Olli oli tullut äitiään katsomaan koska uusi imuri oli mennyt tukkoon.
No ei se äeti tämä imuri aevan kaekkea jaksa syyvä, vaekka se onnii nii hyvä ja kalliskii.
Vae ne leäkkeet sillalaella lipsahtivat tiskialtaasee vae minne lakuvaarii ne meni.
Nii meni, sano Olga ja pyöritteli peätää ja näötti tyhjeä purkkie ja paperin mutkassa oleaa epämeärästä möykkyö. Eiko tästä jos veitellä lohkosi vähän palasiksi, voes soaha vielä jonku annoksen, ettei tarvihe lähteä uusie ostamaa, sano mummu.
No ei sitä hyvä ihmine voe sillaen tehä, virkko Olli ja otti möykin ja nakkasi likasankoon.
Hetken Olli mietti että alakaesko puhhuo varovasti siitä suunnitelmasta, mikä oli virreillä Olgan suhteen.
Kuule äeti, eikö sinustahhi olisi parempi olla semmosessa hienossa uuvessa asunnossa jossa kaekki olis niin valamiina. Ei rarvihteisi lämmitellä huoneita ja peäsis valamiisee pöytää syömää ja oli muita ihmisie ympärillä....
Olga kuunteli hijoa... eikä vastannu mittään, vaan kahtoi poekaansa syvälle silimiin ja Olli näki kuinka äetin silimät rupesivat kostumaan ja huulet alakoevat nykiä alaspäen... Mummo loi silimänsä alaspäen ja nyyhkäsi kerran ja nielasi surunsa alas ja sanoi vapisevalla eänellä.
Olli minun oma poeka, elä vie äeties sinne, tämä on minun koti... ja teällä minä halluon olla niin kauvvan kun aekoa annetaan... Oon minä sitä miettinynnä ja tiijännii että tänne on tulossa semmonen hoeto-talo jonne pannaa asumaa tämmöset ihmiset joella ei oo enneä mittää virkoa ja ovat vaen toesten haetolla.
Olli ei osannut sannoa sannoakaan, otti äetiään käjestä ja halasi häntä kömpelöin ottein ja oli vaeti tovin.. ja sitten hän poistui mietteliäänä pää allapäen ulos... Autoon istuttuaan hän ei enneä voinut hillitä tunteitaan vaan häneltä peäsi itku ja kun mies itkee, niin se itkee yksin salassa muilta.....
No ei se äeti tämä imuri aevan kaekkea jaksa syyvä, vaekka se onnii nii hyvä ja kalliskii.
Vae ne leäkkeet sillalaella lipsahtivat tiskialtaasee vae minne lakuvaarii ne meni.
Nii meni, sano Olga ja pyöritteli peätää ja näötti tyhjeä purkkie ja paperin mutkassa oleaa epämeärästä möykkyö. Eiko tästä jos veitellä lohkosi vähän palasiksi, voes soaha vielä jonku annoksen, ettei tarvihe lähteä uusie ostamaa, sano mummu.
No ei sitä hyvä ihmine voe sillaen tehä, virkko Olli ja otti möykin ja nakkasi likasankoon.
Hetken Olli mietti että alakaesko puhhuo varovasti siitä suunnitelmasta, mikä oli virreillä Olgan suhteen.
Kuule äeti, eikö sinustahhi olisi parempi olla semmosessa hienossa uuvessa asunnossa jossa kaekki olis niin valamiina. Ei rarvihteisi lämmitellä huoneita ja peäsis valamiisee pöytää syömää ja oli muita ihmisie ympärillä....
Olga kuunteli hijoa... eikä vastannu mittään, vaan kahtoi poekaansa syvälle silimiin ja Olli näki kuinka äetin silimät rupesivat kostumaan ja huulet alakoevat nykiä alaspäen... Mummo loi silimänsä alaspäen ja nyyhkäsi kerran ja nielasi surunsa alas ja sanoi vapisevalla eänellä.
Olli minun oma poeka, elä vie äeties sinne, tämä on minun koti... ja teällä minä halluon olla niin kauvvan kun aekoa annetaan... Oon minä sitä miettinynnä ja tiijännii että tänne on tulossa semmonen hoeto-talo jonne pannaa asumaa tämmöset ihmiset joella ei oo enneä mittää virkoa ja ovat vaen toesten haetolla.
Olli ei osannut sannoa sannoakaan, otti äetiään käjestä ja halasi häntä kömpelöin ottein ja oli vaeti tovin.. ja sitten hän poistui mietteliäänä pää allapäen ulos... Autoon istuttuaan hän ei enneä voinut hillitä tunteitaan vaan häneltä peäsi itku ja kun mies itkee, niin se itkee yksin salassa muilta.....
Vastaukset 42
Vanhimmat
Tenho ajeli hiljaisena murrikkana äitimuori vieressä etupenkillä. Oli viety paperit kotipalvelutoimistoon ja heille oli luvattu ylihuomisesta alkaen avustajan käynti pari kertaa viikossa pariksi tuntia kerrallaan.
Hyvä niin, sillä vähän arveluttaa tuo äeti...
Lääkäri oli katsonut Tenhoa alta kulmain ja maininnut äidin olevan muuten suht kunnossa ja käden paranemisenkin hyvällä mallilla. Muttä äidillä kuului olevan jonkinlaisia harhoja tai hetkiä, jolloin tämä oli ikäänkuin muissa maailmoissa. -jotta tämä niinkuin tiedoksi, seuraamme tilannetta kontrollikäynneillä..- oli lääkäri sanonut.
Alman tiehaaran kohdalla hän vilkaisi talon suuntaan. Alma oli Tenhon iloksi soittanut aikaisin aamulla ja kertonut kotiutuneensa.
>Jossahi kurssilla sano olleesa. Liekkö tuas semmonen yrttikurssi ollunna.. Ja kippeehi sano olleesa.. voe kun oesin voenna puhaltoo..hehh... Vaen sittä oli maeninna jonkun Andy bi Oatteen..? Voe perhana...arvasinhan jotta joku mies sillä on pyytimessä...Ja vielä ulukomualaenen. Liekkö niinkun se Anty mäk Koe.. Mihinkähän tyyppiin se Alma lie retkahtanna.?
