Vähän jälkipuintia riemujuhlista

Olen ollut herkistyneessä sieluntilassa siitä kun tapasimme luokkatovereiden kanssa; ensimmäistä kertaa viiteenkymmeneen vuoteen. Ainoastaan yhden olin tavannut kerran tässä välillä. Elegantteja leideja ja tyylikkäitä valkotukkaisia herroja kesäsisissä juhla-asuissa. Polveni lähinnä vapisivat jännityksestä kun käveli koulun ovesta sisälle ja jo naulakoilla oli pari leidiä jotka tunnistivat minut.....ja halailivat js siitä se sitten lähti: miten edes mahdollista että niin monet tunnistivat minut ensiksi ja se lämpö ja nostalgia jonka jaoimme tilaisuuden aikana ja sitten juhlalounaalla hotellilla oli jotain lähes suunnatonta. Valkotukkaiset herrat pussailivat poskelle ja halusivat kuulla elämästäni, istua pöytäkavaljeerinani, onneksi Legolassi oli mukana ja piti huolta :) Komean meriupseerin rutistus oli laittaa taas kerran pääni pyörälle. Vanhojen tyttökaverien kanssa päivitettiin elämää ja jaettiin sähköpostiosoitteita. Faceen nostettiin heti jokuinen.
Yksi asia jäi mietityttämään eli siis että kunjuttelimme monet toivat korvansa tosi lähelle. Kuuloaparaattiko? Vai puhunko sen verran jo aksentilla että minua on hieman vaikeaa kuunnella? Tarvii kysyä seuraavlla kerralla.

26

483

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Luultavasti kyse on samasta kun minunkin kohdallani.
      Haluan tuntea naisen hengityksen korvallani.
      Aikasti kutitellen haluat kohteliaita kommentteja ulko-näöstäsi.
      "Vieläkin he ihailevat minua, minä en siis ole paljoa vanhentunut" :)
      -
      Noh, ole ennemmin ylpeä siitä että Legolassi pitää sinusta huolta.
      -
      https://www.youtube.com/watch?v=BCrpVILlNmw

      H.

      • Terkkuja Jämsänkoskelta, majoituin siskoni luokse sinne. Ilveslinnassa oli bileet, mutta emme olleet.
        Emmä tiedä oikein sitäkään, että vain pelkästä kohteliaisuudesta. Toiset tervehti kädestä mutta vanhat kaverit rutisti ja pussaili. Oli niissä tervehdyksissä ja hyvästelyissä ihan oikeaa lämpöä. Tiedän että olen nuorekas, tyttömäinen, ulkonäöltäni, mutta kauneudestani minulla ei ole koskaan ollut mitään turhia luuloja :)


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Terkkuja Jämsänkoskelta, majoituin siskoni luokse sinne. Ilveslinnassa oli bileet, mutta emme olleet.
        Emmä tiedä oikein sitäkään, että vain pelkästä kohteliaisuudesta. Toiset tervehti kädestä mutta vanhat kaverit rutisti ja pussaili. Oli niissä tervehdyksissä ja hyvästelyissä ihan oikeaa lämpöä. Tiedän että olen nuorekas, tyttömäinen, ulkonäöltäni, mutta kauneudestani minulla ei ole koskaan ollut mitään turhia luuloja :)

        "Paloma.se.co"

        Ilves-Linnan kellarissa opettelin ampumaan jotain 12v.
        Tulipa kilpailtuakin.
        Armeijassa sitten kiittelivät enemmänkin.
        Linnan salissa rakastuin myös Anneli Sariin.
        Sain nimmarin käsi-varteen.
        Riittäköön tuo blogista.
        -
        Ajatukseni luokka-kokouksista ovat risti-riitaiset ja sellaisina pysyvätkin.
        Luulenpa minulle riittävän, jos katselisin tapahtumaa vain parvelta.

        H.


