Lapsettomien kokemuksia vähättelystä?

Nykyään olen huomannut, että ainakin n. keski-ikäiset äidit sulkevat korvansa täysin kun lapseton aikuinen uskaltaa olla niin röyhkeä että valittaa vaikka omasta toimeentulostaan.
Kuitekin nämä lapsiperheet käyttävät omat varansa kaikki oman perheen tarpeisiin, asuvat kalliissa omakotitaloissa, ajelevat kalliilla autoilla, heillä on kesäpaikkoja yms. Eivät luovuta omaisuuttaan niille lapsiperheille joilla on liian tiukkaa. Miksi noin sitten?

Kyllä vain. Joidenkin mielestä lapsettomat ovat täysin arvottomia ihmisiä. Nämä ihmiset saattavat ajatella, että lapseton inhoaa lapsia. Ja pelkästään lapsista puhutaan, vaikka töissähän ei pidä puhua lapsista, uskonnosta, eikä politiikasta. Meillä oli tällainen naisesimies töissä. Hän koki varmaan lapsettomat naiset uhaksi omalle asemalleen ja siksi kiusasi.

On ollut työelämässä sekä sukulaisten taholta mutta en heitä ihmisinä arvosta niin että sitä saa mitä tilaa. En välitä katkerien ihmisten seurasta ja heillä on ollut ilmeisesti pakko lisääntyä kun täytyy olla kateellinen. En ymmärrä mitenkä jonkun lapsettomuus on heiltä ikäänkuin pois. Keskittyköön jokainen omaan onneensa, valintoihinsa ja antaa toisten elää omalla valitsemallaan tavalla. Parhaimmat ystävät olen löytänyt samanlaisista lapsettomista kun heillä ei ole mitään tarvetta arvostella, vähätellä ja kiusata ketään siis laittaa ihmisiä arvojärjestykseen. Tiedän mitä on rasismi sillä lapsettomat joutuvat kokemaan syrjintää hyvin paljon. Todella kasvattavaa elämänkokemusta nähdä ihan oikeasti mitä suurin osa ihmisistä on, eikä järki, viisaus tai älykkyys ainakaan lastenteonmyötä kasva eikä se kasvata ihmistä henkisesti... en tekisi pakkolasta ikinä yhteiskunnallisen arvostuksen ja asemani saavuttaakseni.