Tenho survoi auton aivan rappujen eteen ja otti kauppakassit ja kantoi ne äidin perässä tupaan.
> Voe herranpieksut..etkö sinä iso mies oo tiällä ees jäläkiis siivonna! Astiit tiskoomata, roskii ja puunrupohkoo uunin evus täännä, lehtii ja vuatteita pitkin ja poekin...Jotta huh huh sano morsian muanantaena... Riemastui Taimi heti tuvan kynnyksellä.
Tenho latoi ruokatarpeet jääkaappiin ja hyllyihin, laski vähin äänin kuumaa vettä tiskialtaaseen ruokatöhkeröisten astioiden päälle ja survoutui samantien ulos...
Minnekkä se nyt!? ehti Taimi hihkaista perään.
Kylälle lähen ja Ramin luona mään käymään...
Kaarina oli tulossa autolla töistä Mikkelistä kotiinsa.
> Vielä tämä viikko tätä kulkurinelämää ja ensi viikolla alkaa työt Lippajärvellä tekemällä sairas-ja muita lomatuurauksia.
Oli hieman haikeakin olo jättää tutut työkaverit, mutta toisaalta säästö työmatkassa niin ajallisesti kuin bensakuluinakin painoi vaa'assa .
Kaarina oli kotiutunut hyvin uuteen olinpaikkaansa. Tosin jotkut paikkakuntalaiset näyttivät vähän katselevan häntä pitkään, kun luulivat ettei hän huomaa.
Ja ainakin se samassa talossa asuva varaosakaupan mies! Pakkautui aina juttusille kun satuttiin yhtä aikaa pihamaalle. Kovin se oli ollut avulias ja jopa tuttavallinen, kun hän oli poikennut ostamassa pyyhkijänsulat ja pissapoikaan nestettä. Sen oli vielä pitänyt saada testata onko hänen autossaan nuo "vehkeet kunnossa ja mitenkä -poejasta lentää". Kaarinaa hymyilytti itsekseen. Melkoinen suupaltti, taisi vain vapaa-aikoinaan kallistella mukia aika tiuhaan tahtiin. Viime lauantainakin se oli vilkutellut hänen ikkunansa takana takki auki ja tukka harottaen...
Kaarina parkkeerasi autonsa omalle paikalleen ja oli hämärässä törmätä isoon mieheen joka kävellä rumpsutti toppatakki kahisten sen varaosamyyjän ovikelloa soittamaan...
Alama pupattaa itekseen mökissään:
Ei meinoo taoti hellittöö sitten millään, kovin on sitkasta luatua. Että pitikii siellä kurssireissulla tassutella pakkasessa nappaskengissä pitkin päevee. Ei ou ihme, jos nous korviin, ei sentään hattuun asti, kuhan pysys tuo korvienväl ies kunnossa.
Voe voe tätä surkeotta, ku ei piäse mihinkään eikä tiijä mistään mittään. Eipä tässä kyllä aota ihteesä mihinkään tällätäkkään, suap vielä syytteen koko kylän saerastuttamisesta.
Minkähän taotta se Tenho ol nii välttelevänolonen, kun soetin uamulla? Ja missä lienöö nytkään, ei näö kun ulukovalo. Taemikii on tietysti jo makkoomassa, en kehtoo ennee soettookkaa uutisten jäläkeen.
Jottaen pittää kyllä ruveta yrittämmään, nythän minulla on aekoo suunnitella traketijjoo. Piolookinen kello on ruvenna tikittämmään niin kovvoo, että häerihtöö jo yöunta.
Jos koettasin sitä vanahoo konstia, että yrittäsin piästä miehen syvämmeen mahan kaotta. Katompahan Pirkasta piäsiäesmennyyn ohjeita. Muna-lohisallaattia, on varmaan hyvvee. Taetaa kuatua nuihin pottuihin, ehän minä nyt niitä Parriisista lähe ehtimään! Seoroovaks on näköjään palsamimarinoetua lammasta. Herranen aeka, minä oun kuullunna vuan palsamoejuista ruumiista, ei käö tämäkään minun pirtaan. Näöttää mänövän yhä hullummaks, Terijokikalakkunata kurkkumariisin kanssa. Terijoelle ei ou meikäläesellä mittään asijata, ja kurkun minä syön iliman riisiä. Ja sitten muka vielä minttutsatsaata. Tsatsaa kyllä tulloo vasta kunnon sapuskan jäläkeen, valluupahan sitten paremmin alaspäen.
No jo on männy Pirkkakii ouvoks, enpä kehtoo ies vilikasta niksipalstoo. Mutta jospa minä pittäötysin tutussa appeessa. Heoreekka! Järjestännii tänne kottiin Tuppervuarapilleet. Taemikii tulloo varmasti, ja siinähän sitä voejaan vaehellä lihapulla- ja pottumuussiresettejä. Mutta mämmiä en ruppee kyhheemään, enkä minä mittään mämmikouroo etikkään. Kyllä asia on niin, että jos kerran pyssylläkkään ei ou suanu kunnon miestä, niin ei se mämmilläkkään löyvy.
Vuan nyt käön makkoomaan ja het huomenna ruppeen puuhoomaan tuppervuaroo ens viikolle. Tenho...
Ja niin Alama nukaht hyvällä mielellä, etten sanos että melekeen vesj kielellä.
Aikansa kylillä viereksittyään Tenho soitti Ramin ovikelloa.Turhaan... No voe perrh.... No olokkoon..
Tenho pysähtyi Kaarinan ikkunan kohdalla. Se näkyi puhelevan kännykkään. Kasvojen ilmeet vaihtelivat vähän väliä sen puhuessa ja kirjoittaessa jotain muistilapulle.
Tenhon mieltä alkoivat jälleeen polttaa ajatukset Kaarinasta. >Jos vaen soettas pokkana ovikelloo..sanos iltoo ja esittäätys ja kysys, että muistatko yhtään viimekessee..kun tanssittiin ja taes meellä muutahi yritellä..< Hän kuitenkin luopui ajatuksesta peläten nolaavansa vain tilanteen. Auton renkaat löivät tyhjää muutaman kierroksen, hänen ottaesssaan tavallista ärhäkämmän lähdön pihasta.
