin nuorempana ja lasten hätä , m ym- Nelikymmpiskriisipahin
Ihan päinvastoin ja nuoruus oli kamalaa kun olin niin jumalattoman herkkis ja kadehdin niitä joilla ei ollut sitä ongelmaa. Ajan myötä se on helpottanut mutta kauan siinä on mennyt. Paljon helpompaa elämä kun oikeastaan mikään ei hetkauta siis osaa suhtautua ihan eri tavalla kaikkeen. Joillain menee elämä ikääntyessä kurjemmaksi ja minulla se on vain mennyt paremmaksi, onneksi näinpäin. On saanut hirveästi tehdä itsensä kanssa töitä, itsetutkiskelua, ei se ole helpolla tullut.
- hehehehee
Joo, ennen olankohautuksella olisin ohittanut mutta nyt melkein itkin, kun yksi tyyppi facessa ihan tosissaan väitti tämän olevan valhetta.
http://www.mtv.fi/uutiset/ulkomaat/artikkeli/kanadasta-loytyi-sattumalta-erityisen-hyvalaatuinen-dinosauruksen-fossiili-en-ole-koskaan-nahnyt-vastaavaa/6428726 Hän vaati, että luomiskertomus pitää uutisoida aina ihmisille vertailtavaksi tällaisten tieteen valheiden rinnalle, mutta tieteellinen tutkimus ei anna jumalalle sijaa. - punaruusunen
Minua eivät itketä julkkisten hautajaiset, on ollut tarpeeksi omia suruja. Koiviston hautajaiset toivat mieleeni miesteni hautajaiset, siksi kyyneleet. Ensimmäisen mieheni kuoltua olin monta vuotta itkuherkkä, uudet kokemukset ovat kovettaneet. Nyt uskallan avoimesti kertoa rakkauteni kohteelle tunteistani, hän toimii samoin. Kokemukset ovat osoittaneet, että kyse on ohimenevistä hetkistä, koskaan ei tiedä.........
- New-age
Voikin olla juuri noin, että jostain muistin kolosta tulee mieleen omien läheisten kuolemat. Tunnemuisti.
- Yksiosaelämää
Aika harvoin varmaan hautajaisissa itketään sen haudattavan takia. Kun ko. tilaisuudesta tehdään puheilla ja musiikilla harras, herkkä ja koskettava, niin sellaiset asiat saavat ihmiset vetistelemään. Itkun syynä ovat usein enemmän omat aiheet ja asiat, eivät niinkään pois menneen, haudattavan. Riippuu tietysti ehkä vähän siitä, kuinka läheisestä vainajasta on kyse.
- eiihanvielä60
Aloitus hyvä, huomattu sama juttu. Ei silti ole sama asia kuin tyhmyys, nuorena oli pakko olla jotenkin kova, kun siihen aikaan väännettiin vääräksi asiat mitkä nyt pinnalla. Kirjoittamaton sääntö että joku oli johtajatyyppi, joka sai aikaan paljon sekasortoa.
- Näinkaiseon
Lähestyvän kuoleman alitajuinen tiedostaminen tai oikeastikin ymmärrys, että elämän viimeiset metrit on menossa. Tai ainakin ollaan niin sanotusti viimeisessä näytöksessä ja arkkuliikkeen ovi häämöttää. Se saa raavaankin miehen kyyneliin.
Mutta elämä on samalla paljon arvokaampaa kuin nuorena jolloin piti vaan päästä bailaamaan. Nyt riittää kun saa katsella yksinään touhuavaa varista tai muita pieniä asioita. Upea kaunis päivä tulossa, ihan mahtavaa. Eletään vielä, kun aikaa on. Yksin saa sit maata haudassaan. := )- hyvinon
Olen elänyt vähän nurinpäin. Melkei lapsena jouduin huolehtimaan lähiomaisistani, bailaamisesta ei tietoakaan, rahaakaan ei ollut. Nyt on aikaa, nyt on rahaa. Ja kavaljeerikin omasta takaa.
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 971837
Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle
Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti2341494Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2541018Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt78915- 7805
- 64751
Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr10745- 27717
Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.55704IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku38699