    • ö-Öö

      Jättänyt väliin

      Sinällään ihmisiä tavallaan ois kiintoisa nähdä. Yksissä koko koulun pileissä kerran koitin käydä, alkoi tympiin ja häivyin. Vika ei ehkä niinkään ihmisissä, net nyt oli järjestetty lestaatiseura-tyyliin. Ei skumppaa, lohisoppaa kyllä. Ja puheita, joissa ihmiset kehu kavereitaan ja itseään, kai virrenveisuutakin.

      Ois ollut yhet lakkijaiset. Toinen kaksospojista. Viimevuonna olin sen toisen pileissä, nyt jätin väliin. Niinno, silloin ei ollut skumpaa, ei tosin juhlapuheitakaan. Hautajaisvoileipiä ja kahvia. Sitä en tiedä, oliko virsiä. Niin siis, viimeks lakitus oli koululla. nyt oppilasmäärä kasvanut, kaikki ei mahdu koululle, lakitus siis kirkossa.

      Kait kundeilla aikanaan on sitten luokkakouksensa suviseuroissa.

      Mutta siis. Vuosien varrella aina joitakuita koulukavereita nähnytkin. Niinhän se tahtoo mennä, lasketaan lapset, vertaillaan autot, kehutaan omia taloja ja työuraa. Lupaillaan tavata uudelleen, vaihetaan puhelinnumerot, jotka poistetaan, puhelimesta kotona.

      Kun jutun aiheet vähissä, kuulumiset sinällään kuitattu nopeesti, muistelot ei välttämättä kovin kiinnostavia. Vaan, oletetttavasti joillakin saattaa olla ihan ok-pirskeitäkin.

      Kuulo alkaa vanhemmiten heiketä juu, toisaalta, saatat puhua sellaisella taajuudella, että hälyssä ääni sekottuu yleiseen meteliin. Mun mielestä jotkut puhuu kummastakin syystä ällistyttävän isosti itse. Tossa naapurissa pariskunta, ei kovin vanhoja. Net käytännössä puhuu huutamalla. Kundilla olettaakseni huono kuulo. Pieni mies, huono kuulo.>iso moottoripyörä, missä erittäin iso ääni. Noh, jotkut on äänekkäämpi. kuin jotkut muut.

      =DW=

    • Mahtoi olla elämys ja sulateltavaa riittää, Paloma.... Itse en kyllä pysty samaistumaan tuon kaltaisiin juhliin. En ole koskaan käynyt edes luokkakokouksissa, vaikka periaatteessa olen kiinnostunut tietämään missä kukin on, miten on elämänsä elänyt. Tapahtumista saan kyllä raportin erään luokkatoverini kautta.
      Monilla meidän, tai teidän..)), ikäisillä on jo kuulon alenemaa ja jos väkeä on paljon ja puhutaan yhteen ääneen, nuoremmatkin ovat vaikeuksissa.

      • Luulisin että minulle tilaisuus merkitsi enemmän kuin monelle muulle, koska en ole ollut kenenkään yhteydessä sen jälkeen kun päästiin ylioppilaaksi. Oli mukavaa saada tietää kavereista ja heidän elämästään, vaikka ne kuulumiset vaihdettiin aika lyhyen kaavan mukaan. Yllätti myös se miten vähän ihmiset olivat oikeastaan muuttuneet, jos ei oteta huomioon vanhenemista. Ne jotka olivat kivoja ja kavereita silloin, olivat sitä edelleenkin. Muut lähinnä kohteliaita. Ripaus katkeransuloisia muistojakin pulpahti esiin...ja tavallan kuin tilinpäätös ja selitys, miten tässä nyt kävi näin, kun elämä on meitä riepottanut ja johdattanut.
        ***
        Juttelin sitten myöhemmin sisareni kanssa tilaisuudesta ja hän sanoi että ei missään tapauksessa menisi mukaan luokkatreffeille; niin katkeria muistoja hänellä oli kouluajastaan. Sittemmin uuden ällän ylioppilaana häntä lähestulkoon kiusattiin ja pidettiin auttamattomana nöördinä ja pinkona. Minä taas menin enemmän joukon mukana, aina oma kaveriryhmä ympärillä ja vaikka kirjoitinkin sittemmin laudaturin yleisarvosanaksi minua ei pidetty mitenkään lukutoukkana. Taitaa olla monella ristiriitaisia muistoja luokkatovereistaan.