Äiti näkyi jo olevan nukkumassa. Tenho hiippaili kamariinsa, selaili lehtiä ja lopulta otti kaapista vielä reilusti puolillaan olevan Koskenkorva-pullon ja veteli muutaman pitkän ryypyn. Hän istuksi sängynreunalla ja vähän ajan päästä olo alkoi tuntua hieman kevyemmältä. Sitten hänen päähänsä iski ajatus Almasta. Sillä oli näkynyt vielä valo kamarissaan kun Tenho oli kurvannut kotipihaan.
>No ee kaet se vielä nuku..kellohan ee oo vielä yhtätoistakaan..< Tenho kulautteli pullosta vielä vähän ja laittoi sen povitaskuunsa. Sitten hän otti taskulampun, hiippaili tuvan läpi eteiseen ja ulos pihamaalle.
Askel tuntui kevyeltä hänen talsiessaan pellon taakse kohti määränpäätään. Pikkulamppu paloi vielä näköjään kamarissa. >Iltasatuva siellä tyttö lukee he hehe..< Tenho huiteli loput kielenvoiteet ja nakkasi tyhjän pullon hankeen. Hän kolkutti ensin varovasti, sitten kovemmin.. Aalmaa Aa'aalmaa.. Froteiseen aamutakkiin kääriytynyt pörrötukkainen Alma lampsutti aamutossuissa ovelle.
>Kuka siellä!? Tennhho tiällä..suanko vähä aekoo istuu sinun luona? Anteekish kun minä näen myöhällä<
> Onko jottaen sattunna hätäili Alma.Taemille??
>Ee oo..ee oo..Äeti nukkuu...
> No tule nyt vähäks aekoo. Myöntyi Alma. Ovella hän tunsi alkoholin hajun, mutta hän päätti olla hiljaa asiasta. Eehän se Tenho tavallaan...Katotaan nyt ensiksi.
Tenho istui penkille keittiön pöydän ääreen ja nojasi kättä poskeen.
>Onhan myö Alama oltuna aenaa kaverija?
>Ollaan ollaan.. ja yhähän myö ollaan. Myönteli Alma ja istui pöydän toiselle puolen. Mistään nyt tuulloo..
Tenho katsoa nakotti tumman, ylipitkän hiuspehkonsa alta.
>Voe voe... kun ee tässä tiijä aena mitenkä päen sitä ossoos teijän naesimmeisten kansa olla ja toemii... Tännäänhi äeti oli enstöekseen pahalla piällä kun vaen saeraalasta tuli. Sinähi taejat suaha ihan kaapunkilaes elekkeitä, kun käät nykysin niin ussein Mikkelissä ja missäpähän sittä käänettii. Pe****e kyllähän tuommosella kikkaratukalla siellä varmasti on tanssiloessahi vientii...Tenho mulkoili Almaa.
Almaa pyrki hymyilyttämään, mutta hän päätti pitää pokkansa jottei Tenho-rukka loukkaantuisi...
...Mitä sinä Tenho niin lukkuo pijät minun mennoesta, tiukkasi Alma. Et kae sinä vaen oo mustasukkane minusta Alma jatkoi ja hipasi Tenhon kättä vasovasti. No... enhä minä..mutta ku tuota se vähä halutt......Keitänkö kahvet, keskeötti Alma ja pomppasi ylös ja meni laettamaan vettä keittimeen. Montko kuppie juot? Kysy Alma, noppeasti ennenku Tenho ehti mittään sannoa... Niin haluttas olla niinku enemmän ku kaveri... Mutisi Tenho epävarman kuulosena. Niin.. olis tännää leivottuja voesilimäpulliehi, otatko. Tenho ei ollut varma kuuliko Alma ollenkaan sitä mitä hän sae kovalla vaevalla puristettuo sannoeksi...Pirskale pittääkö minun vielä uuvestaa sannoa, ajatteli Tenho itekseen. Niin , mitä sinä Tenho mutisit että.. enemmän tarvii.. pulloako vae..?? Tenhon silmät seisahtu paekalleen, kun Alma kiikutti pullalaotasta poytään, sillä ne kaksi pullaa olivat niin sopivasti Tenhon eessä kuin tarjottimella. Ei mies mahtannu mittää ja viinakset olivat sen verran kontrollie heikentänneet että otti molemmin käsin kiinni niistä Alman pullista ja paeno noamansa niitä vasten. No MITÄ sinä Tenho nyt meinoat?.. Elähä nyt, no ei tuu mittää kun alat tuollae, tuhma oot . Mitäs jos joku vaekka näkköö, niin ei tiijä hyvveä meille se... Sillon Tenhon sana arkku aokes ja mies sanoi selevällä suomen kielellä ja kuuluvasti. Minä niin halluisin sinnuo pitteä hyvänä ja muutennii olla sinun kansa jos vaen sinä ees vähänki tykkäesit minusta.
Alman silimät kirkastu ja hän huokasi ja istahti Tenhon polovelle ja kieto katensä hänen kaolalle ja pussata moeskaotti oekeen keskelle suuta ja sano. Halluonha minä toki voan kun et oo aekasemmin multa sitä kysynynnä, niin oon luullu ettet välitäkkää minusta. Välitänhä toki, voan ku se on niin vaekea tulla sanomaa sitä suoraa. Sitä ku pelekejää että toenen naoraa voan ja tulloo vaen niin ite noloksi..
Samoinhin aikoihin illasta, jossain toisella suunnalla Mikkelin maaseudulla Kaarinan maanviljelijä-veli, Kalevi Hotanen puhuu siskolleen puhelimessa:
>...niin joo..sitähän minä tässä sulle rupesin varsin soettelemmaan, jotta tänne meille tuli päevällä postissa ihan outo kirje...
Eukko oes sen tietennii heti aukassu, van minä silipasin sen siltä ja toppuutin, jotta katok eehän se oo meijän! Kuoren piällä lukkoo, jotta Kaarina Hotanen...niin niin justiin...sillähän se on tänne entisseen kotipihhaasi ossaatunna lopulta, kun tyttönimelläs joku laettanna.
...Ka empä tiijäk, ylänurkassa on lähettäjänä joku Maisa af johi...
...niin on koerankorvillehi männy koko kirjekuori ja missee lie kierrelly, kun on pyöreetä ja kantikasta leimoo koko etupuoli täännä. Varmaan toeselta puolen muapalloo alunperin. Eekö lie jostaen vinku-intiasta lähtennä, kun on semmossii koukeroita tuossa ylimmässä postileimassa. Ja postimerkissä joku huntupiä totinen viiksiukko kuvattuna.
Pistän koko helahoejon kuoreen ja laetan tämän kiertolaesen sulle kuleksimasta...joo niin tiijät outtoo...
Justiin tehhään niin. Hyvvee yötä ja piehän itestäs huolta.
Muutaman päevän piästä:
Halloo halloo, outko se Sinä Alama? Nyt kuule tule äkkijä käömään tiällä, oun itestäen kotona.
Hyvä kun piäsit, keitetäämpäs kahvit, on verskiä vehnästäkkii.
Voe kuule Alama, mitenkä minä tämän Sinulle sanosin..kun poeka on alakanu ihan höperöks. Katohan mittee minä löysin, kun järjestelin paekkoja sen kammarissa. Teotoranttija, uus hammasharja, pepsotenttia ja tiijätkö Sinä, mittee se tämmönen vatemeekkum on? Mistä lienöö leikanna tämmösen ilimotuksen, jolla meinoo tilata nuin kummallisia aluskamppeita, poksereita, mitenkä se nuilla meinoo pärjätä? Voe poekarukkoo, on taenna seota kokonaan.
Ja katoppas minkälaesia ilimapalloja se on nyt jo hankkinna, sekottaakohan tuo onneton piäsiäesen vappuun, kato kato, tämmösiä ervärisiä ja nyppysiä. Outko Sinä ennen nähny tämmösiä? Minä kun arvelin, että tässä paketissa on kukansiemeniä, kun siinä lukkoo että Kukkia ja mehiläesiä, meinasin jo ruveta istuttammaan kukkaruukkuun.
Voe kaoheeta, Alama, mikä Sinulle tul, elä tukehu pullaan! Joko Sinun pittää lähtee, mutta elä kerro kenellekkään, että Tenho-rukka on ruvenna sekkoomaan, on tämä nii hirveetä, ei voe kohta kahtoo kettään silimiin...
Äiti oli katsellut Tenhoa jotenkin syrjäkulmin kun he olivat juoneet aamukahvia. Ikäänkuin tarkkaillen.
>Ee taeja äetin piänuppi olla ihan vielä kohallaan.< Tuijotus oli pistänyt vähän luonolle ja niimpä hän oli tokaissut äidille.
>Heílutteleppa muuten piätäs silleen puolelta toiselle..<
> No mittee sitten, äiti kysyi ja teki työtä käskettyä, puistellen päätään niin, jotta silmissä vilisi ja hiuspinnit tippuivat lattialle.
>Niin jotta kuuluuko helinnee, kilinnee vae kolinnoo tae peräti suhinnoo? No pienempii irto-ossii aenahi näkkyy jo kimpoelevan!<
Äiti tietysti suutahti moisesta ja pian alkoi kuulua äänekästä astioiden kalinaa, kun se tiskasi yksikätisesti kuppeja altaassa...
Sitten oli tullut se Taimin avuksi luvattu kotiapu. Sirkeä punatukkainen Päivikki. Puheenkalkatus oli täyttänyt tuvan, kun se oli jutellut äidin kanssa. Katsellut paikkoja ja kaappien sisältöä, mitä mistäkin löytyisi.
Taimi halusi lähinnä siivousapua. Myös jotain pientä ommeltavaa olisi ja pyykin silitystä oli vaikea toiskätisenä tehdä. Siinä etsittiin mattopiiskat, pölynimurit, luutuämpärit ja chifonetit tuotapikaa. Tenhon se patisti kantamaan matot ulos ja virittelemään tuulettumaan telineelle.
Tenho huomasi pian olevansa lähinnä vain jaloissa ja niimpä hän keräili pilkkivarusteensa ja suunnisti rantaan.
>Tuota... minun kamarrii ei tarvihe sittä myllistöö< sai Tenho möristyksi Päivikin selkäpuolelle, kun se tamppasi mattoja posket punoittaen ja ryntäät heiluen.
> Selevä, no eipä sitten kosketa...kunhan pijät huolen, ettei sieltä kamaristas mikkään ala itekseen ryömiä hapenpuutteen ja tilanahtauven takkii väljemmille vesille< heläytti Päivikki takaisin.
Jäällä kävi vieno tuuli. Aurinko paistoi ja kala nyki. Niin myös Tenhon mielenpohjukoissa. Suutakin veti vihellykseen. Alman kanssa oli syttynyt pari iltaa sitten yllättävästi vipinää.
>Aeka ihme, miten se hyväksy minut, vaekka tulihi otettuu sitä rohkassuu reilusti kummallehi jalalle. Anto suukkoohi ihan oma-alotteesesti, eekä sitten vähän piästä pyristelly, vaekka hivuttelin kämmenet uamutakin alle lämppiimään...kun ei niitäkkää rukkassii tullu siinä pihasta lähtiissä mukkaan uunin laejalta sipastuu. Vaen sittäpä yhenäkin muistihi ne voesilimäpullat ja kahvin.. "Ennen kun vallan unohtuu"...
Tenho heräsi mietteistään ja vilkaisi kelloa. Ahvenia oli tullut sen verran, että keitolle pääsee.
>Vielä pitännöö käävä tännään lämmittämässä Käpyniemeä. Oispa ollut Juhollehi maenio onki-ilima tännään...
Voi ihmeiden aika sentään...Väri Kaarinan poskilla vaihteli kalpeasta heleään punoitukseen.
Hän vajosi sohvalle kädessään kirje, joka oli viimein tullut monen mutkan kautta. Maisa!.....
Koko nuoruus ja huimuus palasi kuin kuvina hänen muistinsa kätketyimmistä lokeroista. Ompa siitä aikaa!...Mutta kirjeestä päätellen Maisa tuntui olevan entisensä...