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        Luulisin että minulle tilaisuus merkitsi enemmän kuin monelle muulle, koska en ole ollut kenenkään yhteydessä sen jälkeen kun päästiin ylioppilaaksi. Oli mukavaa saada tietää kavereista ja heidän elämästään, vaikka ne kuulumiset vaihdettiin aika lyhyen kaavan mukaan. Yllätti myös se miten vähän ihmiset olivat oikeastaan muuttuneet, jos ei oteta huomioon vanhenemista. Ne jotka olivat kivoja ja kavereita silloin, olivat sitä edelleenkin. Muut lähinnä kohteliaita. Ripaus katkeransuloisia muistojakin pulpahti esiin...ja tavallan kuin tilinpäätös ja selitys, miten tässä nyt kävi näin, kun elämä on meitä riepottanut ja johdattanut.
        ***
        Juttelin sitten myöhemmin sisareni kanssa tilaisuudesta ja hän sanoi että ei missään tapauksessa menisi mukaan luokkatreffeille; niin katkeria muistoja hänellä oli kouluajastaan. Sittemmin uuden ällän ylioppilaana häntä lähestulkoon kiusattiin ja pidettiin auttamattomana nöördinä ja pinkona. Minä taas menin enemmän joukon mukana, aina oma kaveriryhmä ympärillä ja vaikka kirjoitinkin sittemmin laudaturin yleisarvosanaksi minua ei pidetty mitenkään lukutoukkana. Taitaa olla monella ristiriitaisia muistoja luokkatovereistaan.

        Aivan. Muualla asunut kokee varmasti tuollaiset tilaisuudet toisin kuin aloillaan pysynyt ja saa myös mahdollisuuden peilata omaa elämänkulkua muiden elämään. Näköalapaikkoja, kulminaatiopisteitähän nuo tilaisuudet voivat hyvinkin olla jos mieli on avoin ja vastaanottavainen.
        Minulla ei varsinaisesti ole ikäviä muistoja kouluajoista, enkä sen vuoksi boikotoi luokkajuhlia. Luokkatoverit vain jäivät minulle vieraiksi ja kun oma elämänpolkuni ja työurani ovat epätyypillisiä, en usko, että löytäisin paljon yhteistä niiden kanssa, jotka asettuivat varhain omiin uomiinsa, kulkivat sen etukäteen viitoitetun tien. .
        Pari luokkatoveria minulla on edelleen ystävänä. Ne ja raportit riittävät minulle...


    • oijoi.ja.mahotonta

      Tämä tekeeniiiin pahaa iiriksilleni, ``miten edes mahdollista että niin monet tunnistivat minut ensiksi``.

    • Sittenhän juhlat olivat sinun osaltasi oikein onnistuneet, koska sinua pidettiin juhlien kuningattarena, kauneuttasi ihailtiin (enemmän kuin muitten) ja osasit jopa muistaa puhua ulkomaalaisittain suomea (varmaan huomasit heittää sekaan myös englantilaisia, kolumpialaisia ja ruotsalaisia sanoja sivistyssanoiksi), että kaikki laittaisivat merkille, kuinka maailmankansalainen olet siellä maalaistollikoitten joukossa.

      • Ei siellä ketään kuningattaria ollut, herrat ihailivat meitä kaikkia ja mielestäni puhuin ihan selvää suomea. Jos olisin käyttäytynyt noin sivistymättömästi ja vastenmielisesti kun mitä kuvailet niin tuskimpa tilaisuudesta olisi tullut minun kannaltani noin viihtyisä. Minä se taisin olla eniten maalainen siellä. Kaikki ne oli pääkaupunkiseudulla tai muualla ruuhka-Suomessa ja vain kesämökit jäljellä kotikunnassa.