Aikansa istuttuaan ja toivuttuaan Kaarina ryhtyi toimeen.
Kännykällä tuonne "hornan tuuttiin" soittamisen kalleutta peläten hän päätti vstata kirjeellä. Hän kirjoitti pääpiirteittäin elämänsä vaiheista ja nykytilanteen. Loppuun hän laittoi tarkan osoitteensa ja kännykkänumeronsa. Voihan sitä sit laittaa myös tekstiviestejä kun alkuun pääsee.
Hän kiiruhti vielä puolijuoksua postitoimistoon, jotta kirje ehti lähteä vielä samana päivänä matkaan...
No Olli tulitpa sopivasti syömää, jo ajattelin että nyt kun tulis, oes ruoka nii justiisa valamis. Kuule Olli, nyt tuli kuhtu sinne leikkaoksee ja se onki jo ei ensi voan seoraavalla viikolla 26.3.2002 tässä lukkoo. Ennen peäsijäestä. No ei se kato millon, parempi näen kun joutus oottelemmaan ijät ja ajat. No sinun sitten pittää mennä sinne Mikkeliin sillon, sano Olli ja otti laotasen ja ammenti pottuja ja lihapaestosta aeka miehen annoksen. Taetaa olla näläkä jo tokas Hannele tyytyväesenä, että olipa toas onnistunu mieleistä laettoa.
Miten sinä sitten pärjeät kun ei tiijä kauvanko siellä mennöö sillä reissulla.... Olli..?? kuulitko sinä mitä minä sanon... Niin joo ei oo kauvvoa enneä..tokas Olli. No et kuunnellu toaskaan, arvasinhan minä. Sinä oot aena niin oatoksissas ettet keskity mitä toenen sannoo. Mitä nyt toas miettinet....? Olli oli hiljoa eikä sanonu mittään. Oli sen verran arka tuo assie mitä hän mietskeli itekseen. Se äetin juttu oli jeänyt silleen kaevelemmaan ja hän ei kerta kaekkiaan haluaesi tehä äetiensä enneä murheelliseksi tuon assien kansa. Oli vaen sellanen syyllinen olo kun oli jo paperin laetettu vetämään ja itelleen ei ollu kerrottu muuta kun mitä Olli oli sillon maeninnut. Eikä muut tiennet mittää siitä, mitä mummo oli vastannu Ollille ja mitä häneltä pyytäny. Olli pisteli ruuvan kiltisti ja hörppi piimeä perrään ja sano, olipa hyvveä tämä liha, mitähä lie ollunna, maestu oekeen hyvältä. Kiitoksie vaen sulle...rakas... Hannele aevan seisahtu paekalleen ja oli niin ettei oekeen ollu varma mitä hän tuli kuulleeksi, kun se tuli nii odottamatta. Ei löytyny äkkie mittää millä sanolla oes vastannu, vaan jatko hiljakseen askareita keittiössä.....
Asiat oli luistaneet yllattavan joutuisasti,
niinpa Juho oli nyt paluumuuttaja....
Miamin talo oli myos pelastettu.
Aitinsa jattamilla rahoilla Juho oli
maksanut talonsa kiinnitykset ja loput asianajan kuluista,
Talon oli nyt vuokrattavana.tulisihan sielta vahan tuloja,silla Juho oli pudonnut pois elake turvasta..
Tosin rahoista oli mennyt suurin osa,mutta mika laulain tulee
niin se viheltain menee...
Rahaa kuitenkin jaanyt sen verran jotta,auton osto oli tarpeelinen,olihan kapyniemessa Audi,jolla Juho oli ajellot lomaillessaan.
olihan Niinpa Valinta oli: Land roover,vahan ajettu,siististi pidetty...
Ajellessaan kohti Lippajarvea,Juho tunsi vihdoinkin
olonsa kotoisaksi,siskoltaan saamassa kuluneessa villapaidassa ja sinisissa Tuulihousuissa..
Kuitenkin ajatukset pakasivat kirjeeseen jonka aiti oli jattanyt:
On se vuan kummallista mitenka aiti ee suannu aikaisemmin kerruttua tottuutta,
etta minun oikkee isa onnii Iisakki ehka..
ainakkii IIsakki ite usko siihen kun looti minut reppusiltaan 1958.Melkein vasdta syntynneena,,
Mukana lappu: Tama on sinun pia hyvanas...
Iisakki oli Sillon soittannu siskolleen ja kysyny mittee mina tien,eehan tammonen Vanhapoika voe lasta kasvattoo..
Aitini oli sitten Adoptoinut ja kasvattanut minut..
Eika kukaan tiannyt varmuuvella kuka oikea aiti on,Silla Iisakki oli aikamoinen "taaven palvelun puuseppa'..
joka oli ollut yksinaisten naisten ilona..
Kaikki kuitennii viitas oikean aidin olevan Lippajarvelaisia...
Ja senhan mina viela selvitan,,
Kilometrit taittuivat toisensa jalkee..
Juhoa vasytti hieman, aika-ero painoi, seka oli ollut paljon asioita selvitettavana,
Yhta ravaamista virastosta toiseen..
pankissakin Juho oli joutunut tekemaan melkein sukuselvityksen,ennen kuin oli saanut pankkikirjan muutettua Euro-aikaan ja lahetettya tarvittavat rahat USA:han..
kaiken lisaksi viela autokauppa...Juho oli poikennut eraaseen liikkeeseen katselemaan kaytettyja kulkupeleja.
Siella katse oli tarttunut vuoden 96.sini-harmaaseen land roveriin,kovan tinkimisen jalkeen kaupat syntyivatkin..
Pari kertaa oli ollut pakko hakea piristysta kahvioista,silti vasymys tahtoi tuntua luissa ja ytimissa..
Juho oli jo meinannut yopya Mikkerlissa,ajatteli kuitenkin jaksavansa:
On se vuan oma tupa sittenniin parempi. Ehan tasta oo ennee pitka matka muutennii ilta aikaan ee naa olevan paljoo liikennetta..
Ajellessaan kohti kotikontuja ajatukses pyorivat Aidin ja IIsakin ymparilla..
On se vuan metka juttu ei sita ennen tullukkaa aateltua asijoo olihan iisakillakin,samallaiset siniset-silmat,vaalea tukka ja vanttera vartalo..
Viela kun sais selville kuka on se oikea Aiti,jos tuo lie ennee elossakkaan..
LIPPAJARVI 13.
No kohtahan sita ollaan jo perilla,,pahkana kun meenoo silmat manna vakisella kiinni,pittaakkii ajella varovaisemmin.ee ois ennee pitkamatka taidampa panna vahan ikkunnoo raoleen..
Teovo on Lammittanny talonnii valmiis,pittaakkii kuhtua kylpemmaan..
Tuon mutkan jalkkee pitassii ensimmaisten valojen nakya.....
Samassa uni voittaa vasyneen matkamiehen.....
.
Juho Havahtuu auraus viitan kolahdukseen,,
PERKULE..!!!....Ja samassa penkka vain polisi,
Rooverin Hyppiessa kuin Lehmat kevat laitumella...
>Pysy Pahkana kasissa elaka vikuroi..
Sihahtaa juho hampaidenvalista puristain rattia voimiensa takaa..
Vihdoinkin vauhti pysahtyy,auton juuttuessa mahastaan ja renkiaden haroessa tyhjaa..
Hetken tasattuaan hengitysta..
>Taesimpa torkahtoo misseehan sita ollaan ainakkii yhtena kappalleena ja aatokii tunttuu pelloovan...
Juho avaa ikkunan ja katselee tarkemmin..
>Keskella pelttoo,huh taes olla tuuri kohallaan,voan pitka matka on takasin tielle..
Juho pistaa meli-vedon paalle ja kokeilee pakkia,Renkaat sutivat tyhjaa..
>Eepa taija aattoo pitasko soittoo Vetoapua.Onhan tassa aatossa Vinssi ..
Aikansa oven kanssa telkuttuvvaan juho hyppaa ulos ja hutkahtaa vyotariaan myoten hankeen...
>Pahkana kun upottaa,oispa ies lapio..
Aikansa lonta kauhottuaan vinssi loytyy ja alkaa taivaltaminen kohti tieta..
>oispa alynny panna iea suappaat jalkkaan,tuppaa manemmaan lunta pikku kenkiin,Pitkalle se heettikkii ja ihan puhelintolpan vieresta,vuan eepa nukuta ennee..
Autolle palaaminen sujuukin jo helpommin,valmiis tallattua polkua..
>Mitenkas se sitten mankaa? Katompa ohjekirjasta.Pienpera pialle,Neliveto ja tuosta lahttoo vinssi kelloomaan,,Kaepa se pylvas kestaa ...
Hitaasti ryomimalla auto nousee takaisin tielle..
>Osasimpa ottoo oikkeen aaton,voan ompas tialla vahan kulkioita ee manna yhttaan aattoo,onhan kellokkii jo kaks yolla..
Hiljainen on kylatie hyrailee juho kaantyessaan kapyniemen tielle..
>EEpas oo Teuvollakkaan valoja ,nuapuri naattaa viela valvovan,On se vuan hyva kottiin tulla tuas..
Juho katselee piha piiria johon kuuluu;
vanha navetta,joka oli IIsakilla verstaana. luhtiaitta ja asuinrakennus..
>on sita melkeen unohtannu mitenka kaanista tialla onkkaan talvella,varsinnii kuutamo-oina on niin satumaisen sinista,
taijannii pistee viela saanan lammita Tuumailee juho astuessaan sisalle..
Laitettuaan ruokatarpeet jaakaappiin Juho pistaa saunan lammita ja ottaa Baari-kaapista Wisky pullon..
Taejampa ottoo mukin uuven alun kunniaksi...
Mitenka se aika kulkookii nain noppeesti.
Eehan siita oo kun hetki kun tulin tanne asusammaan.
Siita on jo pari kuukautta kun kylvettiin Teuvonnii kanssa...
Vae tekkoovat ne tannekkin kulmille palvelutalloo vanhuksille.
Sinne on tulossa toihin joku tumma kaunotar.
Taesinniin naha hanet kaapalla kaavessa,vaekutti oikkeen napakalle....
Teuvo muuttu vahan vaetelias,kun kerroin tanne muutto puuhistani..
Kuitennii sain sen verran ronkittua yksityisasioita,jotta on taennu Teuvo loottee itelleen emanta-ehokkaan..
Kaepa on ollunna sen verran kiireeta,jotta ei oo kaannynna kylassa...
Taetashan tuo emanta olla itellekkin paekallaan.
On sen verran yksinainen olo varsinniin nain kevvaalla.eeka siivvous apukkaan olisi pahitteeksi kun tama talokkii on nain iso.
Olhan muita tarjolla tuolla Floridassa Melkeen sai rumimpia potkia etemmas.
Vuan eepa noista "Mani-haakoista" ollunna pitempi aikaseksi..
Paitsi se yks Brasiliainen. en vuan oikkeen tottonnu heejan elamantappaansa.
tais olla kultuuri ero liian jyrkka,kun tahto aina nukkua paevat ja valvoa yot..
Kylla se vuan silta tunttuu etta jos meennois akottua niin tialta semmosen vois loottee.
Eeka tarviis ajatella ennee .
onko Tukka-hyvin ja nakkyyko kello..
Se on tuo kevatkin kerenny pitkalla....
Lumet sullaa jotta kohina kuulluu,Pittaakii lahtee kahtelemmaan lootysko palvi-puolukoita,niitahan sita pennakkana aina etittiin..
Tuumailee:Juho
sait mut itkemään....ja tuo oli sun omasta elämästä, eikös ollutkin?
No ei se ollut omasta elämästä. Se sitten kuitenkin teki jonkinlaisen vaikutuksen ja kyllähän se taitaa näin olla monen kohdalla ja vaikka lie meidän kohtalo, kun se aika joutuu.
Hyvää elämää sinulle ja tule mukaan leikkiin.
No tämä suomi24.
Joistahi viestilöestä ee näytä tekstii, tyhjee valakosta vaen.