      • New-age

        Kivaa lukea, että "luokkaretkesi" juhlineen meni mukavasti. Juhla-asu - mihin päädyit? Luulen, että on aika harvinaista 50 v:n jälkeiset juhlat.
        Olen ollut yhdessä luokkakokouksessa 10 vuoden koulun päättymisen jälkeen, mikä oli liian pian.
        Tunnelma ei ollut ihan kiva, koska kiusaamista ja ilkeilyä oli joitakin ystäviäni kohtaan. Tuntuu kuin olisi ollut kireä pipo päässä koko illan, joten ei sen koommin ole kiinnostanut mennä. Tiedän, että jotain tapaamisia oli myöhemmin ja näin kuvia. Muutamaa parasta ystävää olen tavannut silloin tällöin ja yksi, luotettava on vielä käynyt myöhemmiten tutummaksi. Se mikä on luonnollista, toimii. Väkisin väännetty on just niin sitä. Jännittäisin, että loukataanko taas jotakuta - en omalta osaltani vaan jonkun toisen puolesta.


      • New-age kirjoitti:

        Kivaa lukea, että "luokkaretkesi" juhlineen meni mukavasti. Juhla-asu - mihin päädyit? Luulen, että on aika harvinaista 50 v:n jälkeiset juhlat.
        Olen ollut yhdessä luokkakokouksessa 10 vuoden koulun päättymisen jälkeen, mikä oli liian pian.
        Tunnelma ei ollut ihan kiva, koska kiusaamista ja ilkeilyä oli joitakin ystäviäni kohtaan. Tuntuu kuin olisi ollut kireä pipo päässä koko illan, joten ei sen koommin ole kiinnostanut mennä. Tiedän, että jotain tapaamisia oli myöhemmin ja näin kuvia. Muutamaa parasta ystävää olen tavannut silloin tällöin ja yksi, luotettava on vielä käynyt myöhemmiten tutummaksi. Se mikä on luonnollista, toimii. Väkisin väännetty on just niin sitä. Jännittäisin, että loukataanko taas jotakuta - en omalta osaltani vaan jonkun toisen puolesta.

        @new-age, aniliinunpunainen jakku mustin keinonahkakanttauksin ja olkapääsomistein, valkoinen koteloleninki, hihaton, mustat oiikkikärkiset kengät, musta olkalaukku, näkyy profiilikuvassa osittain.
        Kuten olin kertonut aikaisemmin, luokkani oli erittäin klikkiytynyt ja mitään suurta yhteishenkeä ei koskaan ollut, siitäkin syystä tämä oli ensimmäinen kerta kun kokoonnuimme. Tunnelma oli hyvä ja leppoisa, mutta ihmiset hakeutuivat kyllä vanhojen kavereidensa seuraan. Voin vain kuvitella miten hauskaa meillä olisi voinut olla jos alkoholi olisi ollut osana kuvaa....tai sitten ei.


      • Paloma.se.co kirjoitti:

        @new-age, aniliinunpunainen jakku mustin keinonahkakanttauksin ja olkapääsomistein, valkoinen koteloleninki, hihaton, mustat oiikkikärkiset kengät, musta olkalaukku, näkyy profiilikuvassa osittain.
        Kuten olin kertonut aikaisemmin, luokkani oli erittäin klikkiytynyt ja mitään suurta yhteishenkeä ei koskaan ollut, siitäkin syystä tämä oli ensimmäinen kerta kun kokoonnuimme. Tunnelma oli hyvä ja leppoisa, mutta ihmiset hakeutuivat kyllä vanhojen kavereidensa seuraan. Voin vain kuvitella miten hauskaa meillä olisi voinut olla jos alkoholi olisi ollut osana kuvaa....tai sitten ei.

        aniliininpunainen, piikkikärkiset


      • Tellu@ Olet tainnut sekoittaa nuoruus ajat kun tulimme kesälomille Ruotsista Suomeen. Hoono soomi osoittamaan entisille koulukavereille, että maailmalla ollaan eikä böndellä.