Eepä toestaseks aakase tuotakkaa mopomiehen kommenttii.
Jotta ei hävviisi tuo soopatarina poes poekkeen, niin minä tein silleen että napsasin tallennuksen ommiin tiejostolehin semmosesta kohasta eli pätkästä, mistä tekstii hyvästi aakijaa ja näkkyy etteenpäen muutahi rimpsuu.
Niin sieltä omasta tallennetusta tiijostosta sitten voepi aakasta myös sitä muutahi rimpsuu, jos nämä tiältä sattuu hävviimään.
vain ois tarpeeks lähihoitajii, niin . . .
Tuolla etellisessä poksissa olj joku ornitolookinen juttuhi, niin juolahti mieleen tämmönen:
Helsinkiläenen olj ollu lomareissulla savossa ja kottiin palattuaan hän kysy tutulta lintuharrastajalta.
Oletko sinä tietoinen jotta savossa ei ole Käki vaan siellä se on nimeltään Kaakana.
Lauloivat siellä jotta "kukkuu, kukkuu kaakana kukkuu..."
Sittä tämmönen ihan toenen juttu:
Savolaesmuori näki Pirkassa ruokaohjeen ja aeko kokkeella sitä. Siihen yarvittiin mm. munakoisoa.
Muori ei ollu varma minkälaenen vihannes se oli ja hoki mielessään kauppaan männessä jotta munakoisoo.. munakoisoo..
Vaen kaapassa se jo unehtu ja hiän kysäs myyjältä jotta Oisko teillä sitä.. leppeevee munnoo.?
kuule Sinä Pikkaraenen, nyt pittää lähettöö tämä meili. Herranen aeka, isköököhän viirus, vae kuulinko viärin. Minulla ei taeja olla riittäviä suojavarustuksia, ehkä jouvun olemaan poessa pelistä muutaman päevän?!
Mutta nähhään ja kuullaan, vae mittee, myös Sinä P(p)ikkaraenen ja kaekki muut iliman muuta. Eipä nyt muuta kun hyvvee huomenta kaekille, toevo(evo)ttelloo Hilima. Kyllähän työ pienen snoppaelun yritelmän ymmärrätte?
Mulla tul tupataataae vieraita joten ,viivyn jonnii aikkoo siskolla kylassa.
Jatkan kirjoittelua kuhan aika tuas sallii..
T.Juho
..KAIKILLE TEILLE IHANAT NAISET.
Tulin illalla kottiin Kajjaanin keikalta ja heti katoen, mittee meille kuuluu. Ihan huolestuin, että kuuluuko meille ylleensä mittään! Misseehän myö kaekki lymmyillään, kun ei oekeen kohata? Minulla on aevan oekeesti ikävä kaekkia Teitä poksilaesia, kyllä Teistä niin tärkeitä kerkes tulla tämmöselle yksineläjälle.
Nyt minua askarruttaa semmonen asia, että mittee myö tehtäs yhteisen hyvän etteen? Jos tuo kertomuskirjotus ei jaksa kiinnostoo, niin eikö myö muuten puhallettaes yhteen hiileen?!
Kurkku karheena, vuan järki tallella tämmöstä esittää Hili(ma)kka vilpittömästi ja toeveikkaasti.
Minä oon sun kaveri, jooko! Elä masennu. Mitäpä sinä siellä Kaijjaanissa, minun lapsuuven kaopunkissa.
murteen elävänä pitämiskeinona erittäin hyvä, mutta ideasi on uusi -sitä katellaan kuin lehmä uutta konttii, eikä tiijä kuinka suhtautuu siihen.
Hyvää poksin 1-vuotispäivää teille ystävät ja mopomiehelle erittäin.
Minä en ole nyt ollut vireessä viimeaikoina.
Minne lie myös Selema´kin hautautunut?
Kiitos samoin !!
Tervehys vaen kaekille!
Ja onnee meelle itellemmä.
Tuota, tuota, onkoon se nopomies ostanna moottorpyörän, kun nimimerkki vähä viittoo siihen ,vae onko muuten vaen kirjotusvirheitä?
Mari on alottanna työnteon tuas täösillä, joten ee kerkii hoota sanomaa, kun pittää viilettöö.
Hilimakalta oon oottanna viestijä, ee vaen kuulu, missä lienöö????
Mutta voekeeha paksusti, ja ilova elämään, toevottaa
Pyydän kauniisti,älkää lopettako kertomuksen kirjoittelua,se on parasta mitä täällä on!Sitä on ilo lukea!!Huisin hyvää tarinankerrontaa,johon en valitettavasti pysty,että voisin olla "apuna"!!! Jos ette enää jaksa,ymmärrän sen,enkä vedä ns.hernettä nenään! Kävi miten tahansa,toivon teille kaunista kevättä,ja kiitän miellyttävistä lukuhetkistä!
Koetetaan jatkoa voan veetään henkeä välilä. On kae tuo lunssa runnellu meitä kaekkie.
On aevan tarkotuksella sekotellu kirjaemie aevan joutessaa, kaekki kuitennii tuntoo minut.
Että hyvät kevvään ootukset kaekille lukijoelle.
Toevottaa teijjä Mnopomies !
Kiitos kaaniista ja kannustavista sanostasi.
Tarkotus on ollunna jatkoo osallistumista kunhan suan ihteni kurriin ja mielikuvituksen kaevettuu komeron hyllyltä reservistä.
Minä kun oon mielenluajultani semmonen vuoristorata jotta välillä kun innostun jostaen, niin hästeen vähä liikoohi assiin puolesta ja sittä kun kelekka kiäntyy selekäpiilleen niin eehän minnuu sua liikkeelle ja tikahtammaan sittä ensinkään. Ukkohi sillon aena hanttapuolesta minnuu suapi matkassaan riepottoo, jotta en ihan mökkihöperöksi heittäätysi. Sittä kun tuas aarinko paestaa risukassaan, niin oon aenaa mänössä jos en sittä oo vielä jostaen tulossa ja itejoeta isköö ja suu vuahossa niitä vielä pittää iäneen selevittee.
No omasta puolestani koettelen tuas lähiaekona panneetuu asijjaan.
Hyvveä Peäsijäesen ootusta kaekille!