        No nyt olemme aikuisia, eikä kukaan selväjärkinen käyttäydy kuten kuvittelusi kertoo. Vanhojen kouluaikaisten poikaystävien imartelu tosin sivelee sisuksia pehmeästi.


    • mimmimum-..mi

      Tapasin tässä minulle tutun ihmisen kolmenkymmenen vuoden takaa.....en olisi tuntenut ellei olisi nimeään sanonut....tuollaisessa porukassa tapaaminen ja tunnistaminenkin on varmaan helpompaa...kun tietää että " joku on joku" ....heistä silloisista luokkalaisista....
      Kauniin aniliinin värinen jakku sinulla ....valkoisen kanssa ihana....ja vaikka sinisenkin kanssa...

    • Mukava oli lukea juttusi luokkakokouksesta, luokkakokoukset ovat ikimuistoisia tilaisuuksia.

      itselläni oli hetki sitten tapaaminen opiskelukavereiden kanssa. Useimpia en ollut tavannut neljäänkymmeneen vuoteen, muutamien kanssa olen kulkenut yhtä matkaa koulun jälkeenkin, mutta hauskaa oli todella todeta se, miten vähän olemme niissä vuosikymmenissä muuttuneet. Joku lihonut joku laihtunut melkein kaikilla harmaata hiuksissa, mutta ääni, nauru ja liikkeetkin olivat niin samoja kuin silloin muinoin. Toisaalta tuntui, että kuinka äsken olimmekaan yhdessä siellä opiskelun merkeissä tavanneet ja nyt muistelut sujiuvat kepeästi. Jokainen muisti niin eri tavalla asioita, oli suosikkiopettajia yhdelle ja yökkiopeja joillekin jne.

      Mielenkiintoisinta oli kuulla tietenkin miten jokaisen elämä oli kulkenut sen toukokuisen päivän jälkeen kun erosimme. Niin erilaisia polkuja jokaisella, vaikka sama peruskoulutus. Muutama alansa huipputekijä, kansainvälisestikin ja sitten muutama, joka ei ollut ollut päivääkään ko koulutuksen hommissa viihtynyt, kaikkien tarinaa oli mukava kuunnella, sai nauraa ja itkuttakaan tarinoita ei saattanut ohittaa.

      Kokoonkutsuja oli joutunut tekemään aikamoista salapoliisityötä, kun tämän meidän porukan kokoon oli saanut. naiset vaikeampia tapauksia, sukunimi vaihtunut joillakin moneen kertaan. Vain yksi oli siitä joukostamme poistunut surullisen lopullisesti. Ensin tutustuimme entiseen oppilaitokseemme ja tapasimme nykyisiä opettajia ja oppilaita, heitä oli mahdollista haastatella, kiva osuus sekin. Entisten opettajien näkeminen vahvisti vain kuvaa siitä, kuinka nuorten kanssa tekemisissä olleet opettajat pysyvät henkisesti, nuorina yli kasikymppisinäkin, se oli tosi ihanaa todeta.

      Osoitteita vaihdettiin ja tietysti jo ensi kesänä uhattiin tavata uudestaan, niin paljon jäi kertomatta.

      Vaikka opiskelusta jäi paljon käteen opiskeluaikana, niin kuitenkin siinä iässä koetut yhteiset asiat, se ”meidän”porukka siinä elämän vaiheessa antoi paljon toisilleen silloin ja kiva huomata nytkin vuosikymmenten jälkeenkin. Kukaan ei ollut unohtanut ketään, vaikka kaukana toisistamme vuosia kuljeskelimmekin.

    • Olen kirjoittanut ylioppilaaksi aikuisena työn ohella. Miksi, se oli kunniavelka isälleni, joka onneksi ehti juhlia kanssani. Hän kuoli kaksi viikkoa juhlieni jälkeen.