T: Mopomies
kaeken lisäs, muistekke litsata munija, siitä näkköö kellä on onnee koko vuos, mutta ee piä masentuva jos munat näötästää tuovan epäonnee, se on taetolaj, se litsuu, arvelloo
ja varokkee tulemasta keittijöön ennen aikojjaan, jos että halluu suklaakuorrutusta muniin!
Terveiset pohjosesta. No en käännä ihan lapissa asti vaen kuitennii usseempi sata kilometrii kottoo ajoo posoteltiin. Sukulaeset käätiin tervehtimässä ja muutahi kujetta tuli piettyy.
Ja virkistihän tuo ja näki immeesii, ja ennenkaekkee mukavvii immeesii. Sittä kun vielä aejosti ystävällistä palavelluu sae kaapassahi ja ymmärsivät minunnii kieltä.
Ja nytkö se oesi sittä mänössä se hiljanen viikko? Ja mitenkäs kun minä oesin puhetuulella?
Pitännöön sittä supattelemalla koettoo pärjätä.
Hyvvee piäsiistä!
Vieraat lahti Piasiaisen viettoon koto suomeen.
Joha niita tullii passattua..
Se on taman ulkomualla asumisen hinta.
lomanviettajia tulloo aina sillon tallon..
Kuhan vejan vahan henkkee niin jatkettaan..
Terveiset tialta kaakkoo
Ootko Make itä vae länsrannalta, vaeko jostae ihan muuvalta?Kyselöö utelijaana
tai siis tulin nyt, tervehys itekullekkii asianosaselle. Vieläkö muistatte, kuka tae ketkä esittivät tuon iki-ihanan piisin?
Oun ollunna näkymättömissä jonnii aekoo, en kuitenkaa vielä ihan näkymätön Viänänen. Ei kyllä taeja paljoa puuttua siitäkään. Liekkö tavallista ärhäkämpi lunssa tae siitinpölyt vae molemmat? Mitenkä minä tietäsin, kun ei liäkärkää sua selevee. miäree vuan uutta kuuria entisen perrään, tännään alako kortisoonihoeto.
Mopomies taes kysellä, että mittee minä tein Kajjaanissa. Olin kurssilla ja heti perrään samoella asioella Kokkolassa. Ounkohan minä jotennii allerkinen nuille seotukunnille tae iskenöökö kotìkävä, kun tulin kippeeks heti perille piästyäen? En minä kyllä sitä usko, että olisvat suhtaotunneet vihamielisesti tämmöseen lepposaan sutteettisavolaeseen, aenakii naorettiin paljon yhessä ystävällisesti.
Meijän jatkokirjotus on taenna vähän notkahtoo, vuan ei anneta kupsahtoo, lentäköön mielet ja kirvotkoon kielet! Oun mukana, kuhan tästä tokenen parempaan kuntoon.
Mitenkä oes sakkisätti? Jollaen muullakii suattaa olla yksinäenen piäsiäenen, ite oun kotona koko ajan, ehotuksia!
Voe voe, jokohan onnistaes lotossa. Tekis niin miel piästä kahtomaan mualimoo, jos ei ou mahollisuutta piästä ihan Lossiin asti, voes tutustua vaekka Kossiin...
Nyt lähen kahtomaan nelosen dekkaria. Mikä siinäkii lienöö, että tekköö miel kahtoo vaekka mitenkä kovasti pelottas?!
Nyt kaekki kiireesti Poksille!
PS. En muista, onko meillä ollunna puhetta terveisien lähettämisestä, eli soppiiko vae ei. Nyt kuitennii lähetän täten omalla piätöksellä ja vastuulla paljon lämpimiä ajatuksia Peelle.
Idasta aurinkoinen nousoo,kohti lantta kallistuu..
T.Tialta kaakkoo..
Tiallahan mina ita-rannikolla asustan,
paikka on nimeltaan:
Rotan Kita."(Vappaasti suommennettuna)"...
Oikkeen hyvveerd kevvaan ootusta vuan kaikille..
Niin Lippajarvelaisille kuin myos muulle lukija kunnalle...
T.Tialta kaakkoo..
Jaahas, ollaan sitte melekkeen sukulaesija, kun tuo minun ukkon siskohhi assuu sillä rannalla portlannin kuppeessa mehtämuassa, ja kotosi on niinku itekkii kuopijon liänistä, että sillee, vae haetannokko tuo kettää, ee tok.
Siitä tullii mieleen kun se siskon ukko, vähä viäräleoka, noos ransiskossa konneeseen, tullessaan kot-suomeen siis, no hän matkustamon ovella sano kuuluvalla iänellä:Päevee, no ihan het kuulu koneen perältä:Tiältä ee sua sitte savonsanomia. Jotta kyllä ne nuo mualimannapalaeset ovat sanavalamiita.
Mutta töehin pittää kohta lähteejoten lyhyestä virsi kaonis.
Terveisijä kaekille POKSILAESILLE!
Paevat ne vuan mannoo omasta eestaan,,
eeka oo vastaankaa tullu kovinkaa montoo "Muailmannapalaista",
ainakkaa tialla pain mualimmoo...
Nuapurikylassa assuu yks Pielavetinen Rouva jonka kanssa on mukava huastella sillon tallon,
muuten on ollunna aika hiljasta,nuin murteen puolesta..
Silla vahan harmittaakii kun kylalle kavi niinkun ainnaa,
"jotta kovin on hiljasta,Sano Ukko kun haatuumualle nukahti"
OOishan tuota ollu mukavoo lukkee ja kirjottookin aina sillon tallon...
Sempatahen aattelin kysasta semmosta jotta,,,..?1?
Milteehan mahtas kuullostas tarina jonka joku alottaa ja jokumuu jatkkaa..??..
Siina ois vuan tarpeellista muistoo pari sianttoo...
1.Ee pia hattaella kirjottaessaan..
2.Juonta suapi muuttoo..
3.Eeka pia kaava tapahtumia loppuun...
Tammosta tul vuan mielleen...
Terveeset tialta kaakkoo
PS.Terveesia eritoten Poksilaisille,Teejan kanssa on mukavvoo kirjuutella...