      Juttelimme viime viikolla kummipoikani lakkiaisissa yo-todistuksen merkityksestä ja arvosanoista, kukaan aikuisista ei ollut tarvinnut päästötodistusta ei arvosanojen määrää tai laatua kuin sen ainuan kerran kun haki ensimmäiseen jatko-opiskelupaikkaan
      yliopistoon tai korkeakouluun.

      Luokka- ja työpaikkakokoukset ovat minunkin mielestäni kivoja tapahtumia, joista on jäänyt hyviä muistoja.

      • "korppis"

        "kuin sen ainuan kerran kun haki ensimmäiseen jatko-opiskelupaikkaan"

        Juuri tuon vuoksi se lakki ja arvo-sanat tarvitaan.
        Jyvät pitää aina voida karsia Akanoista.
        Typeryksien kouluttamiseen ja tuki-henkilöihin tuhlattu aika maksaa paljon rahaa.
        Toistaiseksi vielä toisten ihmisten rahaa.
        -
        Olen hiljakkoin kertonutkin opetelleeni ampumista kilpailu-tasolle saakka.
        Joissakin tilanteissa on aina parasta osata ampua edes yksi laukaus oikein.

        H.


      • hunksz kirjoitti:

        "korppis"

        "kuin sen ainuan kerran kun haki ensimmäiseen jatko-opiskelupaikkaan"

        Juuri tuon vuoksi se lakki ja arvo-sanat tarvitaan.
        Jyvät pitää aina voida karsia Akanoista.
        Typeryksien kouluttamiseen ja tuki-henkilöihin tuhlattu aika maksaa paljon rahaa.
        Toistaiseksi vielä toisten ihmisten rahaa.
        -
        Olen hiljakkoin kertonutkin opetelleeni ampumista kilpailu-tasolle saakka.
        Joissakin tilanteissa on aina parasta osata ampua edes yksi laukaus oikein.

        H.

        Eli kouluttamattomat eivät maksa yhteiskunnalle mitään?


      • ö-Öö
        korppis kirjoitti:

        Eli kouluttamattomat eivät maksa yhteiskunnalle mitään?

        Ei absoluuttista laskelmaa

        Väärä koulutus tulee hiton kalliiksi. Paljon halvemmaksi tulisi olla kouluttamatta ollenkaan. Nopeesti mietin tuttavapiiriä. Erittäin harva edes suunnilleen sellaisissa hommissa, mihin koulutettu, Erilaisia ylempiä korkeekoulu tutkintoja, ainakin kaks tohtoria, joitten kouluttautuminen mennyt aivan hukkaan. Osa kouluttautunut uudelleen ja ovat jossain töissä, osa kai ikänsä jonain pätkäduunareinaa ja työttöminä.

        Ja noin amiksen käyneistä ei kovin moni taida ikinä tehnyt alansa töitä. Tiekenkin kaikki oppi aina eteenpäin. Nykyisin jonkinlainen kouluttautumispakko peruskoulun jälkeen, kaikki skoleen. Kun työttömyys kuitenkin erittäin suuri ja tulee suurenemaan, siinä menee helkutisti hyvää verorahaa kankkulan kaivoon. Vaan, se mikä ei mene, se arvokasta.

        En todellakaan ole mitenkään koulutusvastainen, siinä vaan ongelmansa. Suurin kai, ennustaminen ongelmallista. Nytkin kohtaamo-ongelmia, jatkossa vielä enenpi.

        Kun aikansa kärpäslätkällä huitoo, osuu väkiselläkin joskua. Jos ei yritä, ei sitten osukkaan. Samaa koulutuksessa, paljon huteja, väkisellä osumiakin.

        =DW=


      • ö-Öö kirjoitti:

        Ei absoluuttista laskelmaa

        Väärä koulutus tulee hiton kalliiksi. Paljon halvemmaksi tulisi olla kouluttamatta ollenkaan. Nopeesti mietin tuttavapiiriä. Erittäin harva edes suunnilleen sellaisissa hommissa, mihin koulutettu, Erilaisia ylempiä korkeekoulu tutkintoja, ainakin kaks tohtoria, joitten kouluttautuminen mennyt aivan hukkaan. Osa kouluttautunut uudelleen ja ovat jossain töissä, osa kai ikänsä jonain pätkäduunareinaa ja työttöminä.

        Ja noin amiksen käyneistä ei kovin moni taida ikinä tehnyt alansa töitä. Tiekenkin kaikki oppi aina eteenpäin. Nykyisin jonkinlainen kouluttautumispakko peruskoulun jälkeen, kaikki skoleen. Kun työttömyys kuitenkin erittäin suuri ja tulee suurenemaan, siinä menee helkutisti hyvää verorahaa kankkulan kaivoon. Vaan, se mikä ei mene, se arvokasta.

        En todellakaan ole mitenkään koulutusvastainen, siinä vaan ongelmansa. Suurin kai, ennustaminen ongelmallista. Nytkin kohtaamo-ongelmia, jatkossa vielä enenpi.

        Kun aikansa kärpäslätkällä huitoo, osuu väkiselläkin joskua. Jos ei yritä, ei sitten osukkaan. Samaa koulutuksessa, paljon huteja, väkisellä osumiakin.

        =DW=

        Suomi on maksanut hunajaa
        parille tuntemalleni ulkomaalaiselle opiskelijalle. En nyt viitsi kertoa tarkemmin, mutta ihan hirvittää kuinka täällä ollaan valmiit maksamaan ei suomalaisille akuisille opiskelijoille. Eniten lie maksanut toisen opiskelijan suurperheen elättäminen. Toiselle sen lapsen saaminen.


      • ö-Öö
        korppis kirjoitti:

        Suomi on maksanut hunajaa
        parille tuntemalleni ulkomaalaiselle opiskelijalle. En nyt viitsi kertoa tarkemmin, mutta ihan hirvittää kuinka täällä ollaan valmiit maksamaan ei suomalaisille akuisille opiskelijoille. Eniten lie maksanut toisen opiskelijan suurperheen elättäminen. Toiselle sen lapsen saaminen.

        Mnaah

        Ei hajuakaan suomalaisista, jotka kouluttautuneet suomessa ja muuttaneet rahan perässä ulkomaille. Iso se määrä kuitenkin on. Toi muukalaisvastaisuus on tympivää, tollanenkin loispummieläkelinen rutisee kaikesta mahdollisesta, kun ei ole muuta tekemistä.

        Göobalisaatio on jotain ihan muuta, kuin turismia. Suomessa jää eläkkeelle saman verran ihmisiä, kuin syntyy, itseasiassa väkiluku pienenee, kun osa kuolee sitä ennen. Se kyllä hyvä asia. Vaan suomalaisten tulevaisuus ei ole suomessa, kyllä se riippuu muusta maailmasta. Jos saadaan tänne imettyä kykenevää porukkaa, se paikkaa aivovuotoa.

        Ei muutama opiskelija mitään vaikuta menopuoleen. Jos lestaatit kannettaisiin tervattuina ja höyhennettyinä rajan yli ruotsiin, se jo vaikuttaisi sosiaalimenoihinkin. Ja sitäpaitsi, se olisi positiivista aivovuotoa se.

        =DW=


      • ö-Öö kirjoitti:

        Mnaah

        Ei hajuakaan suomalaisista, jotka kouluttautuneet suomessa ja muuttaneet rahan perässä ulkomaille. Iso se määrä kuitenkin on. Toi muukalaisvastaisuus on tympivää, tollanenkin loispummieläkelinen rutisee kaikesta mahdollisesta, kun ei ole muuta tekemistä.

        Göobalisaatio on jotain ihan muuta, kuin turismia. Suomessa jää eläkkeelle saman verran ihmisiä, kuin syntyy, itseasiassa väkiluku pienenee, kun osa kuolee sitä ennen. Se kyllä hyvä asia. Vaan suomalaisten tulevaisuus ei ole suomessa, kyllä se riippuu muusta maailmasta. Jos saadaan tänne imettyä kykenevää porukkaa, se paikkaa aivovuotoa.

        Ei muutama opiskelija mitään vaikuta menopuoleen. Jos lestaatit kannettaisiin tervattuina ja höyhennettyinä rajan yli ruotsiin, se jo vaikuttaisi sosiaalimenoihinkin. Ja sitäpaitsi, se olisi positiivista aivovuotoa se.

        =DW=

        No, tällä loispummilla on onneksi muutakin tekemistä kuin surra veromarkkojen menoa. Minunhan ei tarvitse elantoni eteen mitään tehdä. Puuhastelen niitä näitä täällä tiluksillani. Eikä lobalisaation hurstuukit tänne pääse sielunrauhaani sotkemaan, onneksi.

        Koneellekin ehdin hätäisesti kun huilaan töiltäni.

        Olisin toki vihainen jälkikasvulleni jos he opiskelisivat tuilla 18-vuotta eikä loppututkinto edes häämöttäisi ja opiskelu ei kun jatkuisi samoin lasten teko.


    • 50vuodenKuluttua

      Koska on seuraava tapaaminen?

      • Luulen että privaatisti on alkanut jo jonkinlainen yhteydenpito. Minunkin ystävälistani facessa on jo kasvanut muutamalla ja en ollut ainoa joka koki tapaamisen positiivisena tapahtumana :)


      • New-age

        Tuollaisen tapaamisen jälkeen on varmaan mukavaa kuulla toisista vielä, ettei se ollut vain yksi kohtaaminen ja the end. Käy varmaan luontevammin kuin jos soittaa päräyttäisi vuosikymmenten jälkeen. Ei oikein onnistuisi minulta, mutta noin ehkä.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Laaja sähkökatko Sallilan verkossa!

      Mä heräsin yhden maissa UPS:n piipittkseen, koska sähköt poikki ja on edelleen. Odottelin jonkun aikaa ja soitin vikanum
      Loimaa
      35
      1220
    2. KJ Konetimber OY

      Haettu konkurssiin Eläke yhtiö Ilmarisen toimesta.
      Kuhmo
      37
      1065
    3. Millä kirjaimella nimeni alkaa

      Ja montako kirjainta sukunimestäni voi laskea? N to M
      Ikävä
      60
      950
    4. Sosiaaliturvasäästöt kohdentuvat usein samoihin ihmisiin useampaan kertaan

      ja ihmisiä putoaa kiihtyvällä tahdilla toimeentulotuelle eli köyhien määrä kasvaa eksponentiaalisesti Suomessa. https:
      Maailman menoa
      173
      904
    5. Ampumisvälikohtauksen syynä kahden eri romanisuvun erimielisyydet

      Ikaalislainen romaniseurue joutui tahtomattaan tulitaisteluun etelä-pohjalaisen romanisuvun kanssa. Tilanne ei ratkennu
      Seinäjoki
      40
      736
    6. Hyviä tehokkaira vinkkejä erittäin pinttuneen wc pytyn puhdistukseen

      Eli semmonen vuokra-asunnon pytty jossa hyvin sitkeään pi ttyny se vesiosa. Kloriittia olen liottanu yön yli ja yleispuh
      Ikävä
      121
      723
    7. En nii kui tiiä yhtään

      Mikä suussa kiehtoo, vaikka kaiken pitäisi olla ihan hyvin! Mä niin haluaisin nähdä sut:)
      Ikävä
      57
      708
    8. Voiko "miehisen kunnian" käsitteen ohittaa?

      Palstalla kovasti pidetään minua jollain tavoin sairaana, kun puhun miehisestä kunniasta. Voidaanko me siis täysin ohi
      Sinkut
      144
      683
    9. Voi että, kaikki on nyt ohi

      Aijon nyt unohtaa kaiken. Morjes. Mieheltä
      Ikävä
      59
      637
    10. Et uskaltaisi kuitenkaan nähdä enää

      Niin mitäpä sitä enää vatkaamaan.
      Ikävä
      52
      631
    Aihe